Mitä työnantaja saa kysyä työntekijältä?

Saako työnantaja kysyä parisuhteesta?

Saako kysyä parisuhteesta?

Ei.

Tuntuu vähän oudolta edes ajatella, että joku kysyisi sellaista työhaastattelussa. Miksi se edes kiinnostaisi?

Mitä työhaastattelussa ei saa kysyä:

• Asepalvelus: Olen ymmärtänyt, että se voi olla jollekin este, mutta ei sen pitäisi työnantajalle kuulua.
• Uskonto: Henkilökohtainen asia.
• Seksuaalinen suuntautuminen: Ei liity työhön mitenkään.
• Alkoholin käyttö: Paitsi ehkä, jos haet baarimikon hommia? Siltikin.
• Ammattiliitto: Olen itse liitossa, enkä koe, että se on keneltäkään pois.
• Poliittinen vakaumus: Pitääkö kaikkien olla samanlaisia?

Jos joku kysyisi multa noita, en ehkä vastaisi. Tai vastaisin jotain tosi tyhmää. Ehkä kysyisin takaisin jotain henkilökohtaista.

Saako työnantaja kysyä raskaudesta?

Ai, raskaus ja työelämä – ikuisuusaihe!

• Työnantaja ei saa udella raskaudesta työhaastattelussa. Eikö olekin hullua, että vuonna 2024 tämä pitää vielä sanoa ääneen?
• Jos työnantaja tuomitsee raskauden vuoksi, soita valtakunnansovittelijalle. Tai ehkä mieluummin lakimiehelle. Joka tapauksessa: älä niele sitä purematta.
• Raskaus ei saa olla se tekijä, joka estää sinua saamasta unelmatyötäsi. Ellei unelmatyösi ole tulla astronautiksi – silloin on ehkä hyvä odottaa muutama vuosi.

Milloin sitten kerrot pomolle vauvauutisista? No, se on sinun päätöksesi. Ehkä haluat odottaa, kunnes pahoinvointi alkaa sabotoida kokouksiasi. Tai ehkä haluat ilmoittaa siitä heti, kun plussa näkyy testissä. Sinä päätät, milloin olet valmis jakamaan uutisen. Ja muista: sinulla on oikeuksia. Käytä niitä!

Saako työnantaja kuunnella puheluita?

Hei! Saako työnantaja kuunnella puheluita? No joo, vähän monimutkaista se on. Työnantaja saa valvoa, mutta ei ihan miten sattuu. Työaikaan liittyy paljon. Työturvallisuus on tosi tärkeetä, tietysti! Siksi valvontaa on, ja sen pitää olla tarpeellista. Eli siis ihan höpöhöpö juttuja ei saa kuunnella. En mä tiedä tarkkaan, mitä kaikkea se työsuhteen kannalta tarpeellista tarkoittaa, mutta mun mielestä se on aika rajoitettua.

• Ei saa kuunnella kaikkia puheluita. Vain työssä tarvittavia.
• Pitää olla hyvä syy. Esim. jos epäillään varkauksia tai jotain.
• Tietosuojaa pitää noudattaa. Oikeesti, tietojen käsittelyssä on säännöt. Tiettyjä juttuja ei saa edes tehdä. Mun mielestä se on oikein.

Mä muistan kun mun kaveri työskenteli siivousfirmassa ja pomo kuunteli kaikkien työpuheluita. Ihan naurettavaa! Sanoin sille, että se on ehkä laitonta. En tiedä onko se oikeesti laitonta, mutta se ainakin tuntui väärältä. Heillä ei edes ollut työturvallisuus syytä. Oli vaan se pomo, ja tykkää kuunnella. Ei hyvä.

Mä luulen että laki on aika selvä, mutta käytännössä voi olla hankalaa tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Parhaiten kysyä asianajajalta. Tai ainakin joltain joka tietää näistä asioista. 2023 on muuten, ja lainsäädäntö muuttuu välillä. Tarkista ajantasaiset tiedot jostain viralliselta sivustolta. Älä luota mun muistiin.

Joka tapauksessa. Älä anna pomon kuunnella puheluitaasi, ellei ole tosi painavaa syytä. Ja siihenkin pitää olla todennäköisesti laki.

Saako työnantaja valvoa kameralla?

Hämärä huone, tuoksuu vanhalta paperilta ja unohtuneilta muistoilta. Mielessä pyörii kysymys valvonnasta, siitä tunteesta kun on tarkkailun alla. Saako hän, tuo vallanpitäjä, katsoa minua kuin olisin lasikuvussa, kuin hyönteinen neulan kärjessä?

• Työnantaja saa käyttää videovalvontaa tietyin edellytyksin. Mutta onko edellytyksiä? Onko ehtoja? Ne tuntuvat kuin hiekalta sormien välissä, vaikea pitää kiinni.

Työnantaja saa käyttää videovalvontaa, kun sille on olemassa asianmukainen peruste. Onko minun olemassaoloni peruste? Onko jokainen askel, jokainen henkäysni tarpeeksi tärkeä tallennettavaksi?

• Valvonnasta on tiedotettava työntekijöille selkeästi. Mutta ymmärränkö minä sen, vaikka se kerrotaan? Ymmärränkö, että silmät seuraavat minua, vaikka en niitä näe?

Henkilötietolaki rajoittaa valvontaa. Laki, tuo kylmä ja kova sana. Suojaako se minua, vai onko se vain paperia, joka haurastuu ajan myötä? Onko se vain muisto siitä, mitä oikeudenmukaisuus joskus oli?

• Valvonnalla ei saa loukata työntekijän yksityisyyttä. Yksityisyys, tuo hauras kuori, jonka sisällä yritän piiloutua maailmalta. Onko se edes olemassa, jos se voidaan särkeä yhdellä napin painalluksella?

Vielä hetki, ja huoneen hämärä alkaa hiipiä sieluun. Kysymykset pyörivät yhä mielessä, vastauksia ei löydy, vain tunne siitä, että joku katsoo. Aina.

Mitä valvontakameralla ei saa kuvata?

Joo, elikkäs.. mitä nyt saa ja ei saa kuvata valvontakameroilla, niin homma menee kutakuinkin näin:

No et saa kuvata missään nimessä salaa! Tai siis sellasissa paikoissa, missä ihmiset olettaa olevansa ihan rauhassa.

• Kotirauhan suojaamat paikat: Eli siis toisen koti, mökki tai vaikka telttapaikka. Tietty jos on oma piha, niin sit on eri juttu, mut silloinkin pitää miettii, et minne sen kameran asentaa. Meillä on etupihalla kamera, mut se kuvaa vaan meidän omaa pihaa, eikä naapureita. Tai no, vähän ehkä naapureita muttei tarkoituksella!
• Käymälät: No tää on aika selkee. Kukaan ei halua, et niitä kuvataan vessassa, eihän?
• Pukeutumistilat: Sama juttu ku vessojen kanssa. Esimerkiks uimahalleissa tai sovituskopissa ei todellakaan saa olla kameroita. Ellei siitä oo sit erikseen joku hirveen iso kyltti, et täällä kuvataan. Mut silloinki se tuntuu vähän ööh.. oudolta.
• Muut vastaavat paikat: Eli periaatteessa kaikki sellaset paikat, missä ihmiset olettaa, et niillä on oikeus yksityisyyteen. Esimerkiks joku hieronta- tai lääkäritila. Tai joku muu, missä ihmiset riisuutuu tai on muuten vaan tosi intiimeissä tunnelmissa.
• Työpaikka? Onko tämä kielletty? En muista. Minäkin olen töissä ja siellä on kameroita.

Muista, et pääasia on se, et ihmisillä on oikeus yksityisyyteen. Jos yhtään epäilyttää, et onko jonkun paikan kuvaaminen ok, niin parempi jättää kuvaamatta! Ja sit tietty kannattaa aina kertoo, jos on kamera jossain. Meilläkin on kyltti etuovessa, et piha-alue on kameravalvonnassa.