Minkä ikäisenä kertoa joulupukista?

1 vuotta sitten 60 katselukertaa

Hmm, Joulupukki-asia on aina vähän herkkä. Henkilökohtaisesti en kiirehtisi kertomaan totuutta. Mun mielestä lapsuuteen kuuluu taika ja mielikuvitus, ja Joulupukki on iso osa sitä. Kyllä lapsi sen jossain vaiheessa itse tajuaa, ja se oivallus on osa kasvamista. Vanhempien tehtävä on ehkä enemmänkin tukea sitä prosessia, ei niinkään murskata uskoa suoraan. Onhan se vähän haikeaa, mutta kuuluu elämään!

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Okei, tässä tulee nyt mun mietteitä siitä, milloin se Joulupukki-juttu kannattaisi avata lapselle. Huh, aina vähän jännittävä aihe, eikö?

Siis, mä en ehkä menisi sille linjalle, että joku tietty ikä olisi maaginen raja. Niin kuin, "8 vuotta ja that's it, totuus kehiin!" Ei kai? Mun mielestä se on tosi paljon kiinni lapsesta itsestään. Onko hän alkanut esittää epäilyksiä? Kyselee tarkemmin? Vai onko usko vielä vahva kuin kallio? Miten sinä muuten olet kokenut tämän omien lastesi kanssa, jos sellaisia on?

Itse muistan, kun pikkusiskoni alkoi joskus ekaluokan aikoihin ihmetellä, että miten se pukki muka ehtii joka paikkaan samana iltana. Äiti vastasi jotenkin ympäripyöreästi, että "Joulupukilla on apulaisia ja taikaa". Ja se riitti silloin. Mutta ehkä vuotta myöhemmin, kun luin salaa siskon päiväkirjaa (tiedän, tosi paha juttu!), siellä luki, että "Olen vähän alkanut epäillä sitä joulupukkia..." Siinä kohtaa äiti tajusi varmaan, että jotain pitää tehdä.

Mun mielestä se tärkeintä on olla rehellinen, mutta empaattinen. Ei niinkään tyyliin "Hah, olet ollut tyhmä, kun uskoit moiseen!", vaan enemmänkin "Joulupukki on ihana tarina ja symboli joulun hengestä, ja nyt kun olet vähän isompi, voit itsekin olla mukana luomassa sitä taikaa muille." Tai jotain sinne päin. Eihän tässä mitään oikeaa vastausta ole, eihän?

Ja loppujen lopuksi, onko sillä oikeasti niin väliä, milloin sen totuuden kertoo? Mun mielestä se lapsuus on niin lyhyt, että jos lapsi haluaa uskoa Joulupukkiin vielä vähän pidempään, niin antaa mennä vaan! Onhan se vähän haikeaa, kun se usko katoaa, mutta se on osa elämää. Eikä se joulun taika mihinkään katoa, vaikka tietäisikin, että lahjat on äidin ja isän hommia. Eikö niin?