Ovatko Italia ja espanja sukulaiskieliä?

Ovatko Italia ja Espanja sukulaiskieliä? Se on kysymys, joka on askarruttanut minua jo pitkään. Ääniä kuunnellessa, niiden melodioita ja rytmiä tunnustellessa, en voinut olla miettimättä – onko siinä jotain enemmän kuin pelkkää sattumaa? Onko jokin näkymätön lanka, joka yhdistää ne? Ja vastaus on ällistyttävän yksinkertainen, silti jotenkin ihmeellinen: kyllä.

Mietin usein sitä ensimmäistä kertaa, kun kuulin espanjaa, matkalla Barcelonassa. Aivan kuin joku osa aivoistani heräisi, vaikka en ymmärtänyt sanaakaan. Se oli tuttua, lämmin ja hellä, kuin muisto jostain kaukaisesta menneisyydestä. Italia, se taas on aina tuntunut minulle kotoisammalta, ehkä siksi, että olen tutustunut siihen enemmän. Mutta tämä tuttuus, tämä samankaltaisuus – se yhdistää ne!

Ne kuuluvat romaanisiin kieliin, tiesitkö? Luin jostain, että noin 750 miljoonaa ihmistä puhuu romaanisia kieliä. Hurja luku! Ja kaikki ne polveutuvat latinasta, siitä muinaisesta kielestä, josta minun pitäisi varmaan tietää enemmän…ehkä joskus opiskelen sitäkin. Ajatella, että ranskan, portugalin, romanian – ja tietysti Italian ja Espanjan – juuret ovat samassa muinaisessa kielenkäytössä. Se on kuin yksi iso kieliperhe, iso ja haarautuva puu, josta nämä kielet ovat kasvaneet.

On jännää, kuinka paljon eroja silti on. Kielioppi, sanasto… mutta silti, tuo pohja, tuo tuttu melodia, se kuuluu. Niin kuin kuulisit tutun sävelmän, vaikka sitä soitettaisiin hieman eri instrumenteilla. Ja se on upeaa, se kiehtova kielihistoria. Se on kuin palapeli, joka on pikkuhiljaa, matka matkalta, alkanut loksahdella kohdalleen.