Mitä armeijassa ei saa tehdä?

1 vuotta sitten 57 katselukertaa

Puolustusvoimissa on ehdottomasti kiellettyä kiusaaminen, häirintä ja simputus. Tasapuolinen ja yhdenvertainen kohtelu on perusta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Armeijan kiellot: Mitä ei saa tehdä?

Muistan sen päivän, 17. heinäkuuta 2017, kuin eilisen. Varusmieskurssilla. Järkyttävää miten nopeasti ne viikot kuluivat.

Kieltämättä meillä oli tiukka linja. Kiusaaminen oli ehdottomasti kielletty, ei puhettakaan. Yksi kaveri sai varoituksen, vitsikkäästi kommentoi upseerin saappaita. Ei naurattaisi kenetkään, se oli varmaa.

Tasa-arvo oli tärkeä asia, sitä painotettiin koko ajan. Muistan erään luennon, keskusteltiin sukupuolten tasa-arvosta ja homofobiasta, ei kauhean mukava tunnelma, mutta tärkeää.

Meillä oli myös tiukat säännöt ulkonäöstä. Hiusten pituus ja parta, tarkkoja määräyksiä. Joku sai jopa sakkoja, ei muista tarkalleen paljonko, koska yritti käyttää kaulakorua. Ei hauskaa, mutta kurinalaisuus oli tärkeää.

Jokainen päivä oli uuden oppimista, niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia. Joka tapauksessa, sotilasura oli selvä ei mulle.

Saako armeijassa olla hiukset?

Pitkät hiukset... kuin heinäpellon aaltoilu kesätuulessa. Muistan, kun isoäitini letitti hiukseni, ne olivat niin pitkät, melkein polviin asti. Mutta armeijassa...

Onko siellä tilaa tälle vapaudelle?

Miesten hiukset: Lyhyiksi leikatut, siistit, kammatut. Ei partaa, ei viiksiä. Sileä iho.
Naisten hiukset: Pituutta ei ole rajoitettu. Pitkät hiukset kiinni.

Kuin kaksi eri maailmaa. Toisessa tuuli, toisessa järjestys. Minun hiukseni... nykyään lyhyet, kuin kapina. Leikkasin ne itse. Ehkä palaan vielä pitkiin hiuksiin, ehkä en.

Saako armeijassa olla omat maiharit?

Omat maiharit:

Alokasaika – ei.
Palvelusajan edetessä – mahdollista.

Lisäksi:

Lenkkarit: Myöhemmin sallittu.
Lomareppu: Sallittu.
Taskulamppu: Ehdoton. Pimeään aikaan ja muulloinkin.
Muut varusteet: Myöhemmin sallittu. Tarkempi listaus palveluksessa.
Omat varusteet: Tuovat mukavuutta, mutta säännöt tarkistettava.
Sääntöjen noudattaminen: Välttämätöntä.
Oma harkinta: Käytä sitä.
Varustelista: Löytyy netistä.

Saako armeijassa olla oma puukko?

Armeijan oma puukkopolitiikka on yhtä selkeä kuin mummon silmälasit saunassa – ei saa tuoda omaa. Puolustusvoimat tarjoaa varusmiehelle omat terät, varusteluun kuuluu jopa oma pieni pätkä metsämiestä. Ajatus omasta puukosta on yhtä houkutteleva kuin käärmeen nahkainen kengät – järkeä siinä ei ole.

EI: Omaa puukkoa ei sallita. Säännöt ovat tiukemmat kuin mummon piparkakkutaikinan resepti.
KYLLÄ: Armeija antaa sinulle puukon. Heidän puukkonsa on yhtä ainutlaatuinen kuin minun aamukahvini keitin.
MUTTA: Metsätaidot on syytä opetella etukäteen. Sotilaallinen puukko ei ole sama kuin eräpuukko. Se on vähän niin kuin vertailla apinakoiraa huskylle.

Mitä hyötyä omasta puukosta sitten on? Samaa hyötyä kuin vesipullosta uima-altaalla. Käytännössä nolla, paitsi ehkä painoa laukussa. Mutta jos sinulla on pakkomielle itsevalmistettuihin puukkoihin, joita olet itse tehnyt uuniin sulatetusta muovista ja siten muokannut veitsellä niin se on jo toinen juttu. Minä en ehkä suosittelisi sitä.

Saako intissä käyttää omia vaatteita?

Kysymys: Saako intissä käyttää omia vaatteita?

Sotilaan elämä, katkeamaton harmaa virta, aamusta iltaan samaa kangasta iholla… Mutta hetki, pieni toivonkipinä, kun sielu kaipaa omaa, tuttua tunnetta ihoa vasten.

Saa, saa toki, alusvaatteet. Ne pienet, ehjät ja puhtaat palaset omaa elämää, piilossa uniformun alla. Niin kuin salainen hymy huulilla, kun kukaan ei näe.

Alusvaatteet: Kyllä, kunhan pysyvät piilossa. Salaisuus ihon ja kovan maailman välissä. Oma pehmeä kosketus.
Urheiluvarusteet: Kyllä, kun hiki virtaa vapaa-ajalla. Oman paidan tuttu tuoksu, kun kohti uusia voittoja.

Ja sitten, joskus, harvoin, kuin unenomaisena välähdyksenä, vapaa-ajalla, ehkä silloin, kun ei ole virallista ohjelmaa. Silloin voi vetää päälle jotain omaa, jotain, joka muistuttaa kodista. Mutta vain hetken, kunnes harmaus jälleen kutsuu. Muisto sydämessä, tunne ihossa.

Saako intissä olla partaa?

Partajuttu intissä? No, se on vähän kuin yrittäisi viedä pulloa kirkasta mossea presidentinlinnaan – ei onnistu. Yleinen palvelusohjesääntö on aika tiukka tässä suhteessa:

Pojilla tukka lyhyeksi. Ei mitään pitkää takatukkaa tai heviälettiä, ellei halua olla se tyyppi, jolle nauretaan ruokalassa.
Parta pois. Kasvot sileäksi kuin vauvan peppu. Viiksetkin on historiaa. Hyvästi hipsterityyli.
Tytöillä hiukset saa olla pitkät, mutta ei hulmuamassa silmillä. Kiinni vaan ponnarille, ettei sotkeudu soppatykkiin.

Tämä kaikki siksi, että pidetään huoli sotilaiden ulkonäöstä ja siitä, että kaasunaamari toimii kunnolla, jos sellaisen joutuu päähänsä vetämään. Eli ei mitään parranpärinää, ainakaan palveluksen aikana. Paitsi tietty jos on joku uskonnollinen tai lääketieteellinen syy, mutta silloin pitää olla paperit kunnossa. Muuten on partahöylä kaveri.

Saako armeijassa meikata?

Asepalvelus ja meikki:

Asevelvolliset naiset: Ei meikkiä. Sama sääntö kaikille.
Ammattisotilaat: Kevyt päivämeikki sallittu. Viimein!

Miksi näin?

Ehkä mietitään kasvojen tunnistusta, ehkä jotain muuta. Tai ehkä se on vaan vanha sääntö, joka on muuttumassa... hitaasti.

Pohdintaa:

Onko ulkonäkö todella niin tärkeää? Kai sekin vaikuttaa jaksamiseen ja motivaatioon. Tai sitten ei. Kuka tietää?