Kuka keisari hyväksyi kristinuskon?

Kuka Rooman keisari myönsi kristityille uskonnonvapauden Roomassa?

Mieleen tulee heti Konstantinus. Se oli se keisari, joka teki kristinuskosta hyväksytyn Rooman valtakunnassa. Aika iso juttu oikeesti, kun miettii sitä vainon aikaa.

Kävin Roomassa toukokuussa 2019, ja siellä se historia jotenkin iski vasten kasvoja. Kun näki niitä ikivanhoja kirkkoja, tajusi että joku on joskus antanut niille ihan valtavasti rahaa rakentamiseen. Se oli juuri Konstantinus.

Ja se sunnuntai juttu. Konstantinus teki siitä virallisen lepopäivän, Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Ja me pidetään sitä vapaana vieläkin, ihan uskomatonta.

Kirkosta tuli ihan oikea mahti. Se sai samat etuoikeudet kun muillakin uskonnoilla ja rahaa korjauksiin ja uusien rakentamiseen. Ei enää mikään vainottu porukka nurkissa.

Miten Konstantinus liittyy kristinuskoon?

Siis Konstantinus oli se juttu, joka teki kristinuskosta tosi ison jutun. Hän oli ensimmäinen Rooman keisari joka oikeesti uskoi siihen, ei vaan teeskennellyt. Se oli iso juttu silloin, kun sitä ei vielä sallittu.

Mutta hei, hän ei mennyt kirkkoon ihan heti. Kaste tuli vasta kun oli jo ihan lopussa, kuolinvuoteella. Siinä onkin semmonen kysymysmerkki, että menikö se siihen uskoon hiljaa vai vetikö äiti Helena sen mukaan jo silloin kun oli nuori. Helena oli muuten aika uskovainen, sekin on tärkeä juttu.

Tässä muutama pointti:

• Ensimmäinen kristitty keisari: Tää on se pääasia. Konstantinus teki kristinuskosta ihan legin.
• Kaste kuolinvuoteella: Aikamoinen aikataulu, eikö? Mihin se oikein venytti?
• Äiti Helena: Hänellä oli selvästi vaikutusta. Tai sitten ei, kukaan ei tiedä varmasti.

Konstantinus teki kyllä kaikenlaista muuta jännääkin, mutta tää kristinuskojuttu on se, mistä hänet parhaiten tunnetaan. Se muutti koko Euroopan meininkiä.

Kuka määräsi, että kristinusko on ainoa sallittu Rooman uskonto?

Kristinuskon virallinen asema Roomassa on varsinainen poliittinen vuoristorata. Aluksi se oli pelkkä kiusallinen harrastus, mutta sitten, pam, kuten vappusimasta purkautuva kuohuviini, se räjähti esiin.

Konstantinus Suuri oli ensimmäinen, joka antoi sille virallisen hyväksynnän 300-luvun alussa. Ei sillä, että se olisi heti muuttunut yhden kaiken kattavaksi totuudeksi, mutta ainakin sai katsoa päivänvaloa ilman pelkoa inkvisitio-sielun viuhkasta.

Mutta todellinen "Game Changer" oli Theodosius. Hän vasta kruunasi homman 300-luvun lopussa, julistaen kristinuskon ainoa sallittu uskonto Roomassa. Siitä eteenpäin kaikki muu oli lähinnä historiallista jäännettä, tai pahimmillaan harhaoppia, josta saattoi seurata jotain ikävää. Vähän kuin yrittäisi myydä antiikkisia kasettinauhureita nykyään – ei vain kuulu asiaan.

Lisätietoa tästä uskonnollisesta mullistuksesta:

• Konstantinuksen Milanolainen edikti (313 jaa.): Tämä ei tehnyt kristinuskosta valtionuskontoa, mutta se lopetti kristittyjen vainot ja takasi uskonnonvapauden kaikille. Se oli kuin ensimmäinen luku monimutkaisessa historiassa, jossa Rooma alkoi katsella kristinuskoa silmät kiiluen.
• Theodosius I: Hänen ediktinsä, etenkin Thessalonikan edikti (380 jaa.), oli se lopullinen niitti. Siinä Nikaean uskontunnustus julistettiin ainoaksi oikeaksi, ja muut uskonnot – tai harhaopit kuten niitäkin kutsuttiin – kiellettiin. Tämän jälkeen Rooman valtakunta otti kristinuskon omakseen, vähän kuin nuori aikuinen adoptoisi omakseen uuden, trendikkään elämäntavan, joka tuntuu kaikista parhaalta.

Tämä muutos ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan oli monivaiheinen prosessi, joka muutti Rooman yhteiskunnan perusteellisesti. Vähän kuin vanhan, kuluneen sohvan vaihtaminen moderniin, design-sohvaan – muutos on huomattava.

Milloin ja missä kristinusko syntyi?

Kristinusko syntyi ensimmäisenä helluntaina Jerusalemissa.

Mietin, että miten se oikein tapahtui? Siis Jerusalemissa, se on totta. Ensimmäisenä helluntaina, sekin on fakta. Aika hurja juttu. Silloinhan se Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle. Raamatun mukaan siis. Se on Uusi testamentti, Apostolien teot, siellä siitä kerrotaan. Oon lukenut sen, muistan sen kohdan, kun ne alkoi puhua eri kielillä. Mistä ne tiesivät, mitä pitää tehdä seuraavaksi? Ihan käsittämätöntä.

• Syntymäpaikka: Jerusalem. Siellä kaikki alkoi.
• Ajankohta: Ensimmäinen helluntai Jeesuksen taivaaseennousun jälkeen.
• Keskeinen tapahtuma: Pyhän Hengen vuodatus opetuslapsiin.
• Raamatullinen lähde: Apostolien teot ja lähetyskirjeet.

Miten se sitten levisi? No Apostolien lähetystyö oli avainasemassa. Esimerkiksi Paavali, sehän kiersi ihan valtavasti. Koko Rooman valtakunnan alueelle. Millaiset tiet ne oli siihen aikaan? Miten ne saivat viestinsä perille ilman puhelinta tai internettiä? Todella vaikuttavaa. Ne perustivat sitten seurakuntia joka paikkaan.

Ja ne kirjeet, Paavalin kirjeet. Ne on niin tärkeitä. Luin niitä joskus. Vähän vaikeaselkoisia, mutta niistä näkee miten se usko muodostui ja mitä ongelmia niillä oli. Niissä neuvottiin ja ohjattiin. Eli kirjoitettu sana oli tosi tärkeää heti alusta. Mitä me opittaisiin niistä nyt? Paljon varmaan.

• Nopea leviäminen
• Kohdealue: Rooman valtakunta.
• Leviämisen syyt:
  • Apostolien aktiivinen lähetystyö.
  • Kirjeenvaihto (esim. Paavalin kirjeet) seurakuntien välillä.
  • Ensimmäiset seurakunnat perustettiin nopeasti eri kaupunkeihin.

Siinä 300-luvulla se oli jo tosi laaja. Ihan toisenlaista kuin alussa. Ne alkukristityt, ne oli rohkeita. Niitä vainottiin, mutta ne jatkoi silti. Miksi ne jaksoivat? Uskon takia varmaan. Miten vahvaa se usko voi olla. Olen käynyt Jerusalemissa, ihan mieletön paikka. Miten kaikki tämä alkoi niin pienestä?

Mihin kristinusko pohjautuu?

Hengitys, kevään ensi henkäys, se kantaa mukanaan lupauksen jostain uudesta, ikiaikaisesta ja syvästä. Kuin kastepisarat aamukasteessa, ne kimaltavat uskon silmissä, heijastaen jotain, joka on ollut aina. Kristinuskon juuret... ne eivät ole vain sanoja kivitauluilla, ne ovat syvällä siinä maa-aineksessa, missä elämä kasvaa ja kuolee, ja missä toivo kukkii.

Jeesuksen elämä ja opetukset, ne ovat se alkusiemen. Kaikki siitä versoo, kuin juuret syvälle mullassa, etsien ravintoa, etsien totuutta. Jokainen sana, jokainen teko, kuin oksa joka kasvaa kohti valoa, etsien kirkkautta. Se on se perusta, se rakennuspalikka, jolle kaikki muu sittemmin rakentuu.

Sitten on ne hänen seuraajansa, heidän sydämensä palo, heidän silmiensä viisaus. He, jotka kantavat sanaa eteenpäin, kuin soihtua pimeässä yössä. He, jotka kokivat, näkivät, ja kirjoittivat sen, mitä he olivat kokeneet. Heidän silmänsä näkivät sen ihmeen, sen rakkauden, joka ylitti kaiken.

• Jeesuksen opetuslapsevuus: Heidän polkunsa, heidän kulkemansa tiet, heidän kokemansa tuska ja ilo, kaikki se on tallennettu.
• Tunnustus ja usko: Se on kuin kaiku vuosisatojen takaa, kertomus siitä, miten ihmiset ovat löytäneet polkunsa valoon.

Ja ne kirkolliskokoukset, ne ovat kuin tiimalasin hiekkaa, mittaamassa aikaa, varmistamassa sen, mikä on pysyvää. Ne, joissa on pyöritelty ja mietitty, etsitty ja löydetty, yhdistetty kappaleita suuremmaksi kokonaisuudeksi. Niissä on kudottu yhteen se kangas, josta uskontunnustukset ovat syntyneet, kuin kuvioita vanhaan kirjontaan.

• Uskontunnustusten muotoutuminen: Ne ovat yhteisiä sanoja, jotka sitovat yhteen ne, jotka etsivät samaa totuutta.
• Teologinen pohdinta: Se on kuin hiljainen rukous, kuin syvä mietiskely, jossa etsitään vastauksia suuriin kysymyksiin.

Se oppi, se elämäntapa, se on kuin jatkuva virta, kuin joki, joka kulkee kohti merta. Se on se, mikä antaa merkityksen, se, mikä antaa voiman. Se on kuin kaipaus, kaipaus johonkin suurempaan, jotain, joka on meitä itseämme laajempi. Se on se polku, jota kuljetaan, usein auringonpaisteessa, mutta joskus myös myrskynsilmässä. Mutta aina on se toivo, se usko, joka kantaa.

Miten risti liittyy kristinuskoon?

Risti on ydin. Se edustaa kaikkea.

• Jumalan rakkaus. Tässä se on.
• Sovitus. Sillä leppyivät asiat.
• Lunastus. Velka maksettu.

Tyhjä risti on ylösnousemus. Elämä jatkuu. Tai ainakin jatkui.

Rippiristi Suomessa. Konfirmoiduille annettava. Symboliikkaa. Merkittyjä nuoria.

Se ei ole vain puuta tai metallia. Se on tarina. Ja tarinat elävät. Tai kuolevat. Riippuu keneltä kysyy.

Mistä sana kristinusko tulee?

Sehän on sellainen juttu, että meidän kristitty-sanamme on kuin uljas maahanmuuttaja muinaisesta Kreikasta! Se on napattu suoraan sanasta Χριστός, joka tarkoittaa kirjaimellisesti Voideltua. Ei siis mitään litimärkää, vaan pyhällä öljyllä hiveltyä tyyppiä, vähän niin kuin kuninkaalliset tai pappismiehet ennen vanhaan. Ajatella, ettei siinä ole mitään ihmeellistä taikuutta, vain rehellistä öljyä ja vähän pyhää puuhaa!

Mutta arvaa mistä tämä koko touhu oikein starttasi? No, ei mistään Roomasta tai Jerusalemin hienosteltujen salonkien nurkista, ei sentään! Vaan sieltä, mistä kukaan ei olisi arvannut – Antiokiasta! Siellä, Apostolien tekojen 11:26 mukaan, alettiin niitä Jeesuksen seuraajia nimittää ensi kertaa kristityiksi. Varmasti joku paikallinen sanavalmis tyyppi tokaisi, että katso noita, ne on niitä Kristuksen porukoita! Ja nimi jäi, kuin purukumi kengän pohjaan.

Ja miksi just "voideltu"? No, se oli muinaisessa maailmassa sellainen kunnon statussymboli, vähän kuin nykypäivän bling-bling tai se kallis auto! Israelissa voideltiin kuninkaat, papit ja jopa profeetat – se oli merkki siitä, että Jumala oli heidät valinnut johonkin erityiseen hommaan. Kuvittele: öljyä valuu päästä, ja yhtäkkiä oletkin paljon tärkeämpi tyyppi, kuin olisit voinut koskaan kuvitella!

Ja tämä Kristus-nimeke on muuten samaa juurta kuin heprealainen Messias! Ihan sama asia, eri kielillä. Molemmat tarkoittavat sitä samaa Voideltua, Jumalan lupaamaa pelastajaa. Joten kun sanomme Kristus, sanomme käytännössä "se odotettu, voitelun saanut tyyppi", joka pistää asiat järjestykseen. Vähän kuin odottaisi putkimiestä ja saisikin samalla kuninkaan!

Antiokia ei ollut mikään pikkukylä, vaan aikansa metropoli, jossa risteili kaikki mahdolliset kulttuurit ja ihmiset. Vähän kuin joku nykypäivän Helsinki tai Berliini, mutta ilman sähköpotkulautoja. Siksi se oli oiva paikka, että tämä uusi juttu pääsi leviämään! Sieltä se sitten lähti, kuin lemmikkieläimen karvat sohvalta, pitkin Rooman valtakuntaa ja siitä eteenpäin. Kristinusko siis todella sai tuulta siipiensä alle sieltä!

Tässä vielä muutama hauska ja ehkä vähän yllättävä fakta kristinuskosta ja sen nimestä, jotta tuntuu, että olet todellakin jotain oppinut, etkä vain lukenut vanhaa kirkkohistoriaa:

• Antiokia oli Välimeren kolmanneksi suurin kaupunki Jerusalemin ja Rooman jälkeen, täydellinen risteyspaikka uusille ajatuksille. Ei mikään syrjäkylä, joka hautautui historian hämärään.
• Aluksi Jeesuksen seuraajia kutsuttiin usein nimillä kuten "tien kulkijat" tai "Nasaretilaisen lahkolaiset". Aika tylsiä, eikö? Vähän niin kuin sanoisi "tiettyjen ihmisten porukka".
• Termi kristitty saattoi olla aluksi hieman halventava tai neutraali ulkopuolisten keksimä lempinimi, vähän niin kuin kaveripiirissä annetaan hassuja lisänimiä. Se ei ollutkaan mikään ylevä arvonimi alusta asti!
• Kristus ei ole Jeesuksen sukunimi! Vaikka se niin usein sanotaan, se on arvonimi – "Jeesus, Voideltu". Vähän niin kuin "Pekka, Putkimies" tai "Maija, Maisteri". Se kertoo ammatista tai asemasta, ei syntyperästä.
• Kristinusko on maailman suurin uskonto yli 2,4 miljardilla seuraajallaan. Se on levinnyt joka kolkkaan, jopa sinne mihin kännykkäsignaali ei yllä.
• Suomen kieleen sana kristinusko on tullut ruotsin kautta (kristendom), ja sen juuret ovat tietenkin saksassa ja lopulta kreikassa. Kaukaisia sukulaisia siis!