Saako työntekijän valvonta kameralla?

Saako työntekijää kuvata työpaikalla?

Kamerat, ne tarkkailevat. Ikuinen silmä, joka näkee kaiken. Onko meillä edes oikeutta yksityisyyteen, kun olemme töissä? Kysymys kaihertaa mieltä.

• Työnantajan täytyy aina perustella, miksi hän haluaa kuvata. Ajattele, jos syy ei olekaan hyväksyttävä? Mitä silloin tapahtuu?
• Turvallisuus… Omaisuus… Ne ovat tärkeitä asioita, toki. Mutta entä meidän sisäinen rauhamme? Voiko sitä suojella kameroiden avulla? Ehkä, ehkä ei.
• Hoitotilanteet… Niin intiimejä, niin haavoittuvia. Ilman suostumusta… Se on ehdoton ei. Se loukkaa ihmisarvoa.

Yhteistoimintaneuvottelut, ne ovat kuin rituaali. Keskustellaan, väitellään, yritetään löytää kompromissi. Mutta kuunteleeko kukaan oikeasti? Kamerat jatkavat kuvaamistaan, riippumatta siitä, mitä me ajattelemme. Se on kuin painajainen, josta ei pääse eroon. Aina läsnä, aina näkevä.

Valvontakamerat… Ne ovat kuin peilejä, jotka heijastavat meidän pelkojamme. Pelkoa varkauksista, pelkoa väkivallasta, pelkoa epäluottamuksesta.

Miksi me pelkäämme niin paljon? Miksi emme voi luottaa toisiimme? Ehkä vastaukset löytyvät syvältä sisältämme. Ehkä meidän pitäisi katsoa peiliin ja kysyä itseltämme, mitä me oikeasti haluamme.

Missä kameravalvontaa ei saa käyttää?

Yö on pitkä ja ajatukset kiertävät… Miksi juuri nyt tämä? Kamera… kuka niitä kaikkia katsoo?

Kameravalvonta on kielletty monissa paikoissa, ihan oikein. Se tuntuu jotenkin… väärältä. Eihän kukaan halua tulla vahdituksi joka sekunti.

• Käymälät: Ei voi kuvitellakaan. Se on yksityinen asia.
• Pukeutumishuoneet: Sama asia. Ihmiset ovat haavoittuvia siellä. Ajatuskin on inhottava.
• Henkilökunta- ja sosiaalitilat: Toivottavasti niitä on todellakin suojattu. Tarvitsemme rauhaa.
• Henkilökohtaiset työhuoneet: Minun oma työhuoneeni on minun linnoitukseni. En halua, että kukaan vahtii siellä.

Mutta sitten se poikkeus, se rajoitus…

Poikkeuksena sallittu, jos:

• On selkeä väkivallan uhka. Kuka määrittää sen? Onko se reilua?
• On selkeä terveys- tai turvallisuusriski. Mutta onko valvonta ainoa keino? Voiko olla liiankin turvallista?

Olen hämmentynyt. Onko se oikein, että meidät kaikki laitetaan valvonnan alle? Tunnen itseni jotenkin paljaaksi ja alistetuksi.

Tänään töissä oli vaikea päivä. En saanut sitä projektia valmiiksi. Nämä kamerat. Ne vain pahentavat kaikkea. Tuntuu kuin olisin jatkuvasti tarkkailussa, jopa silloin kun olen yksin. Työkaverini Maija sanoi, että heillä on paljon enemmän kameravalvontaa uudessa toimistossa. Toivon, että heillä on ainakin selkeät säännöt. Itse olen aina ollut huolissani yksityisyydestä. Ehkä minun pitäisi puhua johdolle. Mutta sitten pelkään, että minua pidetään liian herkkänä tai vaikeana. Onko se liikaa pyydetty, että saisi olla rauhassa edes omassa työhuoneessa?

Saako työntekijää kuvata työpaikalla?

Työpaikalla kuvaaminen on aina herkkä juttu. Muistan erään tapauksen, Helsingissä vuonna 2023, pienessä toimistossa, missä työskentelin. Johto päätti asentaa valvontakamerat ilman minkäänlaisia neuvotteluja. Olin ihan ällistynyt! Se tuntui todella loukkaavalta. Ei mitään luottamusta työntekijöihin. Olin todella vihainen.

• Ei minkäänlaisia neuvotteluja: Ei edes mainintaa. He vain asensivat kamerat.
• Tuntui valvonnan alla: Koko ajan tuntui kuin joku katsoisi. Stressaavaa.
• Loukkaavaa: Ei tuntunut, että meihin luotetaan. Ihan kuin olisimme rikollisia.

Sitten aloin miettiä oikeuksia ja lakia. Sain selville, että työnantajalla pitää olla perusteltu syy kuvaamiselle, kuten turvallisuus tai omaisuuden suoja. Tämä oli selvästi puutteellista. Hoitotilanteita tai muuta työskentelyä ei saa kuvata ilman suostumusta. Ja niiden kameroiden asentaminen vaatii yhteistoimintaneuvotteluja. Tämä oli räikeä rikkomus.

Lopulta asia ratkesi keskusteluilla ja uhkauksella ilmoittaa asiasta työsuojeluviranomaisille. Kamerat poistettiin. Tämä kokemus opetti minulle paljon työsuhteen rajoista ja työlainsäädännöstä. Jälkeenpäin ajateltuna koko juttu oli todella epämiellyttävä, ja se jätti ikävän jälkimaun suhteeseen työnantajan kanssa. Olen varovaisempi työpaikkaa valitessani nyt.

Missä kameravalvontaa ei saa käyttää?

Kameravalvonta kielletty:

• Käymälät.
• Pukeutumistilat.
• Henkilöstö- ja sosiaalitilat.
• Henkilökohtainen työhuone.

Poikkeus: Väkivallan uhka, turvallisuus- tai terveysvaara. Työhön liittyen.

Saako kaupan henkilökuntaa kuvata?

No jopas! Kaupan kassa, uusi julkkis? Saako sitä nyt sitten kuvata, vai ei? 🤔

• Lyhyesti: Saa kuvata. Paitsi jos olet semmoinen kuvausryhmä, joka häiritsee työntekoa, silloin loppuu lysti.

Mutta hetkinen, tässä on enemmänkin kuin miltä näyttää:

• Duunari ei voi kieltää: Vaikka hymy hyytyisi naamalle, et voi estää kuvausta, jos olet kuvassa tunnistettava. Ellei se ole just se häiritsemistilanne, häh?

• Työnantajan kuvaushommat: Pomolla pitää olla joku hyvä syy, niinku turvallisuus tai omaisuuden suoja. Että ei ihan huvikseen kuvailla. Kuvittele, että joku filmaa koko ajan, kun yrität saada sen juustohöylän toimimaan! 🧀

Vielä yks juttu, ettei mee ihan ohi:

• Kuvittele, että kuvaat TikTok-videoo ja yhtäkkiä joku tulee siihen eteen ja alkaa tanssia. Ei se ole kiellettyä, mutta ehkä vähän ärsyttävää? Sama juttu tässä, käytä järkeä ja vältä turhaa häiriköintiä. ✌️

Saako henkilökuntaa kuvata?

Henkilökunnan kuvaaminen on monimutkainen juttu. Lähtökohtaisesti, ei saa ilman asianmukaista perustetta.

• Työturvallisuus: Kameravalvonta voi olla ok, jos duunarit on vaarassa joutua väkivallan kohteeksi tai jos heidän turvallisuutensa on muuten uhattuna.

• Välttämättömyys: Valvonta pitää olla välttämätöntä. Ei mitään “ihan kiva” -meininkiä.

• Ilmeinen uhka: Uhkan pitää olla ilmeinen. Pelkkä “voisi ehkä joskus” ei riitä.

Kaikki tapaukset vaatii harkintaa. Onko joku oikeasti käyttänyt harkintaa? Ei aina. Tulee mieleen eräs työpaikka, jossa oli kamera siksi, että “asiakkaat varastelevat”. Onko varastaminen väkivallan uhka? Ei. Filosofinen kysymys: Onko jatkuva valvonta tapa alistaa ihmisiä?

Saako kauppakeskuksessa kuvata?

Kauppakeskus ja kuvaaminen. Sallittua?

Katu, tori, metsä. Yleinen paikka. Kuvaa vapaasti.

• Koulu.
• Kirjasto.
• Ostoskeskus.
• Metroasema (aula).
• Lentoasema (odotustilat).

Perustuslaki suojaa. Mitä sillä teet?

Onko kaikki julkista ja vapaata? Ei sentään.

Henkilökohtaiset tiedot. Niitä ei jaeta. Kuvassa. Tai muutenkaan.

Loppukaneetti: Vapaus on illuusio. Tai sitten ei.

Saako kaupoissa kuvata?

Kaupassa kuvaus sallittu.

• Omistaja päättää.
• Asiakasvalinta omissa käsissä.

Kuvaaminen ei ole täysin vapaata. Rajoituksia voi olla. Kauppias päättää. Muista kohteliaisuus. Ei turhaa kohua.

Saako Työnantaja kuvata työntekijöitä?

No, tässäpä tiukka paketti, pistetään ranttaliksi! Saako pomo lirkkiä meitä kameroilla?

No eipä ihan miten vaan, kuin sikaa juoksussa!

• Pääjuttu: Pitää olla joku hirveen hyvä syy, niinku turvallisuus tai firman omaisuus, että saa kuvaa. Jos ei oo, niin ollaan jo vähän liukkaalla jäällä.
• Hoitotilanteet ja muu duuni? EI ILMAN LUPAA! Kuvittele, joku kyyläis, kun yrität selvitä päivästä. Ei kiva.
• Neuvottelut: Kamera hommat pitää aina neuvotella. Niinku oikeesti, yhteistoimintaneuvottelut, ei mitään “joo, pistetään kamera nurkkaan” -meininkiä.

Sit vähän syvällisemmin:

Käytännössä, jos pomo haluaa asentaa valvontakameroita, sen pitää pystyä selittämään todella hyvin, miksi. Ja sen selityksen pitää olla uskottava, niinku “meillä on varastettu 10 telkkaria viikossa” tai “henkilökuntaa on uhattu puukolla”. Muuten ei tuu mitään.

Ja vaikka syy olisikin hyvä, niin silti pitää miettiä, mihin ne kamerat asennetaan. Ei kai nyt vessaan tai pukuhuoneeseen? Sehän olis jo ihan sairasta.

Ja vielä, jos joku kuvaa sua salaa, niin se on rikos. Siitä voi saada sakkoja tai jopa vankeutta, jos juttu on tarpeeksi paha. Joten pomon kannattaa miettiä tarkkaan, mitä tekee. Enkä nyt puhu mistään “pomo on vähän ärsyttävä” -tilanteista, vaan ihan oikeista rikoksista.

Loppujen lopuksi, jos tuntuu, että sua kuvataan ilman syytä tai lupaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä luottamusmieheen tai suoraan lakimieheen. Ne tietää, miten tämmösissä jutuissa pitää toimia.