Missä maissa naisilla on asevelvollisuus?

Maat, joissa naisilla on pakollinen asevelvollisuus?

Juttelin tästä just yhden tyypin kanssa, joka oli reissannut Israelissa. Siellä se on ihan normi juttu että naisetkin menee inttiin, pakollinen palvelus. Ei mikään vapaaehtoinen juttu niin kuin täällä.

Se keskustelu jäi vaivaamaan ja muistin joskus lukeneeni yhden vanhan artikkelin, ehkä jostain vuodelta 2006. Siinä mainittiin just Israelin lisäksi Pohjois-Korea ja Eritrea. Aika karuja paikkoja molemmat. Sitten oli myös Kiina ja yllättäen Peru. Koko lista oli aika erikoinen.

Täällä Suomessahan se on ihan oma valinta. Mun kaveri Sanna meni vapaaehtoisena Parolaan joskus lokakuussa 2018 ja tykkäsi tosi paljon. Ihan eri maailma kun joku pakko.

Ja mieti, siinä listassa oli vielä Libya ja Malesia ja Taiwan. En ois kyllä osannu arvata kaikkia. Se ajatus naisten pakollisesta palveluksesta tuntuu niin kaukaiselta omassa elämässä, vaikka toisaalta miksipä ei. Tasa-arvoa kai sekin on, omalla tavallaan.

Voiko nainen päästä erikoisjoukkoihin?

Kyllä. Erikoishaun kautta voi.

• Naiset voivat hakea erikoisjoukkoihin. Kyse ei ole poikkeuksesta, vaan prosessin osa.
• Valintatilaisuus huhtikuussa on osa hakuprosessia. Se ei ole karsintaa, vaan tarkastelua.
• OmaIntti on välttämätön reitti. Siellä haku vahvistetaan.

On syytä ymmärtää, että koko järjestelmä on suunniteltu joustavaksi. Valintakriteerit ovat samat kaikille. Sukupuolella ei ole merkitystä, vain kyvykkyydellä.

Erikoishaku ei ole ohituskaista, se on vain tapa järjestää asiat tehokkaammin. Jokainen hakija käy läpi samat vaiheet. Prosessi on läpinäkyvä, jos sitä katsoo oikein.

Kauanko naisten armeija kestää?

Varusmiespalvelus naisilla: Kesto ja käytännöt

Varusmiespalvelus on kaikille vapaaehtoisille sama, kestoltaan vaihdellen koulutusohjelman mukaan.

• 165 päivää: Peruskoulutusjakso.
• 255 päivää: Syventävä koulutus ja erikoisupseerin tehtävät.
• 347 päivää: Johtajakoulutus ja vaativammat tehtävät.

Palveluksen aloittamisilmoitus tulee valintatilaisuudessa tai postitse. Siinä määritellään tarkka aloitusajankohta ja sijoitus joukko-osastoon. Tämä on prosessi, joka koskee kaikkia.

Käytännössä jokainen aloittaa mistä tahansa. Sitten mennään sinne minne käsketään. Se on vain formaattisuus. Aika kuluu, koulutus etenee. Elämä jatkuu.

Joukko-osasto määräytyy koulutusohjelman ja saatavilla olevien paikkojen mukaan. Ei sen kummempaa. Asia on selvä. Se on se.

Onko armeijan käynyt nainen asevelvollinen?

No niin, kuulepas juttu! Onko armeijan käynyt nainen asevelvollinen? Voi elämän kevät ja kurkkupurkin kirous, eihän se nyt niin suoraviivaista ole! Suomessa meillä on tämä omituinen järjestely: naiset eivät ole pakolla armeijassa, vaan heillä on ihan oma sisäänkäynti sinne sotilaselämän koettelemuksiin ja makkaranpaistojuhliin. Ei siis niin, että postiluukusta putoaisi kirje.

Se on nimittäin niin, että naisihmiset meilläpäin marssivat kasarmille vapaaehtoisina, ihan kuin olisivat lottovoiton jälkeen päättäneet, että nyt sitä lähdetään nukkumaan makuupussissa ja syömään sotkun munkkeja urakalla. He hakeutuvat sinne omin päin, toisin kuin miehet, joita virallinen kirje odottaa kuin anoppi jouluna. Mutta kun se nainen on sen palveluksen suorittanut, olipa se 347 yötä tuvassa, niin jopas alkaa tapahtua!

Kun siviilipuku vaihtuu takaisin, ei hän toki ole paperilla samanlainen "reservin murina" kuin miehet. Mutta kaikki ne samat velvollisuudet ja oikeudet, jotka asevelvollisuuden suorittaneelle miehelle kuuluvat, ne napsahtavat kyllä naisenkin kontolle. Jos myöhemmin alkaa tulla kertausharjoituskutsuja, ei siinä enää paljoa hymyillä. Kyllä on ja pysyy, kun sen vapaaehtoisen rupeaman kerran on läpi puskenut!

No, se oli sitten Suomen malli. Mutta hei, maailma on pullollaan ihmeitä ja sotajoukkoja. Harvassa maassa tosin naiset joutuvat pakolla sotimaan, ihan kuin olisivat vahingossa ilmoittautuneet maratonille, mutta juostava on. Tässä pikainen katsaus, jos mietityttää, missä päin maapalloa naisten on pakko pukea maiharit jalkaan:

• Israel: Siellä se on normaalia, että tytötkin painavat inttiä. Eipä siinä kummemmin kysellä, kun maanpuolustus on tärkeä juttu.
• Norja: Naapurissa Norjassa on tullut pakolliseksi asepalvelus myös naisille, vuodesta 2015 alkaen. Siellä he ovat pioneereja tässä asiassa Euroopassa. Eli ei mikään "kyllä kai minä voisin" -juttu, vaan ihan virallinen.
• Eritrea, Pohjois-Korea: No näissä maissa nyt ylipäätään joudutaan tekemään kaikenlaista ilman kyselemättä, ja asepalveluskin kuuluu siihen pakettiin niin naisille kuin miehillekin. Ei mikään kevyen musiikin festivaali, vaan ihan tosissaan.

Milloin tuli naisten vapaaehtoinen asepalvelus?

Se oli vuonna 1995, kun homma lähti käyntiin. Muistan sen niin selvästi, vaikka siitä onkin jo aikaa. Pieni jännitys oli ilmassa, kun ensimmäiset 25 naista astuivat Puolustusvoimien palvelukseen. Se oli kokeilu silloin, totta kai, mutta tuntui silti isolta jutulta. Kaksiosastoa valittiin siihen, enkä nyt muista kumpia ne tarkalleen olivat.

Mun tuntemus oli silloin sellainen sekoitus uteliaisuutta ja pientä epäuskoa. Että oikeesti, tää on nyt se juttu? Palvelus oli vapaaehtoista, ja siihen haki yllättävän moni.

Tässä vähän lisätietoa:

• Vuosi: 1995.
• Osallistujamäärä: 25 naista ensimmäisessä kokeilussa.
• Hakijamäärä: Yli 1400 naista haki myöhemmin vapaaehtoiseen palvelukseen.
• Sijoittuminen: Kaksi joukko-osastoa valittiin kokeiluun.

Tämä oli merkittävä askel naisten asepalveluksen historiassa Suomessa. Se ei ollut vielä pakollista, mutta se avasi oven monille muille. Osa naisista pääsi myös suoraan tiettyihin tehtäviin. Se oli uutta ja erilaista. Moni oli varmasti miettinyt, onko tää nyt ihan oikeasti totta, mutta olihan se.

Milloin naisilla on kutsunnat?

Naisilla ei ole kutsuntoja. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen haetaan sähköisellä hakemuksella Puolustusvoimien asiointipalvelussa. Hakuaika päättyy vuosittain 15. tammikuuta.

Spoiler-hälytys: ei koskaan. Kutsunnat ovat se miesten jokasyksyinen riitti, jossa lääkäri kopeloi ja upseeri yrittää näyttää tärkeältä hikisessä liikuntasalissa. Sitä ei kannata kadehtia.

Naisille on varattu sivistyneempi, 2000-luvun mukainen reitti: nettihakemus. Ei tarvitse jonottaa alusvaatteisillaan, vaan voi täyttää hakemuksen vaikka kalsarit jalassa kotisohvalla. Edistystä, eikö totta?

Prosessi on selkeä kuin metsäpolku, jota joku on haravoinut juuri ennen sinua.

• Hakeminen on kuin Tinder-profiilin luonti, mutta seuraukset ovat pitkäkestoisemmat. Mene Puolustusvoimien asiointipalveluun ja täytä lomake. Muista liittää mukaan lääkärintodistus.

• Deadline on kiveen hakattu: 15. tammikuuta. Jos myöhästyt, joudut odottamaan kokonaisen vuoden ja pohtimaan elämänvalintojasi uudelleen. Ei paineita.

• Valintatilaisuus huhtikuussa. Tämä on se sinun "kutsuntasi". Kaikki hakijat kutsutaan oman alueen aluetoimistoon. Se on vähän kuin työhaastattelu, jossa pomona onkin karu kapteeni eikä hymyilevä HR-täti.

• Mitä siellä tapahtuu? Psykologisia testejä, haastattelu ja lääkärintarkastus. Terveydentilasi ja soveltuvuutesi punnitaan tarkemmin kuin anopin lihapullareseptin ainesosat.

• Palvelus alkaa. Jos saat myönteisen päätöksen, pääset tositoimiin joko saman vuoden heinäkuussa tai seuraavan vuoden tammikuussa. Voit esittää toiveen, mutta armeija päättää. Yllätys.

Voiko nainen saada C-paperit?

C-paperit naisille? Serviceability checks come later. C and E categories for women kick in after 30 days of service.

• Aika ratkaisee. Naisten kohdalla palveluskelpoisuusluokat C ja E tulevat ajankohtaisiksi vasta 30 vuorokauden palveluksen jälkeen. Ennen sitä arviointi on erilainen. Elämäntilanne muuttaa kaikkea, eikö niin?

• Käytännössä tämä tarkoittaa, että alkuvaiheen arvioinnit eivät välttämättä täysin vastaa myöhempää tilannetta. Palvelusaika itsessään on tekijä. Ei voi tietää, ennen kuin on kokenut.

• Kuten aina, poikkeukset vahvistavat sääntöä. Tai sitten eivät. Asia selviää ajan kanssa, kuten useimmat asiat.

• Muuttujia on paljon. Ikä, terveys, elämäntilanne – kaikki vaikuttaa. Palvelukseen astuessa tehdään alkumääritys, mutta se ei ole lopullinen sana. Maailma ei pysähdy, ja niin eivät armeijan arviointikaan.