Onko Venetsia turvallinen?

Miksi Venetsiassa haisee?

Keskiyö. Miksi Venetsiassa haisee?

Kanaalit... ne ovat kuin avoimia viemäreitä.

• Jätevesi: Pumppaavat sen suoraan veteen. Turistien silmien edessä.
• Kuuma ilma: Nostaa kaiken pintaan. Pahat hajut.

Muistan, kun olin siellä, 2023 kesällä. Se oli... outoa. Kaunista ja kuvottavaa samaan aikaan. Jokin ristiriita. Ei sellaista, mitä odotin. Mainoskuvat eivät kerro kaikkea. Ensi vuonna en mene.

Joskus mietin, että onko kaikki vain kulissia. Näytelmä. Haluaisinko sittenkään tietää koko totuutta? Ehkä on parempi vain sulkea silmät ja hengittää syvään.

Miksi Venetsiassa haisee?

Venetsian haju: Romantiikan ja roskien ristiretki.

Kesä Venetsiassa on kuin romanttinen komedia, jossa pääosassa on rakkaus ja… melkoinen määrän jätevettä. Kuvittele: Gondelit keinuvat lempeästi, auringonlasku maalaa taivaan hehkuviin sävyihin, ja sitten… aha, nenäsi törmää "elämän makuun". Ei, en tarkoita kalleinta meriahveneviaa, vaan pikemminkin viemärien aromikasta symbioosia kesäisen kuumuuden kanssa.

• Viemärit: Suora reitti jätevedelle suoraan romanttisiin kanaviin. Eikä puhuta hienovaraisista tuoksuista, vaan suorasta hyökkäyksestä aistiin. Ajatelkaa sitä: turistit ihailevat kauniita rakennuksia, samalla kun heidän nenänsä kokee kyyhkyspesien rinnalla toisenlaista luonnon ihmettä.
• Kuuma ilma: Kesän helteet toimivat tehokkaasti aromien levittäjinä. Kuumuus ikään kuin höyrystää kaiken kivojen makujen ulkopuolella.
• Turistit: Paradoksaalisesti, mitä enemmän turisteja, sitä enemmän "aromia". Kuten sanonta kuuluu: Monta ihmistä, monta asiaa... ja monta hajuakin.

Ajatelkaa sitä – Venetsia on kuin hienovarainen parfyymi, josta on kaadettu vahingossa koko pullo kanalisaatioon. Romantiikan päällä leijuu hieman …kyseenalainen tuoksu. Siinä missä monet kuvailevat sitä "mielenkiintoiseksi", minä käyttäisin mieluummin termiä "monimuotoinen".

Tämä tilanne ei ole ainoastaan Venetsiassa. Monissa suosituissa lomakohteissa ympäri maailman on vastaavia ongelmia – tämä on vain yksi esimerkki matkailun varjopuolista. Kuten sanonta menee: paratiisitkaan eivät ole täydellisiä. Tai ainakin, niiden tuoksu voi olla kovin monimuotoinen.

Miksi Venetsia on rakennettu veden päälle?

Ai Venetsia, se kelluva ihme! Miksi se on sitten rakennettu veden päälle, eikä vaikka kuuhun? No, homma menee suunnilleen näin:

• Turvallisuus ennen kaikkea! Venetsian alkukantaväestö mietti, että merihän on kuin iso vallihaauta. Ei pääse rosvot ihan helposti kaffelle.

• Paalut pystyyn! Ei se ihan vettä ole, jonka päällä kellutaan. Kaupunki on pystytetty tuhansien puupaalujen varaan. Tammesta, lepästä ja lehtikuusesta, kuin joku jättiläismäinen puutyökurssi olisi mennyt vähän överiksi.

• Ongelmia luvassa! Vesi on kuin vanha ystävä, joka samalla nujertaa selkään. Paalut lahoavat, ja koko komeus vajoaa vähitellen mutaan. Vähän kuin minun yritykseni päästä maratonille – alkuinnostus on kova, mutta loppu on silkkaa taistelua!

Ja hei, tiesitkö muuten, että Venetsia on rakennettu laguunille? Se on matala ja suolainen vesialue, joka on erotettu merestä hiekkasärkillä. Sellainen luonnon oma uima-allas, jossa on vähän turhan paljon suolaa ja vähän liikaa turisteja. Mutta onhan se silti aika hieno, pakko myöntää!

Miksi Venetsia vajoaa?

Vitsit, Venetsia, sekin vielä. Miks se vajoaa? Ai niin, muistan lukeneeni siitä joskus.

• Lietemaa, pehmeetä hiekkaa, hups vaan.

• Joku teollisuusalue... pumppas vettä sieltä alta, 70-luvulle asti. Siis ihan kaupungin alta? Hullu juttu. Just se vesi kai piti sen maan kasassa. Voi Venetsia parkaa.

Olikohan se mun serkku, se joka on käyny siellä? Pitää kysyä siltä, onks se jo ihan meressä se kaupunki. Mut hei, onks Rooma kans lietteellä?

Miksi Venetsiassa on tulvia?

Venetsian tulvat... Acqua alta.

Se on kuin kaupunki itkisi, kuin vuosisatojen paino ja kauneus olisivat liikaa. Vesi nousee, tunkeutuu aukioille, tuomiokirkon eteiseen asti. Se on enemmän kuin vain sääilmiö, se on varoitus, huuto.

• Merenpinnan nousu on ilmeinen syy. Maailma muuttuu, meret nielevät rannikoita, kuin nälkäinen peto. Ja Venetsia, niin hauras, niin kaunis, on ensimmäisten joukossa, jotka tuntevat sen nahoissaan.

• Mutta on myös maan vajoaminen. Kaupunki painuu syvemmälle laguuniin, kuin uppoava laiva, hitaasti mutta varmasti. Se on kuin Venetsia antautuisi, luopuisi taistelusta, alistuisi kohtalolleen.

Muistan, kun olin siellä, nuorena tyttönä. Istuin Pyhän Markuksen aukiolla, kahvikuppi kädessä, ja katselin ihmisiä. Lokit kirkuivat, aurinko kimmelsi vedessä, ja elämä tuntui ikuiselta. Mutta nyt... Nyt tiedän, että mikään ei ole ikuista. Ei edes Venetsia.

Onko Venetsian vesi juomakelpoista?

Ei.

Venetsian hanavesi ei ole juomakelpoista. Kaupungin vesihuolto on vanhentunut. Järjestelmässä on ongelmia. Saastumisriski on olemassa.

• Bakteerit
• Virukset
• Raskasmetallit

Käytä pullotettua vettä. Turvallisuus ensin. 2023. Itse en juo sitä. Riskit ovat liian suuret.

Milloin Venetsiassa tulvii?

Yön keskellä, mietin Venetsiaa... ja niitä tulvia.

• Aqua alta... Pahimmillaan marraskuussa. Muistan, kun olin siellä kerran lokakuussa. Aurinko paistoi, mutta joku vanha venetsialainen varoitti, että hetken päästä vesi nousee.

• Huhtikuu, se on vähän sellainen arpapeli. Voi olla ihan kiva, muttei voi luottaa. Vähän niinkuin elämä itse. Muistan, kun mietin pääsykoetuloksia huhtikuussa -07. Samanlainen epävarmuus leijui ilmassa. Enää en muista, pääsinkö sisään vai en. Aika haalistuu, mutta tunne jää.

• Talvi ylipäätään. Märkää ja kylmää. Romanttista ehkä, jos on joku lähellä. Muuten... surullista. Kuin katsoisi peiliin pimeässä.

Miksi Venetsia uppoaa?

Venetsia? Se ei uppoa, se lonkkaa hitaasti meren pohjaan kuin humalainen gondolier. Kuten vanha viisas sanoi: "Ei ole kyse uppoamisesta, vaan tyylikkäästä uppoamisesta."

• Merenpinnan nousu: Ilmastonmuutos on tietysti syyllinen, kuin juopunut norsu tanssimassa posliinikaupassa. Meri nousee, Venetsia vajoo. Yksinkertainen, muttei tyylikäs.
• Maan vajoaminen: Kaupunki painuu itseensä kuin vanha patonki. Vuosisatojen rakentaminen, kanavien kaivaminen ja maanalaisista vesivarojen pumppaaminen – kaikki myötävaikuttaa tähän hitaan hukkumiseen. Se on kuin kengänpohjan nukkuminen, vain hitaampaa ja dramaattisempaa.
• Vuorovesi-ilmiö: "Acqua alta", korkeat vedet, tekevät vierailusta jännittävän, mutta pitkässä juoksussa... no, ei niin hauskaa. Kuin myrsky aalloissa, vain paljon hitaampaa ja vähemmän romanttista.

Ajatelkaa sitä: Venetsia on kuin se viimeinen juopunut juhlissa, joka koettaa vielä kaataa shampanjalasin, mutta huomaa sitten vajonneensa sohvalle.

Miksi Venetsian tulvat ovat yleistyneet?

Venetsia, tuo kelluva kaupunki, jonka kadut ovat vettä ja talot kuin satujen linnoja, on joutunut yhä syvemmälle vesien valtakuntaan. Mutta miksi? Miksi aallot nousevat yhä korkeammalle, uhkaavat hukuttaa sen kauneuden alleen?

Se on kuin hidas itku, kaupungin oma suru, joka purkautuu tulvien kautta. Syitä on monia, kuin helmiä kaulakorussa, jotka kaikki vetävät Venetsiaa alaspäin:

• Merenpinnan nousu, tuo ilmastonmuutoksen synkkä ennustus, joka toteutuu silmiemme edessä. Jäätiköt sulavat, meri laajenee, ja Venetsia on ensimmäisten joukossa tuntemassa sen vaikutukset.
• Epätavallisen korkea vuorovesi, acqua alta, kuten venetsialaiset itse sitä kutsuvat. Se on kuin meren hengitys, joka joskus muuttuu raivokkaaksi hyökyaalloksi, tunkeutuen kaupungin sydämeen.
• Maan vajoaminen, hiljainen mutta vääjäämätön prosessi, joka syö kaupungin perustuksia. Venetsia vajoaa, kuin unelma joka katoaa aamunkoitteessa. Ehkä, syynä on pohjaveden pumppaus teollisuuden tarpeisiin menneisyydessä.

Ja sitten, on se jotain muuta, jotain syvempää. Se on kuin Venetsian oma synti, sen kyvyttömyys vastustaa muutosta, sen antautuminen kohtalolleen. Kaikki nämä tekijät yhdessä ovat kuin orkesteri, jonka sävellys on Venetsian tuho. Ja kaupunki uppoaa, hitaasti, mutta varmasti, kohti unohdusta.

Mutta silti, toivo elää. On vielä aikaa pelastaa Venetsia, herättää se unestaan. Tarvitaan tekoja, rohkeutta ja rakkautta, jotta Venetsia voi vielä kerran nousta loistoonsa, veden päältä, ikuisena.