Mistä Pariisi tunnetaan?

Pariisi! Voi, Pariisi. Mistä edes aloittaa? Se on kaupunki, joka on jollain tapaa aina elänyt minussa, unelmissa ja mielikuvituksessa. Muistan vieläkin ensimmäisen kerran, kun näin Eiffel-tornin – se oikeasti kimmelsi ilta-auringossa, aivan kuin saduissa. Tuntui jotenkin epätodelliselta. Kuin olisi astunut postikortiin. Ja Champs-Élysées… Onko mitään tyylikkäämpää paikkaa maailmassa? Ehkä ei. Kävelin siellä kerran sateessa, ja sekin tuntui jotenkin… elokuvamaiselta.

Louvre on sitten oma lukunsa. Muistan, kun näin Mona Lisan ensimmäistä kertaa. Pieni maalaus, niin paljon ihmisiä tungeksimassa sen ympärillä. Odotin jotakin… en tiedä, isompaa? Mutta siinä se oli, hymyillen salaperäisesti. Ja Notre Dame… Se tulipalo… sydäntä särkee vieläkin, kun ajattelee sitä. Toivottavasti se rakennetaan entiseen loistoonsa. Onneksi on sentään kuvia, muistoja…

Montmartre on aina ollut minulle se Pariisin “oikea” sielu. Taiteilijat siellä, maalaamassa muotokuvia ja maisemia, musiikki ilmassa… Se on paikka, missä tunnen itseni luovaksi, inspiroituneeksi. Ostin sieltä kerran pienen vesivärimaalauksen, joka muistuttaa minua aina siitä tunnelmasta. Kai siinä on jotain taikaa. Eikö Pariisi olekin lopulta täynnä taikaa? Romantiikkaa ainakin. Ja historiaa, sitä riittää vaikka muille jakaa. Joku sanoi kerran, että Pariisissa on enemmän historiaa kuin monissa muissa kaupungeissa yhteensä. Ehkä se on totta. Ainakin siltä tuntuu, kun kävelee sen vanhoilla kaduilla, miettien kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat kulkeneet samoilla reiteillä vuosisatojen ajan…