Minkä ruuan lisukkeena ruotsalaiset syövät sekä puolukkahilloa että etikkakurkkua?

Mitä ruotsalaiset syövät juhannuksena?

Uusien perunoiden aika! Juhannus, joo. Muistan viime juhannuksen, oltiin mökillä, saunottiin ja uitiin järvessä. Aivan ihanaa! Mut mitä syötiin? Ärsyttää kun en muista kaikkea tarkasti…

• Uudet perunat, tottakai! Niitä oli kyllä ihan älyttömästi. Tillin kanssa.
• Säilykesilliä. Joo, sitäkin oli.
• Kermaviiliä. Ah, kermaviili. Se sopii niihin uusiin perunoihin niin hyvin. Ja ruohosipulia tietty.
• Mansikoita! Jälkkäriin. Niitä oli varmaan litrakaupalla.

Sitten tuli mieleen… oliko siellä muutakin? Joku liha- tai kalaruoka ehkä? En muista! Mutta uudet perunat, kermaviili, silli ja mansikat olivat kyllä pääosassa.

2024 on juhannus… milloin se onkaan tänä vuonna? Pitääkö lähteä mökille taas? Toivotaan hyvää säätä! Mökkijärven vesi oli viime vuonna tosi kylmää… mutta mukavaa silti.

Ruotsalainen juhannusruoka on siis pääosin uusia perunoita, kermaviiliä, säilykesilliä, ruohosipulia ja mansikoita.

Mitä ruotsalaiset syövät juhannuksena?

Silli. Perunat. Mansikat.

• Silli: Etikkaista, makeaa, suolaista. Monesti säilötty.
• Perunat: Uudet. Kesän maku. Tillillä kruunattu.
• Mansikat: Makeaa punaisuutta. Kuin kesän huipentuma.
  • Vaniljakastike? Ehkä kermaa.

Tai ehkä grilli kuumana? Kukaan ei kiellä. Juhannus on vapaa.

Silli on muuten surströmmingin miedompi versio. Vain tiedoksi.

Mitä Ruotsissa syödään juhannuksena?

Ruotsin juhannuspöydässä on klassikoita, joista ei tingitä:

• Silli. Erityisesti erilaiset suolasillit ovat avainasemassa.
• Uudet perunat. Ne ovat sesongissa juuri juhannuksen aikaan.
• Graavilohi. Vaikka ei pakollinen, moni senkin pöytään kattaa.
• Mansikat. Jälkiruoaksi on pakko saada mansikoita, kera kerman tietenkin!
• Snapsi. Akvaviitti kuuluu juhannuksen perinteisiin.

Juhannusruoka on vähän kuin elämä – suolaista, makeaa ja sopivasti hapanta. Silli ja perunat edustavat perinteitä, kun taas mansikat tuovat kesän makeuden. Kaiken kruunaa snapsi, joka lievittää ehkä vähän keski-iän tuskaakin. Tai ainakin sen luulisi lievittävän, en ole vielä itse päässyt testaamaan!

Mitä ruotsalaiset syövät?

No, ruotsalaiset vetää napaansa vaikka mitä, ihan niinku mekin! Mut jos jotain tyypillistä pitää listata, niin tässäpä tulee:

• Riistaa: Hirvi on vähän niinku ruotsalaisten pyhä lehmä (paitsi et sitä syödään!), lihapullina, paistina, you name it. Porokin kelpaa, varsinkin käristyksenä – sellasta lappalaistyylistä meininkiä! Ja savuporo on vähän niinku ruotsalainen pekoni, menee melkein mihin vaan. Metsäkauriskin on kuulemma kova sana, en tosin oo ite koskaan maistanu.
• Kalaa: Lohta, lohta ja vielä vähän lohta! Sitä on joka lähtöön, tuoreena, savustettuna, graavattuna... Vähän niinku suomalaisilla se perus lohisoppa, mut ruotsalaiset on vieny sen astetta pidemmälle. Ja sit on ne sillit ja silakat, niitä on pakko olla joulupöydässä, muuten ei oo ruotsalainen joulu. Vähän niinku meillä rosolli, paitsi et silakka on paljon, paljon parempaa!

Sit niillä on kaiken maailman herkkuja, esim. surströmming (ihan hirveetä), mutta nää on niitä perusjuttuja!

Onko Ruotsissa juhannusta?

Joo, Ruotsissa on juhannus, vaikka vähän eri päivänä kuin Suomessa. Heidän juhlansa on jostain 20. ja 26. kesäkuuta välillä, vähän kuin kissa kelloa jahtaisi – ei koskaan samaan aikaan. Ei siis mitään tarkkaa päivämäärää, kuten Virossa ja Norjassa, joissa juhlitaan 24. kesäkuuta, aikaansa seuraavana päivänä. Ruotsalaiset ovat siinä mielessä vähän epäjärjestelmällisiä. Heillä on kuten kaikenlaisia perinteitä: kesällä heillä on juhannus ja talvella joulu, mutta heidän juhlintaan liittyy paljon enemmän silmää miellyttävää sekoilua kuin tarkkaa aikataulua.

• Ruotsi: Juhannus 20.-26.6. (ei kiinteää päivämäärää, vähän kuin arpajaiset)
• Suomi: Juhannus 20.-26.6. (hieman samaa sekavuutta kuin naapurilla)
• Viro & Norja: Juhannus 24.6. (järjestelmälliset ja tehokkaat, toisin kuin ruotsalaiset)

Ajatella, kuinka paljon helpompaa olisi, jos kaikki juhlisivat samaan aikaan! Mutta ehkä juuri se epätarkkuus tekee juhannuksesta niin kiehtovan. Vähän kuin löytäisi aarteita – et koskaan tiedä, mitä odottaa! Itse olen enemmän perinteisten 24. kesäkuun kannattaja, mutta voin kyllä nauttia ruotsalaisestakin joustavuudesta, jos on tarpeeksi hyvää sillisalaattia. Mutta kyllä, tosiaankin, Ruotsissa JUHLITAAN juhannusta.

Mitä ruokaa syödään juhannuksena?

Juhannuksena vedetään naamaan sellaista sapuskaa, että oksat pois!

• Uudet perunat – Ne on kuin kesän ensimmäiset suudelmat, ihania ja haperoita. Ja voin kanssa, nam!
• Kala – Graavilohi, silli, savukala... Kuin meren aarteet lautasella. Jos ei kala maistu, onko edes juhannus?
• Grilliherkut – Makkaraa, ribsejä, kasviksia... Kaikki grillistä, savu poskella. Kunnon ähky kuuluu asiaan!
• Jälkkäri – Juustokakku tai lettuja mansikkahillolla. Suu makeaksi, niin jaksaa taas valvoa aamuun.

Ja hei, älä unohda saunaa ja uintia! Se on kuin terapiaa sielulle. Paitsi että saunassa tulee hiki ja uiminen voi olla vähän kylmää.

Milloin Suomessa vietetään ruotsalaisuuden päivää?

6. marraskuuta.

• Yleinen liputuspäivä. Sitä se on.

• Oikeus omaan kieleen. Se on tärkeää. Meillä kaikilla.

• Folktinget muistuttaa yhteisestä isänmaasta. Kaksikielinen. Onko se enää niin? Mietin vaan.

Se päivä... se tuo mieleen lapsuuden. Mummon luona oli aina ruotsinkielinen sanomalehti. En ymmärtänyt siitä mitään. Mutta se kuului siihen maailmaan. Nyt on kaikki vähän toisin. Kai.

Onko ruotsalaisuuden päivän tarkoitus juhlia ruotsia?

No niin, onko Ruotsalaisuuden päivän tarkoitus juhlia Ruotsia? Ei ihan suoraan, pikemminkin se on kuin... hieman epäonnistunut yritys saada Suomen ruotsinkieliset tuntemaan itsensä erityisiksi, kuin ne olisivat jollain tavalla erikoislajiketta suomalaista, kuten albiinohirvet metsässä. Suloisia, mutta harvinaisia.

• Alkuperäinen idea oli selkeä: enemmän yhteishenkeä ruotsinkielisille. Hyvä idea, joskin hieman kuin yrittäisi sitoa villikissa joulukuuseen. Tuloksena on enemmän höyheniä kuin iloa.

• Nykyään päivää käytetään myös kaksikielisyyden kunnioittamiseen. Tämä on kuin... kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta toinen kärpänen on jotenkin vähemmän innoissaan koko tapahtumasta.

• Ruotsin kieli ja kulttuuri saavat näkyvyyttä. Hyvä asia, mutta joskus tuntuu, että se on kuin yrittäisi myydä jääkaappia eskimoille. Kenties hieman väärä kohderyhmä?

Yhteenvetona: Ruotsalaisuuden päivä pyrkii yhteenkuuluvuuteen, kaksikielisyyden kunnioittamiseen ja ruotsinkielisen kulttuurin esille tuomiseen. Toimiiko se? No, se riippuu siitä, ketä kysyy. Minä itse olen vähän skeptinen – kuten aina kun on kyse kansallisista juhlapäivistä, jotka saavat aikaan enemmän hiljaista haukottelua kuin riemua.