Minkä ikäisenä lapsi voi nukkua yksin?

Minkä ikäisenä lapsi voi nukkua yksin? Ai että, se onkin monimutkainen kysymys! Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta, eihän? Näin ainakin meidän perheessä on käynyt. Luin joskus jostain taulukon, jossa oli ikäsuositukset ja kaikki, ihan kauniisti järjestettynä. Mutta hei, elämä ei ole taulukko!

Meillä esikoinen, se hurmuri, alkoi nukkua omassa huoneessaan jo seitsemänvuotiaana. Oli kuin olisi saanut siivet alleen, niin itsenäinen ja rohkea! En edes muista olleeni erityisen huolissani. Ehkä siksi, että hän oli niin valmis siihen. Mutta sitten kuopus… Ah, kuopus! Hän on nyt yhdeksän, ja yökauhuista puhumattakaan, hän tarvitsee vielä lähes joka yö minun lähelläni olemista. Pelkkä ajatus siitä, että jättäisin hänet yksin huoneeseen, saa sydämeni hakkaamaan kuin hulluna. Olenko liian suojeleva? Ehkä. Mutta onko se niin paha asia?

Miten voin jättää lapseni yksin, kun hän selkeästi tarvitsee vielä turvaa? Luulen, että se on yksilöllistä. Jokainen lapsi on oma ainutlaatuinen ihmisensä, omalla persoonallisuudellaan ja peloillaan. Se taulukko, jonka luin, voi olla hyvä lähtökohta, mutta se ei kerro koko tarinaa. Ja vaikka tiedän teoriassa, että yhdeksänvuotias voisi nukkua yksin, niin mun mahatuntuma sanoo jotain ihan muuta. Luotan omaan äidinvaistooni. Se on paljon tärkeämpää kuin mikään taulukko tai "asiantuntijan" mielipide. Se on minun lapseni, minun tunteeni ja minun vastuuneni. Ja jos hän tarvitsee vielä vähän lisää aikaa, niin antakaa hänen ottaa se aika. Mitä haittaa siitä on? Ei muuta kuin ehkä vähän väsyneempiä öitä minulle… mutta se on pieni hinta maksettavana.