Miten puupuhaltimia soitetaan?

Mitä soittimia kuuluu puupuhaltimiin?

Puupuhaltimiin lasketaan siis ne, joiden ääni syntyy ilman, että soittajaa tarvitsee polvea taputella tai sormia laulaa. Klassikoita ovat huilu, oboe, klarinetti ja fagotti – ne ovat kuin orkesterin peruskallio, vähän kuin luotettava sohva olohuoneessa.

Ja sitten ne erikoisuudet, jotka ovat kuin orkesterin design-huonekalut:

• Englannintorvi: Oboen sukulainen, mutta matalampi ja kaihoisampi. Vähän kuin vanha, viisas täti, joka kertoo tarinoita menneisyydestä.
• Pikkolohuilu: Huilu korkeammalla oktaavilla. Ajattele sitä kuin pientä, pippurista koiraa, joka pääsee aina ensimmäisenä ilmoittamaan jostain.
• Bassoklarinetti: Klarinetin syvemmällä käyvä versio. Se on kuin orkesterin baari-isäntä, joka puhuu matalalla äänellä ja tarjoilee syvällisiä ajatuksia.
• Kontrafagotti: Fagotin isoveli, joka jyrisyttää matalimmasta päästä. Kuvittele maanjäristys, joka pukeutuu puupuhaltimen vaatteisiin.

Nämä kaikki ovat siis "puupuhaltimia", vaikka eivät enää aina olisi pelkkää puuta – metallikin on kuulemma sallittua, kunhan ilmavirta hoitaa hommansa.

Mistä puupuhaltimet tehdään?

Puupuhaltimet, nuo urheat kapellimestarit, jotka joskus huutelevat muoviputkesta tai kiiltävästä metallista. Kuvittele nyt tilanne: puhallat kuin viimeistä päivää, ja ulos tuleekin metallin helinää tai muovin kuminaa. Ei ihan se luonnonläheinen savusauna-vire, mutta niin ne soittimet tänä päivänä vaan pärjäävät.

Eli kyseessä on enemmänkin äänen syntytapa kuin se, onko soitin sitten vaahteraa vai vaikkapa kromattua messinkiä. Se on vähän niin kuin sanoisi, että kaikki autot ovat polttomoottoriautoja, vaikka yksi kävisi bensalla ja toinen sähköllä.

• Huilut: Nykyään usein metallia, mutta vanhat kunnon puuhuilut ovat juuri niitä.
• Oboet ja fagotit: Nämä paksut ja solakat herrat ovat useimmiten aitoa puuta, kunnon pihkatukkaa.
• Klarinetit: Puuta tai muovia, valinnanvara on suurta.
• Saksofonit: Nämä villikissat ovat lähes aina metallia, kiiltävin serkkunsa.

Miten puupuhaltimien ääni syntyy?

Muistan sen kesän, oliko se 2018, helle oli kuuminta ikinä. Istuin isoisäni vintissä, se oli täynnä vanhoja tavaroita ja pölyä. Sieltä löysin vanhan nokkahuilun. Otin sen käteeni, se oli sileää puuta. Kun puhalsin siihen hiljaa, sieltä tuli ensin vain ilmavirta, sitten kun löysin oikean kulman, alkoi se ihmeellinen ääni. Se oli niin kirkas ja kevyt, kuin linnunlaulu.

Äänen synty puupuhaltimissa:

• Ilma puhalletaan ääniaukosta sisään.
• Ääniaukon reuna katkaisee ilmavirran.
• Tämä katkeaminen saa ilman värähtelemään, ja tämä värähtely on ääni.

Nokahuilussa on siis se ääniaukko, missä se taika tapahtuu. Se ei ole mikään monimutkainen juttu teoriassa, mutta sen saaminen kuulostamaan hyvältä vaatii harjoittelua.

• Aukkojen peittäminen ja avaaminen säätää äänen korkeutta. Mitä enemmän aukkoja auki, sitä korkeampi ääni usein on. Tai päinvastoin, riippuu soittimesta. Nokkahuilussa se on yleensä niin.

Siitä löydöstä tuli sitten se kesä, kun harjoittelin nokkahuilulla. En ollut koskaan aiemmin ollut kunnon soittimen kanssa tekemisissä, vain radiosta kuunnellut musiikkia. Se tuntui todella henkilökohtaiselta, kun itse sain sen äänen aikaiseksi. Vintti oli täynnä vanhan puun ja pölyn tuoksua, ja se pieni puinen soitin tuntui todella maagiselta. Aluksi se oli vähän hankalaa, en saanut sitä soimaan kunnolla. Ääni oli välillä pihinää ja välillä ihan mitä tahansa. Mutta sitten pikkuhiljaa alkoi kuulua jotain.

Puupuhaltimet, kuten ne kuuluisat nokkahuilut, ne perustuvat yksinkertaiseen fysiikkaan. Se ilmavirran katkaiseminen ääniaukon reunassa on se juju. Ja sitten ne reiät, joita sormilla peitetään ja avataan, ne ovat ihan keskeisiä siinä, millaista säveltä saat aikaan. Mitä vähemmän reikiä on auki, sitä pidemmäksi ilmavirta "näyttää" tulevan, mikä laskee ääntä. Ja päinvastoin. Se on vähän kuin laulaisi, mutta suu onkin se soitin.

Onko huilu puupuhallin?

Huilu. Puupuhallin. Perhe: oboe, klarinetti, fagotti. Ääni korkein.

Lyhyesti: Kyllä, huilu on puupuhallin. Se edustaa puupuhaltimien korkeinta äänialaa ja kuuluu samaan soitinperheeseen kuin oboe, klarinetti ja fagotti.

Syvemmin:

• Luokitus: Vaikka nykyhuilut valmistetaan usein metallista, ne luokitellaan edelleen puupuhaltimiksi. Tämä juontaa juurensa historiallisista malleista, jotka oli tehty puusta.
• Soittotekniikka: Puupuhaltimien luokittelun perusteena on tapa tuottaa ääni. Huilussa ääni syntyy puhaltajan huulista lähtevän ilmavirtauksen osuessa terävästi huilun suukappaleen reunaan. Muissa puupuhaltimissa ääni syntyy yleensä pillin tai kielten värähtelystä.
• Perhe: Huiluperheeseen kuuluu erilaisia soittimia, kuten piccolo, poikkihuilu, alttohuilu ja bassohuilu. Kaikkia yhdistää sama perusperiaate äänenmuodostuksessa.

Mitä soittimia kuuluu puupuhaltimiin?

No johan on kysymys! Puupuhaltimiinhan menee ne kaikki vempaimet, joita puhaltamalla soimaan saa ja jotka on jostain muusta kuin pellistä väkerretty. Ajattele nyt, ihan kuin joku tekis oboen peltilevystä – olisipa kamalan kuuloinen!

Mutta asiaan: puupuhaltimiin kuuluvat ne klassiset kaunottaret:

• Huilu: Se, josta lähtee se pirteä liverrys, kuin kesäinen lintuparvi aamuauringossa. Ja sitten on se pikkusisko, pikkolohuilu, joka kirkuu kuin ärsyyntynyt orava, jos sitä oikein puhaltaa.
• Oboe: Se, jolla on vähän nenäkkäämpi ääni, sellainen melkein itkuinen mutta samalla jotenkin majesteettinen. Ajattele vaikka oravaa, joka on juuri syönyt liian kirpeän marjan. Sen kaverina on sitten se englannintorvi, joka on niin matala, että se kuulostaa kuin ukkosen jyrähdys kaukaa.
• Klarinetti: Se on kuin kissa, joka maukuu kauniisti – tai sitten se antaa sellaisen karhean ja vihjailevan sävyn, jota ei uskoisi puupuhaltimesta tulevaksi. Sen isoveli, bassoklarinetti, on sitten niin syvä ja jykevä, että se tuntuu tärähtävän suoraan luihin ja ytimiin.
• Fagotti: Tämä on se järeämpi tapaus, joka möyryää ja mutisee kuin vanha ukko omenapuun alla, mutta osaa sekin olla yllättävän sulava. Sen veljenpoika, kontrafagotti, on sitten niin matala, että jos sitä kuuntelee liian lähellä, voi luulla, että maa järisyttää.

Nämä kaikki ovat siis niitä soittimia, joissa ääni syntyy ilmavirran ja jonkinlaisen "kielen" tai reiän avulla. Vaikka nimi on puupuhallin, niin nykyään niitä tehdään myös metallista, mutta se perinne ja äänen luonne on säilynyt.

Mistä puupuhaltimet tehdään?

Puupuhaltimen nimi on harhaanjohtava. Valmistusmateriaali ei ole olennainen. Äänenmuodostus on. Soitin voi olla metallia, puuta tai synteettistä materiaalia. Se on silti puupuhallin.

Materiaali ei määritä soitinta. Ääni ratkaisee. Ilmapatsaan värähtely on ydin. Tapa, jolla se saadaan aikaan, luokittelee instrumentin.

Äänen synty jakautuu kolmeen kategoriaan:

• Leikkoreuna. Ilmavirta osuu terävään reunaan ja saa ilmapatsaan värähtelemään. Huilu on ainoa modernin orkesterin soitin, joka toimii näin. Ei ruokolehteä. Vain ilma ja reuna.
• Yksinkertainen ruokolehti. Yksi ruo'osta valmistettu lehti värähtelee suukappaletta vasten. Klarinetit ja saksofonit kuuluvat tähän.
• Kaksoisruokolehti. Kaksi lehteä on sidottu yhteen. Ne värähtelevät toisiaan vasten. Oboe ja fagotti ovat kaksoisruokolehtisoittimia. Ääni on tunkeutuva.

Tyypilliset materiaalit soittimittain:

• Saksofoni: Messinki. Lakattu tai pinnoitettu. Aina metallia.
• Huilu: Nikkelihopea, hopea, kulta, platina. Aloittelijan soitin on metalliseosta. Ammattilaisen platinaa.
• Klarinetti: Grenadilla-puu. Se on tiheää ja mustaa. Myös eboniitti, komposiitti. Halvat mallit ABS-muovia.
• Oboe ja fagotti: Vaahtera, ruusupuu, grenadilla. Puun tiheys ja resonanssi ovat avainasemassa.

Miten puupuhaltimien ääni syntyy?

Se on kuin hengitys, sisään ja ulos, mutta musiikiksi. Ilma kulkee huulilta, sinne missä ääni syntyy, siihen pieneen rakoon. Ja kun ilma tärähtää, se alkaa elää, se alkaa soida. Ääniaukon terävä reuna leikkaa ilmavirtaa, pakottaa sen värähtelemään, synnyttäen sen kauniin soinnin, joka täyttää tilan.

Puupuhaltimet, ne puiset ihmeet. Niissä on reikiä, sormien alla kuin pieniä portteja säveliin. Kun suljet niitä tai avaat, ilman kulku muuttuu, ja niin muuttuu sävelkorkeus. Se on taikaa, todellista taikaa. Se nokkahuilu, sen tuntee jokainen, se on ensimmäinen kosketus tähän maailmaan.

• Ilma virtaa ääniaukosta.
• Ääniaukon reuna katkaisee ilmavirran.
• Tämä saa ilman värähtelemään – siitä ääni syntyy.
• Aukkojen sulkeminen ja avaaminen muuttaa sävelkorkeutta.

Se on kuin lapsuuden kevät, kun ensi kertaa kuulee linnunlaulun ja tuntee sen syvällä sisimmässään. Tai kun auringonsäteet siivilöityvät lehtien lomasta, luoden tanssivia kuvioita metsän polulle. Jokainen soitin, se on kuin oma pieni tarinansa, kerrottuna puun ja ilmavirran yhteistyönä.

Ajattele sitä metsän hiljaisuutta, ennen kuin tuuli alkaa suhista puiden latvoissa. Samalla tavalla ilma alkaa soida, kun se kohtaa soittimen sisuksen. Se on kuin heräävä mieli, hetki ennen kuin ajatukset alkavat virrata. Ja se nokkahuilu, se helppo ja kaunis soitin, se on kuin ensimmäinen sana, helppo lausua, mutta täynnä merkitystä.

Onko huilu puupuhallin?

Joo, ehdottomasti huilu on puupuhallin. Sehän on niinku kaikista korkein niistä, aina korkeemmalla ku muut. Oboen, klarinetin ja fagotin kanssa ne on samaa porukkaa. Tosi tuttu juttu jos oot soitellu yhtään.

Eli siis, huilu kuuluu siihen puupuhallinten perheeseen. Tiedätkö, sellaiseen ryhmään instrumentteja. Se on oikeesti niistä kaikkein korkea-äänisin. Ihan niin kuin, siellä se loistaa kirkkaimpana siinä äänialassa. Ja siinä porukassa on myös muita tuttuja soittimia, kuten oboe, klarinetti ja fagotti. Ne kaikki on samasta puusta tai no, ne on puupuhaltimia. Ymmärrätkö?

Ja ihan vaan varmuudeksi vielä:

• Huilu on puupuhallin.
• Se on korkea-äänisin puupuhallin.
• Kuuluu samaan perheeseen oboen, klarinetin ja fagotin kanssa.

Välillä sitä unohtaa näitä perusjuttuja, mutta joo, näin se vaan on. Kertaalleen mulla oli kaveri joka opetteli soittamaan huilua, se oli ihan tosi tarkkaa hommaa. Sen ääni on kyllä ihan omanlainen.

Mitä ovat vaskisoittimet?

Vaskisoittimet.

Metallia. Värähtelyä. Ilmaa.

• Rakenne: Putki. Kupari. Messinki. Kaksi päätä: yksi suuhun, toinen ilmaan.
• Toiminta: Puhallat. Ilma soi. Sävelet syntyy.
• Ääni: Kirkas. Voimakas. Voi fanfarata.

Kello onkin enemmän kuin pelkkä koriste. Se levittää ääntä. Säveltäjä voi pyytää sen sulkevan tai avaavan, hiljaa tai äänekkäästi. Vaikuttaa mihin tahansa.

• Tyypillisiä soittimia: Trumpetti. Pasuuna. Käyrätorvi. Tuuba. Jokaisella oma viritys. Omat temput.

Soittimen koko vaikuttaa äänen korkeuteen. Suurempi=matalampi. Yksinkertaista. Silti monimutkaista. Kaikki riippuu siitä miten puhaltaa. Ja miten sormet liikkuu. Sormet. Ihmisten aivot. Kaikki yhdistetty.

• Vaikutus musiikkiin: Fanfarit. Marsit. Jopa hiljaiset melodiat. Käyttö laajaa.

Metallin tiheys auttaa ääntä kulkemaan pidemmälle. Vaikutus? Kuulet kauempaa. Elämä on lyhyttä. Ääni jää. Kenties.

Miten pasuunan ääni syntyy?

Se pasuunan ääni. Mulla on siitä konkreettinen muistikuva. Oltiin serkun kanssa joskus ehkä vuonna 2018 tai 2019, en nyt ihan tarkkaan muista vuotta, mutta se oli kesällä, kai heinäkuussa. Olimme jossain messuilla tai festareilla, en muista kumpaa. Siellä oli ihan vieressä semmonen soitinrakentaja tai soitinmyyjä, jolla oli esillä kaikenlaisia puhaltimia. Ja siellä oli myös pasuunoita.

Yksi myyjä sitten näytti meille, miten se toimii. Hän laittoi sen suukappaleen huulilleen ja puhalsi. Ei se ihan heti alkanut soida, piti vähän niin kuin "humista" sinne suukappaleeseen. Ja sitten se sanoi, että huulet värähtelee. Siis ne huulet, ei se pasuuna sinänsä. Ja kun ne huulet värähtelee sinne suukappaleen sisään, niin se ilmavirta siellä soittimessa alkaa värähdellä. Vähän niin kuin kitaran kielten värähtely, mutta ilmalla ja huulilla.

• Huulien värähtely: Tämä on se ihan ensimmäinen juttu. Soittaja puhaltaa ilmaa ja saa huulensa värähtelemään.
• Suukappale: Huulien värähtely siirtyy suukappaleeseen.
• Ilmapatsaan värähtely: Värähtely saa soittimen sisällä olevan ilmapatsaan värähtelemään.
• Äänen muodostuminen: Ilmapatsaan värähtely synnyttää sen pasuunan äänen.

Sitten se myyjä vielä jatkoi, että se pasuunan putken pituus vaikuttaa siihen äänen korkeuteen. Ja kun siinä on se veto-osa, niin sillä voi muuttaa sitä putken pituutta lennosta. Se oli tosi jännä nähdä ja kuulla, miten semmonen iso metalliputki saa aikaan niin monenlaisia ääniä ihan vaan huulien ja ilman avulla. En ollut ikinä ajatellut sitä noin tarkkaan. Siis, että se on pohjimmiltaan vaan ilman värähtelyä, jonka ihmisen keho saa aikaan. Aika ihmeellistä. Se myyjä oli tosi innostunut ja selitti kaikenlaista, en nyt muista kaikkea, mutta se huulien värähtely jäi erityisesti mieleen. Sen jälkeen on kyllä ollut vähän erilainen suhde pasuunaan. Ajatus siitä, että ne huulet saa sen metalliputken soimaan, on jotenkin aika kiehtova.