Voiko Riiassa juoda hanavettä?

Kenelle tippi menee?

Kenelle tippi menee?

Kortilla maksettu tippi kuuluu työntekijälle. PAMin Raimo Hoikkalan mukaan tippi on aina asiakkaan ja työntekijän välinen asia. Ei työnantajan. Tämän takia Suomessa ei työsopimuksissa puhuta tipeistä.

Tämä vähän mietityttää, miten se käytännössä menee, jos kaikki menee kortilla. Näkeekö sen omassa palkkanauhassa eriteltynä? Ja miten se vaikuttaa verotukseen? Tuleeko siitä ylimääräistä byrokratiaa? ????

Vähän niinkuin lahja, josta pitää maksaa veroa. Ihan hyvä sinänsä, että työntekijä saa sen, mutta toivottavasti ei aiheuta liikaa päänsärkyä. Eihän tässä nyt mitään piilotettavaa ole, jos se on kerran laillista.

Mikä on sopiva tippi?

Sovita tippi? Huh, täällä yöllä pohtiessa... Tuntuu aina niin hankalalta.

• 10-15% on yleinen ohje ravintoloissa ja takseissa. Mutta... onko se aina oikein? Mä itse olen aina niin epävarma. Jos palvelu on ollut huonoa, olen antanut vähemmän. Jos aivan loistavaa, enemmän.

• Paikalliset tavat vaihtelevat. Länsimaissa odotetaan usein tippausta, mutta vaikkapa Aasiassa se on harvinaisempaa. Olen kokenut tämän itse Thaimaassa, missä tippaamisesta jopa kieltäydyttiin. Se tuntui aluksi hieman hämmentävältä.

• Hotellit lisäävät usein palvelumaksun laskuun. Täällä Helsingissäkin suurissa hotelleissa on tämä 10% lisä. Silti, lisätippausta voi antaa hyvälle huonepalveluhenkilökunnalle. Muistan viime kerran hotelliyöstäni Vantaan lentokentällä, huone oli likaisella patjalla. Ei tullut tippiä.

Mietin aina, onko se oikeudenmukaista. Onko se aina tarpeellista? Onko se riippuvainen tuloista? Jos olen itse juuri maksanut kalliin laskun, on hankalaa antaa vielä tippiä. Tunnen itseni niin ahneeksi, jos en anna. Mutta jos olen jo maksanut paljon, tuntuu se rahan haaskaukselta. Miten tämä kaikki oikein toimii? Onko olemassa oikea tapa?

Onko Italiassa tippikulttuuri?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaavat...

Onko Italiassa tippikulttuuri? Mietteliäänä pohdin.

• Huonesiivoojalle: 1–2 euroa per henkilö per yö. Niin vähän, mutta ehkä se riittää. Mietin heidän työtään, siivoamista toisten jäljiltä.
• Hotellipojalle: 1–2 euroa per laukku. Raskasta työtä sekin, laukkujen kantamista ylös ja alas.
• Tarjoilijalle: Muutama euro, jos olet erityisen tyytyväinen. Muutama euro... mikä se on verrattuna hyvään palveluun? Olen kerran saanut huonoa palvelua Roomassa, en jättänyt mitään.
• Taksissa: Ei odoteta. Outoa, että joissain paikoissa odotetaan ja joissain ei. Olen joskus antanut, jos kuljettaja on ollut mukava ja kertonut jotain kaupungista.

Ehkä tipin antaminen on enemmän kiinni tunteesta, kuin säännöstä. Jos tuntuu hyvältä, antaa. Jos ei tunnu, ei anna. Vai onko se itsekästä ajattelua?

Meneekö tipistä veroa?

Siis meneekö tipistä veroa? Lyhyesti: kyllä.

Ei kai kukaan oikeasti kuvitellutkaan, että verokarhu jättäisi moisen herkun väliin? Kuvittelisin, että verottaja seuraa meitä tarkemmin kuin ex-kumppani somea.

Asiaan ei vaikuta, onko asiakas ollut erityisen antelias tai oletko tehnyt taikoja tarjoilussa. Tippi on aina veronalaista tuloa. Olit sitten freelancer-tarjoilija tai osa isoa ketjua. Veronmaksun ihanuutta ei pääse karkuun.

• Elinkeinotoiminta vs. Tuloverolaki: Kumpikaan ei pelasta. Molemmissa tilanteissa tipit verotetaan. Mieti sitä, kun seuraavan kerran joku yrittää vinkata "pimeitä" lisätienestejä.
• Vapaaehtoisuus: Hah! Verottajan mielestä vapaaehtoisuus on yhtä kuin lisätuloa, josta kuuluu maksaa. Sama logiikka pätee varmaan elämässä muutenkin? No ei.
• Verotus: Veroja veroja veroja. Olit sitten yksityishenkilö tai yritys, muista ilmoittaa ne tipit. Muuten karhu tulee ja vie kaiken.

Että sellaista. Toivottavasti tämä oli tarpeeksi suora vastaus. Nyt takaisin töihin, pitää saada niitä tippiä että saa maksettua verot.