Onko lofooteilla käärmeitä?

onko lofooteilla käärmeitä? Kyllä, mutta kohtaaminen on harvinaista

onko lofooteilla käärmeitä mietityttää monia vaeltajia, jotka suuntaavat Norjan upeisiin saaristomaisemiin valmistautuneina luonnon yllätyksiin. Matkailijan on tärkeää tunnistaa alueen eläimistön käyttäytyminen välttääkseen turhia pelkoja ja varmistaakseen turvallisen liikkumisen poluilla. Oikean tiedon avulla vältät yleiset virheet purematilanteissa ja suojaat itsesi tehokkaasti. Lue eteenpäin ymmärtääksesi käärmeiden todellisen luonteen.

Suora vastaus: Onko Lofooteilla käärmeitä?

Kyllä, jos mietit onko lofooteilla käärmeitä, ainoa siellä esiintyvä laji on kyy (Vipera berus). Golfvirran leudontama ilmasto mahdollistaa näiden matelijoiden selviytymisen napapiirin pohjoispuolella.

Vaikka kyitä on olemassa, moni pohtii voiko lofooteilla nähdä käärmeitä vaellusreiteillä. Niiden kohtaaminen on kuitenkin melko harvinaista. Norjassa tilastoidaan vuosittain noin 400 käärmeenpuremaa, joista vain pieni murto-osa tapahtuu aivan pohjoisessa. ^[1] Viileinä päivinä käärmeet pysyttelevät syvällä piilossa, ja ne pakenevat ihmisen askeleiden aiheuttamaa tärinää kauan ennen kuin edes huomaat niitä. Monet vaeltajat pakkaavat reppuunsa kaiken mahdollisen ensiaputarvikkeista lähtien, mutta tekevät yhden kriittisen virheen purematilanteissa - kerron tästä yleisestä virheestä artikkelin ensiapuosiossa hieman myöhemmin.

Ainoa asukas: Kyykäärme Lofoottien luonnossa

Norjan käärmeet muodostavat lajistoltaan pienen ryhmän, ja kyy on Pohjoismaiden ainoa luonnonvarainen myrkkykäärme. Se on vaihtolämpöinen - ja tämä yllättää monet kokeneetkin retkeilijät - mikä tarkoittaa, että sen aktiivisuus on täysin riippuvainen auringonvalosta ja ulkoilman lämpötilasta. Lofoottien usein tuulinen ja epävakainen sää pitää ne suurimman osan ajasta täysin passiivisina.

Harvoin olen kokenut sellaista helpotuksen tunnetta kuin silloin, kun tajusin tämän ensimmäisellä vaelluksellani. Pelkäsin astuvani käärmeen päälle jokaisessa kanervikossa ja puristin vaellussauvaa rystyset valkoisina. Todellisuudessa kyy (joka yleensä lepäilee vain aurinkoisilla ja suojaisilla kallioilla) on uskomattoman ujo eläin. Se iskee vain, jos se yllätetään täysin tai sen päälle astutaan vahingossa.

Miksi pelko kyykäärmeen kohtaamisesta on usein turha

Monet ajattelevat, että Lofootit luonto ja eläimistö tarkoittaa automaattisesti vaarojen vilinää. Olin itsekin aikoinaan täysin samassa uskossa. Ensimmäisinä päivinä skannasin maastoa maanisesti ja säikähdin jokaista maassa lojuvaa paksua oksaa.

Ollaan rehellisiä - kukaan ei halua kohdata käärmettä kapealla polulla. Mutta tässä on usein unohdettu fakta: olet itse huomattavasti suurempi uhka kyylle kuin se on sinulle. Kyykäärme tuntee askeleidesi tärinän jopa kymmenien metrien päästä maan kautta. Se luikertelee piiloon kivenkoloon pitkälti ennen saapumistasi. Lisäksi on hyvä tietää, että vain noin 30 prosenttia kyyn puremista ylipäätään sisältää myrkkyä, sillä loput ovat niin sanottuja kuivia varoituspuremia.^[2]

Aika lohdullista. Luonnon ehdot säätelevät näitä kohtaamisia voimakkaasti.

Turvallisuus ja ensiapu: Mitä tehdä, jos käärme puree?

Sitä tapahtuu todella harvoin. Mutta entä jos huono tuuri osuu kohdalle? Tärkeintä on pysyä täysin rauhallisena. Paniikki nopeuttaa sydämen sykettä, mikä puolestaan levittää mahdollista myrkkyä nopeammin verenkiertoon ympäri kehoa.

Istu alas. Tässä on se kriittinen virhe, jonka mainitsin aiemmin: älä missään nimessä yritä imeä myrkkyä pois tai laittaa puremakohtaan kiristyssidettä. Nämä vanhanaikaiset elokuvista opitut neuvot tekevät kudoksille usein huomattavasti enemmän hallaa kuin hyötyä. Pidä purtu raaja mahdollisimman liikkumattomana ja mieluiten sydämen tason alapuolella.

Soita välittömästi Norjan yleiseen hätänumeroon 113. Vaikka oireet olisivat aluksi hyvin lieviä, lääkärin ammattimainen arvio on aina välttämätön, erityisesti jos kyseessä on lapsi, iäkäs ihminen tai mukana kulkeva lemmikkieläin.

Norjan matelijat: Mikä luikertelee polulla?

Kyy (Vipera berus)

1. Kyllä, mutta harvinainen kylmän sään vuoksi.
2. Sahalaitakuvio selässä, lyhyt ja tanakka ruumis, pystysuorat pupillit.
3. Ujo, pakenee tärinää, puree vain nurkkaan ahdistettuna.
4. Myrkyllinen. Vaatii aina lääkärin arvion pureman sattuessa.

Rantakäärme (Natrix natrix)

1. Ei esiinny näin pohjoisessa, tavataan pääasiassa Etelä-Norjassa.
2. Keltavalkoiset täplät niskan sivuilla, pitkä ja hoikka ruumis, pyöreät pupillit.
3. Viihtyy veden läheisyydessä, pakenee nopeasti uimalla.
4. Täysin myrkytön ja ihmiselle harmiton.

Vaskitsa (Anguis fragilis)

1. Ei esiinny napapiirin pohjoispuolella.
2. Kiiltävä, kuparin tai harmaan sävyinen, muistuttaa pientä käärmettä mutta on todellisuudessa jalaton lisko.
3. Hidasliikkeinen, piilottelee usein kivien ja kantojen alla.
4. Täysin myrkytön.

Mikon ja Roki-koiran käärmepelko Kvalvikassa

Mikko, 34-vuotias opettaja Helsingistä, unelmoi pitkään Lofoottien vaelluksesta Roki-koiransa kanssa. Suurin este lähdölle? Lamaannuttava epävarmuus siitä, onko luonnossa liikkuminen turvallista innokkaan koiran kanssa käärmeiden vuoksi.

Ensimmäisenä päivänä Ryten-vuorelle kavutessa Mikko piti koiran aivan lyhyessä hihnassa. Hän skannasi maastoa maanisesti ja säikähti jokaista maassa lojuvaa tummaa oksaa, varmana siitä, että se on kyy. Retkestä oli kovaa vauhtia tulossa rentoutumisen sijaan stressaava painajainen.

Käännekohta tapahtui taukopaikalla, kun paikallinen retkeilijä huomasi Mikon hermostuneisuuden. Hän selitti, että 12 asteen lämpötila ja navakka merituuli pitävät kyyt syvällä koloissaan, koska ne vihaavat kylmää viimaa ja tarvitsevat auringon paahdetta liikkuakseen.

Mikko rentoutui, pidensi talutushihnaa ja alkoi vihdoin nauttia upeista maisemista. Viikon vaelluksen aikana he eivät nähneet ainuttakaan käärmettä. Hän oppi kantapään kautta, että luonnon todelliset ehdot - erityisesti sää - säätelevät riskejä paljon enemmän kuin ihmismielen luomat pelot.

Tämä tieto on tarkoitettu vain koulutustarkoituksiin eikä se korvaa ammattimaista lääketieteellistä neuvontaa. Käärmeenpurema vaatii aina välitöntä lääkärin arviota. Soita aina hätänumeroon (Norjassa 113) ensiapuohjeiden saamiseksi.