Montako sinfoniaa Haydnin sävelsi?

Montako sinfoniaa Haydn sävelsi? Totuus lukumäärästä

Musiikin historiassa kysymys siitä, montako sinfoniaa haydn sävelsi, herättää mielenkiintoista keskustelua tutkijoiden välillä. Vaikka viralliset luettelot tarjoavat vakiintuneen luvun, todellisuus paljastaa teosten määrän olevan vieläkin suurempi. Tutustu säveltäjän tuotannon taustoihin ja opi ymmärtämään teosluetteloiden eroja tarkemmin.

Kuinka monta sinfoniaa Joseph Haydn todella sävelsi?

Kysymys Joseph Haydnin sinfonioiden tarkan määrän taustalla voi tuntua aluksi hieman sekavalta, sillä vastaus riippuu siitä, miten teokset lasketaan. Joseph Haydn sävelsi kaikkiaan 106 sinfoniaa, vaikka perinteinen ja tunnetuin numerointi ulottuu vain lukuun 104 asti. Ero virallisen numeroinnin ja todellisen teosmäärän välillä johtuu pääasiassa musiikkihistorian aikana tehdyistä uusista löydöistä sekä teosten luettelointitavoista.

Kun aloitin syventymisen klassisen musiikin historiaan, luulin pitkään, että luettelot ovat kiveen hakattuja. Totuus oli kuitenkin toinen. Muistan elävästi sen hämmennyksen tunteen, kun tajusin, että teosluettelot voivat muuttua ja elää sitä mukaa, kun vanhoista luostareista tai arkistoista löytyy pölyisiä, unohdettuja nuottikäsikirjoituksia. Kuinka monta sinfoniaa haydn kirjoitti, ei ole pelkkä matemaattinen numero, vaan se osoittaa, miten ymmärrämme koko sinfoniamuodon kehityksen.

Mandyczewskin numerointi ja Hoboken-luettelo

Nykyään yleisimmin käytetty sinfonioiden numerointijärjestelmä on peräisin Eusebius Mandyczewskiltä. Hän järjesti teokset kronologiseen järjestykseen vuonna 1908 senhetkisen historiallisen tiedon valossa. Myöhemmin Anthony van Hoboken sisällytti tämän saman numeroinnin kuuluisaan Haydnin teosluetteloonsa (Hoboken-Verzeichnis), jossa sinfoniat löytyvät ryhmästä Rooman numero yksi.

Mandyczewskin tekemä työ kattoi 104 numeroitua sinfoniaa, ja tämä vakiintunut käytäntö näkyy yhä konserttiohjelmissa. Musiikkitieteilijät havaitsivat kuitenkin myöhemmin, että alkupään sinfonioiden aikajärjestyksessä oli virheitä. Tästä huolimatta vanhaa numerointia ei haluttu enää muuttaa, koska se oli juurtunut niin syvälle musiikkimaailmaan. Tämä ratkaisu on käytännöllinen, mutta se luo illuusion siitä, että haydn 104 sinfoniaa olisi ainoa oikea totuus.

Numeroinnin ulkopuolelle jääneet teokset: Sinfoniat A ja B

Luvun 104 ulkopuolelle jääneistä teoksista merkittävimmät ovat niin sanotut Sinfonia A ja Sinfonia B. Nämä kaksi teosta nostavat haydn sinfonioiden lukumäärä -käsitteen kaikkiaan 106 kappaleeseen.

Nämä teokset jäivät alun perin pois virallisesta listauksesta, koska 1800-luvun tutkijat pitivät niitä muina kamarimusiikin muotoina. Esimerkiksi Sinfonia A oli pitkään luetteloitu jousikvartetoksi, koska siitä puuttuivat puhallinosat. Vasta myöhemmät tutkimukset ja lisälöydöt itävaltalaisista luostareista paljastivat alkuperäiset puhallinstelmat, mikä vahvisti teoksen olleen alun perin aito sinfonia. Tämän vuoksi ne sijoitettiin teosluettelon loppuun kirjaimilla varustettuina.

Miksi tietyt teokset puuttuvat peruslaskusta?

Kun puhutaan Haydnin orkesteriteoksista, esiin nousee usein kysymys siitä, miksi kuuluisaa Sinfonia Concertantea ei lasketa mukaan varsinaisten sinfonioiden joukkoon. Teos on sävelletty Lontoossa ja se on saanut paikan Hoboken-luettelon numerona 105.

Syynä tähän on teoksen luonne ja rakenne. Sinfonia Concertante on lähempänä konserttoa kuin perinteistä klassista sinfoniaa, sillä siinä on neljä soolosoitinta: viulu, sello, oboe ja fagotti. Kyseessä on barokin ajan concerto grosson ja klassisen sinfonian välimuoto, jota ei genrerajoitusten vuoksi pidetä puhtaana sinfoniana. Lisäksi luetteloista löytyy numero 106, joka on osoittautunut pelkäksi oopperan alkusoitoksi, josta on säilynyt vain yksi soitinosa.

Haydnin sinfonioiden luokituserot

Haydnin teosluettelon ymmärtäminen helpottuu, kun tarkastellaan, miten eri tavalla numeroidut ja numeroimattomat teokset sijoittuvat kokonaisuuteen.

Numeroidut sinfoniat (1-104)

• Vakiintunut Mandyczewskin ja Hobokenin järjestys

• Pääosin neliosainen rakenne ja sonaattimuoto

• 104 teosta

Sinfoniat A ja B

• Tunnetaan kirjaimilla A ja B tai koodeilla Hob. I/107 ja Hob. I/108

• Varhaisia teoksia, joissa puhaltimet tukevat jousistoa

• 2 teosta

Sinfonia Concertante (nro 105)

• Lasketaan usein pois puhtaiden sinfonioiden kokonaismäärästä

• Sisältää neljä virtuoottista soolosoitinta orkesterin edessä

• 1 teos

Tutkijan oivallus arkiston kätköistä

Musiikkitieteen opiskelija Lauri Helsingistä valmisteli graduaan klassismin ajan orkesterimusiikista. Hän huomasi nopeasti, että eri lähteet antoivat Haydnin teosten kokonaismääräksi ristiin joko 104 tai 106 teosta.

Lauri yritti aluksi vain mekaanisesti laskea teoksia yhteen internetin eri keskustelufoorumien perusteella. Tämä johti sekaannukseen, sillä listauksissa vilisi outoja termejä kuten Partita tai jousikvartetto opus yksi numero viisi.

Lopulta Lauri päätti unohtaa helpot nettivastaukset ja syventyä suoraan vanhojen teosluetteloiden historiaan. Hän tajusi, että kyse oli historian saatossa tehdyistä virheellisistä luokituksista, jotka korjaantuivat vasta myöhempien nuottilöytöjen myötä.

Tämän oivalluksen ansiosta Lauri onnistui kirjoittamaan gradunsa loppuun saaden kiitettävän arvosanan. Hän oppi, ettei musiikkihistoriassa mikään ole niin yksinkertaista miltä näyttää, ja pystyi selittämään luokituserot selkeästi myös opiskelijatovereilleen.