Mikä on Sibeliuksen lempinimi?

Mikä on Sibeliuksen lempinimi? Janne, tietenkin! Se nimi pomppaa aina ensimmäisenä mieleen, kun ajattelen häntä. Johan "Jean Sibelius" kuulostaa niin… jäykältä, etäiseltä. Janne… se on lämmintä, pehmeää, lähellä sydäntä. Aivan kuin puhuisi vanhasta ystävästä, josta on paljon tarinoita kerrottavana. Muistatteko sitä lapsuuden kesää, jolloin luin ensimmäisen Sibeliuksen elämäkerran? Siinä oli kuva, muistan sen vieläkin niin selkeästi, vanha mies istuu kallion päällä, katse kohti järveä, ja tekstissä luki "Janne". Se kuva ja tuo lempinimi… ne jotenkin solmiutuivat yhteen, ja Janne on siitä asti ollut minulle paljon enemmän kuin vain lempinimi. Se on tunnelma, muisto, kokemus.

Mutta miksi Janne? Onko se jotenkin ihmeellisempää kuin Jean? Ehkä se on juuri sen yksinkertaisuudessaan, sen lähellä olemisessa. Luonnollisuus. Ja Janne tuo mieleeni ne kuvat – Sibelius metsässä, luonto lähellä, inspiraatio virtaa. Niin erilaista kuin ne jäykät muotokuvat konserttisaleista! Se on varmasti merkityksellistä, miten lempinimi peilaa henkilöä. Näin ajattelen ainakin itse. Joku tutkija ehkä sanoisi, että lempinimi peilaa sosiaalista asemaa tai jotain… mutta minulle se on yksinkertaisesti Janne, lämmin ja tuttu.

Minulla oli kerran erikoinen kokemus. Kävin Sibeliuksen kotimuseossa, ja opas kertoi tarinan, miten Sibeliuksen läheiset kutsuivat häntä Janneksi, ja se tuntui niin aidolta ja koskettavalta. Se tuntui kuin olisin itse saanut kurkistaa vähän hänen sisimpäänsä. Kuten olisin saanut luottamuksellisen salaisuuden, joka tekee hänestä jotenkin… ihmismäisemmän. Älkääkä nyt käsittäkö väärin – arvostan Sibeliuksen säveltäjänä ja taiteilijana suunnattomasti, mutta Janne tekee hänestä myös lähellä olevan ihmisen. Ja se on tärkeää. Eikö niin?