Milloin lapsi nukkuu omassa sängyssä?

Okei, tässä yritän muokata tuota tekstiä vähän enemmän "ihmismäiseksi" ja henkilökohtaiseksi, niin kuin pyysit. Katsotaan, miten onnistuu!

Milloin sen lapsen sitten uskaltaa siirtää omaan sänkyyn?

Kuinka moni meistä vanhemmista onkaan paininut tämän kysymyksen kanssa? Se on iso juttu, eikö olekin? Muistan itse, kun esikoinen oli vauva. Mietin ihan tosissani, että milloin se "oikea" aika oikein koittaa. Kaikki ne yöt, kun hän tuhisi vieressäni... Se oli ihanaa, mutta samalla myös tosi rankkaa. No, kaikkihan sen tietää.

Niin, se ikuisuuskysymys: milloin? Yleensä sanotaan, että se olisi hyvä aika siinä 6-12 kuukauden iässä. Mutta hei, oikeasti, kuka määrittelee sen "hyvän"? Jokainen lapsi on erilainen, ja jokainen perhe elää omalla tavallaan.

Mä luulen, että tärkeintä on se, että kaikki nukkuvat. Ihan oikeasti. Muistan, kun meillä oli yksi vaihe, jolloin poika heräili ihan koko ajan, jos hän nukkui omassa sängyssään. No, otettiin sitten viereen, ja yllättäen kaikki nukuttiin paremmin. Oliko se "oikein"? Ehkä ei jonkun mielestä, mutta meille se toimi.

Ja tiedättekö mitä? Myöhemmin, kun poika oli vähän isompi, hän ihan itse alkoi viihtyä omassa sängyssään. Eikä se sattunut olemaan just siinä 6-12 kuukauden iässä, vaan vähän myöhemmin.

Luin jostain tutkimuksesta (en muista tarkalleen mistä, mutta joku lapsiperheisiin liittyvä juttu), että unen laadulla on ihan valtava vaikutus koko perheen hyvinvointiin. Ja se on ihan totta! Jos vanhemmat on ihan rättipoikki, miten ne jaksaa olla hyviä vanhempia?

Joten loppujen lopuksi, unohda ne säännöt ja aikataulut. Kuuntele omaa lastasi ja omaa intuitiotasi. Se on minun mielestäni paras neuvo, jonka voin antaa. Ja jos joku muu sanoo, että teet väärin... No, ehkä kannattaa vaan hymyillä ja jatkaa eteenpäin. Jokainen perhe löytää oman tyylinsä. Ja se on ihan ok.