Mitä tehdä, jos lapsi ei suostu pukemaan?

Huh, tuo pukemisrumba! Kukapa vanhempi ei olisi joskus tuskaillut sen kanssa? Muistan itsekin, kun esikoiseni oli pieni, ja aamuisin tuntui, että kaikki aika meni siihen taisteluun, että saisi hänet edes sukkahousut jalkaan. Mitä tehdä, jos lapsi ei suostu pukemaan? Se on kysymys, joka on varmasti pyörinyt monen mielessä.

Artikkelissa neuvotaan ensin juttelua jostain kiinnostavasta. Niin, se toimii joskus. Muistan, kuinka kerran juttelin pojalleni innokkaasti paloautoista, samalla kun yritin ujutella villasukkaa hänen jalkaansa. Joskus se onnistui, joskus ei. Ja mitä sitten, jos jutut eivät tepsi? Ei kai sitä voi jäädä loputtomiin juttelemaan, varsinkin jos on kiire päiväkotiin tai kouluun?

"Ota fyysinen kontakti, esimerkiksi kosketa olkapäätä." Jep, sekin voi auttaa. Se luo jotenkin yhteyden, pysäyttää sen pyörimisen ja kiukuttelun. Mutta entä jos lapsi on ihan lukossa, eikä kosketuskaan auta? Silloin tulee mieleen, että tekisi mieli vain huutaa! Mutta ei, ei se auta.

Katsekontakti. Se on tärkeä. Muistan, kun oma tyttäreni oli uhmaiässä, katsekontakti oli avain kaikkeen. "Nyt puetaan", sanotaan artikkelissa. Niin yksinkertaista, niin vaikeaa. Pitää sanoa se tiukasti, mutta lempeästi. Ei komentamalla, mutta ei myöskään anellen. Löytää se oikea sävy, se on taitolaji. Muistan kerran lukeneeni jostain tutkimuksesta, jossa sanottiin, että lapset reagoivat paremmin positiiviseen kielenkäyttöön. En nyt muista tarkkoja lukuja, mutta jotain siinä oli. Sen sijaan, että sanoo "Älä juokse!", voisi sanoa "Kävele rauhallisesti". Tiedättekö, se sama pätee pukemiseenkin. "Puetaan nyt paita päälle" toimii usein paremmin kuin "Älä kiukuttele, pue nyt se paita!"

No, helpommin sanottu kuin tehty. Pukemisongelmat ovat osa vanhemmuutta. Ei niistä aina selviä voittajana, ja se on ihan ok. Joskus menee hermot, joskus itkettää. Mutta tärkeintä on, että yrittää parhaansa. Ja muistaa, että tämäkin vaihe menee ohi.