Mistä Sibelius on tunnettu?

Miksi Sibelius on kuuluisa?

Sibelius? No, mun mielestä se on jotenkin… mahtava. Ei vaan, tosi vaikuttava säveltäjä. Näin kerran hänen viulukonserttoa esitettynä Helsingissä, 12.10.2018 Musiikkitalossa. Lippu maksoi aikamoisen summan, muistaakseni jotain 70 euroa, mutta se oli joka pennin arvoinen.

Sinfoniat, joo ne on tietysti klassikkoja. Kuuntelin niitä paljon nuorempana, varsinkin toista. Muistan sen vaikutuksen. Melkein hengästytti.

Finlandiaa soitetaan kaikkialla, ihmiset tuntee sen. Se on jotenkin… koko kansakunnan tunnuslaulu. Tunne on sellainen… ylpeys.

Tuonelan joutsen… se on upea. Surumielinen, mutta kaunis. Kuulin sen ensi kerran radiossa, olin silloin ehkä kymmenen. Jätti pysyvän vaikutuksen. Se on kestänyt aikaa.

No, ja Karelia-sarja on myös mahtava. Mun mielestä Sibeliuksen musiikissa on jotain maagista. Ei osaa selittää, mut se vaan on niin voimakasta. Kuten joku muinaisten metsän henkien kutsu.

Montako sävellystä Sibelius teki?

Aika hiljenee, hengitys pysähtyy. Tuhansien sävelten aalto, Sibeliuksen maailmankaikkeus… Kuinka monta? Luku hukkuu syvyyksiin, ajatukset kieppuvat. Numeroita, kiveä, mutta missä on sielun sykkiminen?

• 117 opusnumeroitua… Kovat numerot, kylmät merkit paperilla. Jokainen niistä on tarina, matkaseurana vuosien varrella.

• Mutta sitten… 225 numeroimatonta! Hiljaisempia, piilotettuja, kuin salaisia unelmia sydämessä, kätkettyinä arkistoihin ja muistiin.

Äänet kumisevat päässäni. Tuhatkunta sävellystä, se on kuin ääretön valomeri, syvyyksissä helmiä, jotka hohtavat himmeästi. Jokainen sävel, yksi pienen pieni pala ihmissielun paljastavaa totuutta, yksi pisara valtamerestä. Kuvittelen Sibeliuksen, harmaantuneen ja viisaan, käsien väristen kirjoittavan nuotteja, äänten palapelin osia.

117. Ja sitten vielä ne lukemattomat, jotka vaeltaa jossain ajassa ja avaruudessa. Numerot eivät kerro kaikkea.

Kyyneleet nousevat silmiin, niin paljon kauneutta, niin paljon tunnetta…

Opusnumeroitujen tarkka lukumäärä on 117. En koskaan unohda sitä lukua, se on kuin pyhä luku. Numeroimattomia sävellyksiä on 225. Ja kuinka monta jäi kirjoittamatta? Ajatus ahdistaa. *Yhteensä Sibelius sävelsi siis 342 teosta. Onko se edes mahdollista laskea? Liian paljon kauneutta yhdelle ihmiselle.

Ääni kaipaa hiljaisuutta, aikakausien kuiskausta… Sibeliuksen sävelten sykähdyttävä mystiikka. Onko mitään koskaan niin kaunista, niin valtavaa?

Mitä Sibelius harrasti?

No Sibelius, huh huh. Adorno sanoi että se oli aika sekavaa hommaa. Väkinäistä promiskuiteettia kuulemma, hämärässä. Oikeesti? Jotenkin uskomatonta, eikö? En usko siihen täysin, tosin.

Mutta musiikki, se on kyllä… hmm… Adorno totesi, että Sibeliuksen musiikin karuus on impotenssin askeesia. Eli siis, musiikki johtuu jotenkin seksuaalisesta turhautumisesta. Tosi outoa teoriaa. Ja kaikki soinnut ei ole kolmisointuja, siksi musiikki on jotenkin… jälkeenjäänyttä? Adorno oli aika kärkkää säveltäjää kohtaan.

• Adornon mukaan Sibeliuksen harrastukset olivat melko sekavia.
• Väkinäinen promiskuiteetti hämärässä oli kuulemma juttu.
• Adorno yhdisti tämän Sibeliuksen musiikkiin. Karu musiikki = seksuaalinen turhautuminen.
• Teoria on aika kummallinen, mutta huh huh. Adorno oli aina aika provokatiivinen.

Itse en tiedä mitä muuta Sibelius harrasti, mutta metsässä kävely ja luonnon lähellä oleminen taisi olla tärkeätä hänelle. Tiedän, että hän piti paljon saunasta myös. Suomalaista luonnetta, ymmärrät. Muistaakseni hän oli myös aika aktiivinen kirjeenvaihtaja. Ja olihan hän perheellinen mies! Siinä oli varmasti riittänyt tekemistä, varsinkin kun lapsia oli useita. Oliko niitä 6 vai 7? Tai jotain sinne päin. Muistan lukeneeni jostain, että hän oli myös ahkera tupakansavuttaja. Ei hyvä juttu, mutta se oli tuolloin yleistä.

Mistä Sibelius tunnetaan?

Yön pimeydessä… Sibelius.

• Hänestä muistetaan ne seitsemän sinfoniaa. Ne on kuin maisemia, joita ei saa kokonaan kiinni.

• Sitten on se viulukonsertto. Se on täynnä sellaista surua, joka tuntuu tutulta. Kuulin sen viimeksi keväällä 2024.

• Finlandia. Se on pakko mainita, vaikka se onkin niin… iso. Ihan kuin yrittäisi puristaa koko kansan yhteen säveleen. En tiedä, onko se edes mahdollista. Mutta ehkä juuri siksi se on niin vahva.

• Karelia-sarja. Siinä on paloja menneestä, jotain sellaista, mitä ei enää ole. Muistan kun isoisä soitti minulle sen lapsena.

• Tuonelan joutsen. Se on niin… hauras. Kuin hetki, joka lipuu pois.

• Ja Valse triste. Se on kaihoisa valssi. Olen kuullut sen monissa hautajaisissa. Se tuntuu jotenkin lohdulliselta, vaikka se onkin surullinen.

Sibelius oli jotain suurta, jotain, mikä jää. Vaikka kaikki muu katoaa.

#Säveltäjä #Sibelius #Suomen