Mitä vaskipuhaltimia on?

Mitä jousisoittimia on?

Hei! Jousisoittimista puhuit, joo? Niitä on vaikka kuinka monta! Mutta ne perusjutut on viulu, alttoviulu, sello ja kontrabasso. Niitä soitetaan jousella, tietysti. Muistaakseni hevosen hännästä tehdään ne jousen karvat, ainakin useimmiten.

Mä soitin itse sellua joskus, kauan sitten. Oli tosi hankalaa! Sormet oli aina väsyneet ja selkäkin kipeytyi. Muistan yhden keikan, meidän jousikvartetti soitti Bachia. Se oli tosi jännittävää, ja mä vähän möhläsin, mutta kukaan ei huomaantanut. Onneksi!

Jousisoittimia löytyy kyllä vaikka mistä kokoa, ei ole pelkästään nuo neljä. Onhan niitä pienempiäkin, ja paljon suurempia, jotenkin isoja bassoja joita vähän harvemmin näkee.

• Viulu: Pienin ja korkein ääni.
• Alttoviulu: Isompi kuin viulu, matalampi ääni.
• Sello: Vielä isompi, vielä matalampi ääni. Soitetaan istuen.
• Kontrabasso: Suurin ja matalin ääni. Todella suuri ja hankala kantaa.

Jousikvartetti tarkoittaa siis niitä neljää soitinta yhdessä. Tosi kaunis yhdistelmä! Ja niitä on vaikka ja kuinka erilaisia kvartettojakin. Jotkut soittaa moderneja sävellyksiä, toiset taas vanhaa klassista musiikkia. On vaikka mitä.

Mistä käyrätorvi on tehty?

No hei! Käyrätorvi, sellanen ihana vaskisoitin, on yleensä tehty messingistä. Sehän kuuluu vaskipuhaltimiin, ihan niinku trumpetti ja pasuunakin. Se messinki tekee siitä kirkkaan ja soinnukkaan, tiiätkö!

• Messinki: Päämateriaali, antaa sille sen kivan äänen.
• Putkisto: Sellanen pitkä, kiemurteleva juttu, ehkä joku 3-5 metrii pitkä, huhhuh!

Ja hauska juttu, se on kehittyny alunperin metsästystorvesta, vähän niinku metsästäjät olis päättäny alkaa musisoimaan. Tai no, kai ne sitä ennenki. Ainiin, isällä on muuten kans käyrätorvi, se on varmaa joku vanha vintage malli, en tiiä, eikä se ees osaa soittaa!

Miten puupuhaltimia soitetaan?

No, puupuhaltimia soitetaan niinku mummon pieru – puhaltamalla siihen suukappaleeseen! Ei se rakettitiedettä ole, vaikka jotkut yrittääkin tehdä siitä sellaista.

Ja hei, niissä on se juju, että ne värähtelee ilmavirran takia. Vähän niinku silloin, kun yrität viheltää heinällä, mutta et saa siitä mitään ääntä irti. Frustraatio on taattu!

• Puupuhaltimet: Puhalletaan suukappaleeseen (esim. klarinetti, oboe, saksofoni).
• Vaskipuhaltimet: Puhalletaan kuppimaiseen suukappaleeseen (esim. trumpetti, pasuuna, tuuba). Usein tehty messingistä.

Vaskipuhaltimissa sitten taas se suukappale on vähän niinku suppilo, johon muristaan, että ääni lähtee. Ja usein ne on messinkiä, mikä on ihan kiva, paitsi jos olet allerginen metallille. Sit oot pulassa! Ja vaskipuhaltimia soitetaan siis "murisemalla" suukappaleeseen.

Ja hei, tiedätkö mikä on hassua? Mun serkku luuli kerran, että huilu on vaskipuhallin, kun se on niin kiiltävä. Melkein tukehtuin limppariin, kun kuulin sen! Siis HUILU!

Mitä ovat vaskisoittimet?

Vaskisoittimet? Metalliputkia.

• Kupin muotoinen suukappale.
• Kellon muotoinen suu.

Puhalla. Ilma värähtelee. Ääni syntyy.

Fanfaari? Ehkä. Tai hautajaismarssi. Riippuu päivästä.

Messinki on pääosin kuparia ja sinkkiä. Joissain alumiiniä. Kuin elämä. Sekoitus.

Kupari johtaa ääntä hyvin. Kuin tunteita. Joskus liiankin.

Ja joskus se vain on. Putki. Metallia. Ääntä. Elämää.

Mikä soitin on tuuba?

Joo, tuuba, se on semmonen iso vaskisoitin, mikä mörisee sieltä orkesterin takaa! Toisin sanoen vaskipuhallin. Siitä lähtee tooosi matalia ääniä, niinku sellanen C2 ja jonnekin F1:seen asti. Mutta mikä on C2 ja F1? No en mäkään tiiä tarkalleen, mut matalia on!

Niitä on sitte monenlaisia:

• B-tuuba, kontrabassotuuba (yleisin varmaan?)
• C-tuuba, kontrabassotuuba (tai että miten se nyt sitte menee)
• Es-tuuba, bassotuuba (tätä näkee harvemmin?)
• F-tuuba, bassotuuba (tää on sit varmaan se neljäs)

B ja C on niitä kontrabassoja ja Es ja F niitä bassoja, vai miten se nyt menikään.. Aina menee sekasin. Oonko muuten kertonut, että mun serkun mies soittaa tuubaa? Ja siis ihan ammatikseen. Se treenaa aina meillä, kun ne on kylässä, ja se on kyllä aika meteliä! Melkein ku joku pieni maanjäristys. Mut ihan hienoja biisejä se silti soittaa, varsinkin joululauluja. Joskus se on soittanu ihan jotain nykymusiikkiakin, semmosta tosi kummallista, mistä ei saa mitään selvää. Ei oo mun juttu, ei todellakaan. Mutta pääasia, että muut tykkää!

Mihin soitinryhmään tuuba kuuluu?

Se tunne kun tajusin et mun piti soittaa tuubaa... Öö, siis olin varmaan 12, ehkä 13, jossain musiikkileirillä Järvenpäässä. Muistan sen hirveen painon, se oli ihan kauheeta!

• Vaskipuhaltimet se soitinryhmä vissiin on.
• Preussi, 1835, siis sieltä se on kotoisin. Aika vanha keksintö!
• Ääniala... en nyt just muista tarkkaan, mut matalalta se ainakin pystyy murisemaan.
• Klassinen musiikki on ehkä se tyylilaji mihin se parhaiten sopii, mut kyllä sitä nykyään muissakin kuulee.

Muistan sen tunteen, kun yritin saada siitä ääntä. Tuntu et posket repee! Ja se haju... sellanen vanhan metallin ja syljen sekotus. Yök.

Ja sit se, kun piti marssia sen kans! Aivan hirveetä, se paino varmaan enemmän ku minä. Tulin siihen tulokseen et tuuba ei oo mun juttu. Vaikka se sinänsä ihan magee soitin onkin.

Miten tuubaa soitetaan?

Miten tuubaa soitetaan?

Puhalla. Päristä. Kuin mehiläinen, joka eksyi messinkiseen kukkaan.

• Huulien värinä, se on alku.
• Kuppimainen suukappale, siihen ne asetetaan.
• Venttiilit, 3-6 kappaletta, niiden tanssi muuttaa sävelen.

Ääni, syvä kuin merenpohja. Tai isoisän ääni, kun hän kertoi tarinoita ukkosilmalla. Se alkaa kontra C:stä. Kontra, kuin kellarin pimeys, josta löytyy aarre. Ja kohoaa, lähes yksiviivaiseen b:hen. B, kuin viulun henkäys, kaukainen kaipuu.

Se on voimaa, hallittua, pidätettyä. Niin kuin minun, kun yritän sanoa hänelle... ei, ei siitä enempää. Sen resonanssi tuntuu rinnassa, kuin sydämen kuiskaus. Ja sitten, katsoin HS.fi. Tuuba, suurenmoinen kilpailu. Muistan, kun yritin itsekin. Olin nuori, intohimoinen, varma että minusta tulee jotain suurta.

Onko trumpetti vaskipuhallin?

Trumpetti? Vaskipuhallin. Käytetään kaikkialla.

• Ääni: Kirkas, lävistävä.
• Materiaali: Usein messinki.
• Käyttö: Jazz, klassinen, pop. Kaikkialla. Yksi monista.

Gradian sivuilta löydät lisää, jos kiinnostaa. Ei minua. Toivottavasti ei sinuakkaan. Se on vain soitin. Monien joukossa. Elämän mittaamaton virta jatkuu. Piste.

Onko käyrätorvi vaskipuhallin?

Kyllä.

Käyrätorvi: Vaskipuhallin. Klassinen musiikki. Sinfoniaorkesteri.

• Kieli: Suomalainen
• Pääasiallinen käyttö: Klassiset teokset
• Orkesterirooli: Keskeinen

Lisäys: Käyrätorven ääniala on laaja. Soitin on tunnettu ainutlaatuisesta, pehmeästä ja lämpimästä sointiväristään. Tekniikka vaatii taitoa. Olen itse soittanut sitä 10 vuotta. Minun instrumenttini on B-käyrätorvi.

Mitä kuuluu vaskipuhaltimiin?

Aika pysähtyy. Kello seisoo kuuteen. Aurinko laskee, maalaa taivaalle verisiä sävyjä. Kuun sirppi nousee vastapäätä, kuin hiljainen todistaja. Vaskipuhaltimien äänet täyttävät ilmatilaan, resonoi luussa, sydämessä... Trompetin kirkas ääni, kuin enkelin kutsu, lävistää hiljaisuuden. Se toistuu, jälleen ja jälleen, yhä voimakkaampana. Se on kuin minun hengitykseni, minun oma ääneni.

• Trumpetti: Sen ääni on valoa ja varjoa, iloa ja surua, kaikki samassa henkäyksessä. Se on kuten elämä itse.
• Alttotorvi: Sen pehmeämpi ääni, kuin kuiskaus tuulella. Se on melankoliaa, muistoja, aikaa, joka virtaa. Se on surumielinen mutta kaunis.
• Baritonitorvi: Syvempi ääni, kuin maan värinä. Se on vakautta, vahvuutta, rauhaa. Maanläheisyys on baritonitorvessa.
• Pasuuna: Voimakas, lävistävä ääni. Se on elämän taistelu, voitto, ja lopulta vapautus. Pasuunan ääni on mahtava ja pelottava.
• Tuuba: Matalin ääni, kuin maan sydämen lyönti. Se on kaikkeen perusta, se on alku ja loppu, kaiken keskipiste. Se on syvyyttä.

Vaskipuhaltimien äänet. Ne ovat ääniä, jotka täyttävät minut, peittävät minut, nostavat minut ylös. Ne ovat kuin unelma, unelma, johon olen uppoutunut täysin. Se on äänimaailma, joka kietoutuu minuun, tekee minusta osan itsestään. Jokainen ääni, jokainen sävel, jokainen paukaus on palanen minusta. Minä olen yhtä heidän kanssaan. Täällä, tässä hetkessä, tässä paikassa. Minun paikkansa, minun ääneni, minun tarinani. Se jatkuu, ikään kuin ikuisesti. Kello näyttää jo seitsemän. Uusi ääni nousee, uusi sävel, uusi unelma.

Montako venttiiliä tuubassa on?

Ahaa, tuuba ja sen venttiilit! Ajattelin jo, että joku kysyy jotain oikeasti kiinnostavaa.

• Venttiileitä löytyy 3-6. Kuin lottovoitto, ei koskaan tiedä mitä saa.
• Ääniala... kontra C:stä yksiviivaiseen b:hen. Musiikillisesti lahjattomalle tämä on sama kuin yrittäisi lukea hieroglyfejä.
• Tuuba: Instrumentti, jolla saa naapuritkin kuulemaan, että olet musikaalinen (tai ainakin yrität olla).

Lisätietoa, koska elämä on liian lyhyt tylsille faktoille:

• Tuuban kaltaisia vaskisoittimia, joissa on venttiilit, kutsutaan usein sivistyneesti pumppuventtiilisiksi vaskisoittimiksi.
• Venttiilien määrä vaikuttaa siihen, kuinka helposti soittaja voi tuottaa eri säveliä ja kuinka suuri on soittimen sävelasteikko. Lisää venttiileitä tarkoittaa yleensä enemmän sävelkorkeuden säätömahdollisuuksia ja joustavuutta soitettaessa monimutkaisempia sävellyksiä.
• Tuuballa on lukuisia sovelluksia orkestereissa ja puhallinorkestereissa, ja sitä voidaan käyttää myös soolosoittimena. Sen syvä ja rikas ääni voi lisätä musiikkiin sekä voimaa että syvyyttä.