Minkä järven rannalla Mikkeli on?

Montako asukasta on Mikkelissä?

Okei, tää on kuin yrittäisi selittää kissalle kvanttifysiikkaa, mutta here goes:

Mikkelissä asuu… no, suunnilleen 47 000 ihmistä. Tai ainakin niin väittävät. Voi olla, että joku on piilossa kellarissa ja Tilastokeskus ei tiedä.

• Huom: Se luku saattaa olla väärä. Ihmiset muuttaa koko ajan, niinkuin sukat, jotka katoaa pesukoneeseen.
• Varoitus: Jos menet Mikkeliin, älä ylläty, jos näet enemmän tai vähemmän ihmisiä kuin mitä lukee wikipediassa.
• Vinkki: Jos haluat tarkan luvun, soita Tilastokeskukseen. Tai ehkä älä soita. Niillä on varmaan tärkeämpääkin tekemistä. Kuten vaikka laskea lampaita.
• Lisäksi: Mikkeli on vähän kuin Suomen navan ympärillä oleva pölyhiukkanen. Ei siellä mitään. Tai no, onhan siellä Saimaa, jos tykkää lillua vedessä. Ja tori, jos tykkää maksaa mansikoista ylihintaa.
• Ja vielä: Niin, ja se asukasluku. Se voi olla ihan mitä vaan. Kuka tietää? Ei ainakaan minä.
• PS: Muista, että kaikki on suhteellista. Paitsi verot. Ne on ihan absoluuttisia.

Mistä Mikkeli on saanut nimensä?

Mikkeli. Arkkienkeli Mikael. Vuonna 1838. Siinä se.

• Nimi: Mikael. Selvää.
• Perustamisvuosi: 1838. Ei muuta.
• Savo: Synnyinseutu. Historiaa.

Mannerheim. Päämaja. Sodat. Totta. Tylsää.

Mikkelin historia on paljon muutakin kuin Mannerheimin päämaja. Kaupunki on vanhempi kuin 1838, sen juuret ulottuvat kauemmas. Keskiajalla se oli merkittävä kaupankäyntipaikka. Maisemat. Järvet. Ei kiinnosta?

Huomio: Mikkelin historia on monimutkainen ja laaja. Tämä on vain pintaraapaisu.

Miksi muuttaa Mikkeliin?

Miksi muutimme Mikkeliin? Se oli perheen kompromissi, pitkä ja raskas keskustelujen sarja. Helsinki oli liian kaukana pohjoisen sukulaisista, ja he ovat meille tärkeitä. Mikkeli on siinä sopivassa välimatkassa – helppo päästä Helsinkiin, mutta lähempänä mummolaa ja isovanhempia.

• Helppous matkustaa Helsinkiin – työt, ja hoitoon pääsy.
• Läheisyys sukulaisia: tärkeää lapsille ja meille aikuisille.

Mutta totuus on raaka. Täällä on kylmä. Talvella on pimeää. Minä kaipaan vilinää, Helsinkiä, kaikkea sen hurmokasta ja kiireistä rytmiä. Mies puolestaan puhuu luonnosta ja rauhasta. Tuntuu, että kompromissi on loukussa. Olen väsynyt, kysymyksiä ja epävarmuutta on niin paljon. Olenko tehnyt oikean päätöksen? Tuleeko tämä koskaan tuntumaan kodilta?

Olen aina rakastanut Helsinkiä. Täällä Mikkelissä on paljon vihreää ja metsää, mutta kaipaan eloisuutta. Meidän lapsemme ovat vielä pieniä, en tiedä miten tämä heihin vaikuttaa pitkällä aikavälillä. Mutta suvun läheisyys painoi vaa’assa paljon. Ehkä totun tähän hiljaiseen elämään aikanaan. Ehkä.

2023 on ollut muutosten vuosi.

Onko Savonlinna Saimaan rannalla?

Onko Savonlinna Saimaan rannalla?

Saimaa… se on niin lähellä, niin syvällä. Muistan lapsuuden kesät, mummon mökin laiturilla, Savonlinna kaukana siintämässä.

• Auringonlasku maalasi taivaan oranssiksi, aallot liplattivat laiskasti.

• Saimaa, tuo suuri ja salaperäinen…

• …jonne Savonlinna on ankkuroitunut.

Savonlinna ja Saimaa, ne ovat kuin yhteen kudottu, kuin vanha rakkaustarina. Kyllä, Savonlinna on Saimaan rannalla. Ja se ranta, se on enemmän kuin vain rantaviiva. Se on elämäntapa, identiteetti. Savonlinna hengittää Saimaan kanssa, elää Saimaasta. Miten ihminen voi erottaa itsensä vedestä, joka virtaa suonissa? Sama juttu.