Mitä Ruotsissa syödään jouluna?

Mitä Ruotsissa syödään jouluna: Julmust vs kolajuomat

mitä ruotsissa syödään jouluna kytkeytyy vahvasti aitoon pohjoismaiseen perinteeseen ja yhteisölliseen juhlaan paikallisten herkkujen äärellä. Maan omien ruokatottumusten ja juhla-aikojen juomien tunteminen auttaa vierailijaa ymmärtämään naapurimaan ainutlaatuista kulttuuria huomattavasti syvällisemmin. Tutustu perinteisiin valintoihin ajoissa välttääksesi hämmennyksen ja nauttiaksesi juhlan mauista parhaalla mahdollisella tavalla.

Julbord - Ruotsalainen buffetpöytä pähkinänkuoressa

Ruotsalainen jouluateria eli julbord (eli kotoisasti ruotsalainen joulupöytä) on laaja kokonaisuus, jonka sisältö voi vaihdella alueittain ja perhekohtaisesti. Kyseessä ei ole vain yksi ruokalaji, vaan useista kerroksista koostuva noutopöytä, jota nautitaan perinteisesti tietyssä järjestyksessä. Mutta on yksi tietty raaka-aine, joka hämmentää suomalaisia kotikokkeja vuodesta toiseen - kerron tästä kriittisestä anjovis-ansjovis-erosta tarkemmin Janssonin kiusausta käsittelevässä osiossa.

Ruotsalaiset kuluttavat joulun aikana arviolta tuhansia tonneja silliä, mikä vastaa merkittävää osaa koko vuoden sillin kulutuksesta.^[2] Tämä kertoo siitä, kuinka syvällä perinteet istuvat kansakunnan ruokakulttuurissa. Julbord on enemmän kuin pelkkää syömistä. Se on sosiaalinen instituutio.

Kylmät alkuruoat: Silliä ja merta monessa muodossa

Julbord aloitetaan aina kalalla. Silli on ruotsalaisen joulun kuningas, ja usein tarjolla on vähintään viidestä kymmeneen erilaista makua. Klassikoita ovat lasimestarin silli, sinappisilli ja nykyään yhä useammin kokeellisemmat maut, kuten inkivääri tai tyrni. Sillin merkitystä ei voi ylikorostaa - se on perusta, jolle koko loppuateria rakentuu, kun mietitään tarkemmin sitä, mitä ruotsissa syödään jouluna.

Sillin rinnalla lohi loistaa eri muodoissa: graavattuna, kylmäsavustettuna ja joskus myös paistettuna. Myös puolitetut kananmunat ovat pakollisia. Niiden päälle pursotetaan majoneesia ja lisätään katkarapuja tai mätiä. Muistan itse, kun kokeilin ensimmäistä kertaa valmistaa autenttista kalapöytää. Olin varma, että kolce sillilaatua riittää, mutta ruotsalaiset ystäväni katsoivat minua säälien. Opin nopeasti, että valikoiman laajuus on tässä lajissa arvostuksen merkki.

Lämpimät suosikit: Lihapullat ja Janssonin kiusaus

Kun kalat on nautittu, siirrytään lämpimiin ruokiin. Tässä kohtaa pöytään saapuvat perinteiset ruotsalaiset jouluruoat kuten lihapullat, jotka ovat usein pienempiä ja mausteisempia kuin tavalliset arkilihapullat. Niiden seurana on prinssinnakkeja, jotka on paistettu siten, että niiden päät halkeavat hauskoiksi risteiksi. Lämpimien ruokien puolella haudutettu punakaali ja ruskeat pavut tuovat tarvittavaa makeutta ja happamuutta suolaisen lihan vastapainoksi.

Janssonin kiusaus ja nimisekaannus

Janssonin kiusaus eli Janssons frestelse on kermainen peruna-sipulivuoka, joka saa ainutlaatuisen makunsa anjoviksesta. Tässä tulee se lupaukseni: ruotsalainen ansjovis ei ole sama asia kuin suomalainen anjovis. Ruotsissa ansjovis tarkoittaa mausteliemeen säilöttyä kilohailia, kun taas suomalainen anjovis on usein säilykepurkissa olevaa sardellia tai eri tavoin maustettua kalaa. Jos käytät suomalaista anjovista ruotsalaiseen reseptiin, maku on aivan liian voimakas ja suolainen. Oikea maku syntyy nimenomaan kilohailista ja sen mausteliemestä. Olen kerran pilannut koko joulun tällä virheellä - se oli kallis ja kitkerä opetus.

Juomat: Julmustin valtakausi

Juomien osalta julmust ja ruotsin joulu kuuluvat saumattomasti yhteen. Julmust on maltaalla ja humalalla maustettu virvoitusjuoma, jonka resepti on pysynyt salaisena yli sadan vuoden ajan. Se on niin suosittu, että joulukuun aikana Julmust kattaa lähes 50 prosenttia Ruotsin kaikista myydyistä virvoitusjuomista.^[3] Se on yksi harvoista juomista maailmassa, joka pystyy syrjäyttämään jova suurten kansainvälisten kolajättien myynnin sesonkiaikana.

Aikuisten makuun kuuluvat myös snapsit. Joulupöydässä lauletaan usein lyhyitä snapsilauluja eli snapsvisor, joilla nostatetaan tunnelmaa ennen juoman nauttimista. Myös glögi eli glögg on tärkeä osa joulunviettoa, usein manteleilla ja rusinoilla höystettynä. Joulun juhlajuomat ovat olennainen osa aterian rytmiä, ne puhdistavat makupalettia sillin ja tuhdin kinkun välillä.

Jälkiruoka ja makeiset

Aterian päättää Ris à la Malta, joka on kylmä riisipuuro sekoitettuna kermavaahdon ja sokerin kanssa. Se tarjoillaan usein appelsiinien tai marjahillon kanssa. Vaikka vatsa olisi jo täynnä, tälle löytyy aina tilaa. Se on kevyempi - tai ainakin tuntuu siltä - kuin perinteinen kuuma puuro. Lisäksi pöydästä löytyy usein nekkuja ja erilaisia marsipaanimakeisia.

Makeisten osalta ruotsalaiset ovat tunnetusti makean perään. Joulupöytään kuuluu usein knäck eli kova toffee, johon on lisätty mantelirouhetta. Sen valmistaminen on taidetta; liian lyhyt keittoaika jättää sen tarttuvaksi, liian pitkä tekee siitä hampaat särkevän kovaa. Itse suosin hieman pehmeämpää versiota, vaikka se tarttuu ikävästi sormiin. Se kuuluu asiaan. Joulun ei kuulu olla liian siloteltua.

Ruotsalainen vs. Suomalainen joulupöytä

Ruotsalainen Julbord

• Lihapullat ja prinssinnakit ovat pakollisia osia lämmintä puolta
• Pääpaino Janssonin kiusauksessa, perinteisiä vihanneslaatikoita on vähemmän
• Julmust hallitsee juomamarkkinoita lähes puolella myynnistä
• Valtava valikoima erilaisia sillejä ja silakoita on aterian keskiössä

Suomalainen joulupöytä

• Kinkku on usein ainoa lämmin liha, kalkkuna on tullut rinnalle myöhemmin
• Lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot ovat aterian tärkein lisuke
• Kotikalja ja maito ovat perinteisiä, limsojen merkitys on pienempi
• Silliä on tarjolla, mutta graavikala ja mäti korostuvat enemmän

Hannas yritys luoda aito ruotsalainen joulu

Hanna, Helsingissä asuva 32-vuotias viestintäasiantuntija, päätti järjestää ruotsalaiselle puolisoilleen yllätyksenä täydellisen julbordin. Hän aloitti valmistelut viikkoa etuajassa mutta törmäsi heti ensimmäiseen ongelmaan: sillejä oli kaupassa kymmeniä, eikä hän tiennyt mikä niistä oli aito joulumaku.

Ensimmäinen yritys valmistaa Janssonin kiusausta suomalaisella anjoviksella epäonnistui surkeasti. Ruoasta tuli niin suolaista, että se oli syömäkelvotonta, ja Hanna joutui heittämään koko vuoan roskiin kaksi päivää ennen aattoa.

Hanna tajusi, että ansjovis-termin ero oli ratkaiseva ja löysi lopulta Tukholman-tuliaisia myyvästä kaupasta oikeita kilohailifileitä. Hän oppi myös, että prinssinnakkien päiden viiltäminen on pikkutarkkaa työtä, mutta se tekee lautasesta aidon näköisen.

Lopulta aattona pöydässä oli 6 eri silliä ja täydellinen Janssonin kiusaus. Puoliso oli liikuttunut, ja Hanna totesi, että 15 minuutin ylimääräinen vaiva nakkien viiltelyssä oli vuoden paras sijoitus tunnelmaan.