Miksi ulkoilu on lapselle tärkeää?

Okei, tässä tulee! Yritin saada siihen sellaista “kahvikupposen äärellä jutustelu” -fiilistä. Toivottavasti tykkäät!

Miksi ihmeessä lasten pitäisi päästä ulos leikkimään? (Siis oikeasti!)

Ulkoilu… Siis, eikö se ole itsestään selvää? Mutta ehkä ei sittenkään. Meidän maailma on muuttunut niin paljon. Muistan, kun itse pienenä olin aina ulkona. Rakensin majoja, leikin hippaa, kiipeilin puihin (äiti parka, hän varmaan aina pelkäsi sydän syrjällään!). Mutta nykyään… tabletit, telkkari, pelikonsolit. Ulkoilu tuntuu olevan vähän kuin… unohdettu aarre. Mutta ei pitäisi olla!

No, miksi se ulkona oleminen sitten on niin tärkeää? Katsotaanpa vähän syvemmin, ihan kuin juteltaisiin ystävien kesken, ilman mitään turhaa akateemista höpinää.

• Keho kiittää! (Fyysiset hyödyt, jee!)
  No, tämä on varmaan kaikille selvä juttu, eikö olekin? Liikunta tekee hyvää! Mutta se ei ole vain sitä, että lapsi kuluttaa energiaa. Ulkona leikkiminen kehittää niitä motorisia taitoja. Juokseminen, hyppiminen, kiipeäminen… kaikki ne pienet (ja joskus vähän isommatkin!) kaatumiset ja kompastumiset itse asiassa auttavat lasta kehittämään tasapainoa ja koordinaatiota. Muistan, kun meidän kuopus oppi pyöräilemään vasta myöhemmin kuin muut. Pelkäsin jo, että jotain on vialla, mutta sitten tajusin, että hän ei vain ollut tarpeeksi ulkona! Kun pääsi harjoittelemaan kunnolla, se pyöräilykin alkoi sujua.
• Aivot tykkää! (Kognitiiviset hyödyt, wau!)
  Tämä yllätti minut! En nimittäin koskaan ajatellut, että ulkoilulla olisi suora vaikutus keskittymiskykyyn. Mutta on kuulemma! Jotenkin se luonto rauhoittaa ja nollaa aivot. Ehkä se johtuu siitä, että ulkona ei ole niin paljon ärsykkeitä kuin sisällä. Ei telkkaria, ei tietokonetta, ei jatkuvaa meteliä. Ja kun lapsi saa rauhassa tutkia luontoa, se kehittää myös muistia ja oppimista. Olen huomannut, että kun lapset ovat olleet ulkona leikkimässä, he pystyvät keskittymään paremmin läksyihin. Hassua, eikö?
• Ystävät yhdessä! (Sosiaaliset hyödyt, hauskaa!)
  Ulkoilu on loistava tapa kehittää sosiaalisia taitoja. Leikkipuistossa oppii jakamaan, neuvottelemaan, ratkaisemaan riitoja… Ja se vahvistaa itsetuntoa! Onnistumiset leikeissä, vaikkapa kiipeäminen korkeimmalle liukumäelle, antaa lapselle uskoa omiin kykyihinsä. Muistan, kun meidän esikoinen oli ujo ja vetäytyvä. Mutta kun hän alkoi käydä säännöllisesti leikkipuistossa, hän alkoi avautua ja saada uusia ystäviä. Se oli ihanaa nähdä!
• Mieli lepää! (Emotionaaliset hyödyt, ah!)
  Stressiä lapsilla? Kyllä vain! Vaikka me aikuiset joskus unohdamme sen, lapsetkin kokevat paineita. Koulu, harrastukset, kaverisuhteet… Kaikki se voi aiheuttaa stressiä. Ja missä sitä stressiä parhaiten lievitetään? Luonnossa! Se on kuin luonnollinen terapiaa. Raikas ilma, auringonvalo, linnunlaulu… kaikki ne rauhoittavat mieltä. Ja se tunne, kun tuntee itsensä osaksi jotain suurempaa, osaksi maailmaa… Se on jotain korvaamatonta. Minä ainakin tunnen itseni paljon paremmaksi, kun pääsen metsään kävelemään. Ja uskon, että lapsetkin tuntevat samoin.

Joten, mennään ulos! Laitetaan ne tabletit ja pelikonsolit hetkeksi syrjään ja annetaan lasten nauttia luonnosta. Me aikuisetkin voisimme ottaa siitä mallia! Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Riittää, että mennään puistoon, metsään tai vaikka takapihalle. Annetaan lasten tutkia, leikkiä ja oppia. Se on parasta, mitä voimme heille antaa. Eikö olekin?