Saako omaa tekstiä plagioida?

Oman tekstin varjo: Miksi itseplagiointi ei olekaan niin viatonta kuin luulisi

Olemme usein kuulleet plagioinnista – vieraiden ajatusten ja tekstien luvatonta omimista. Mutta mitä tapahtuu, kun plagioitkin itseäsi? Onko oman tekstin uudelleenkäyttö todella niin paha juttu? Lyhyt vastaus on: kyllä. Vaikka tuntuisi luontevalta käyttää aiemmin tuotettua tekstiä uudelleen, itseplagiointi on monisyinen ongelma, joka voi johtaa yllättäviin seurauksiin.

Mitä itseplagiointi oikeastaan on?

Itseplagiointi tarkoittaa oman aiemmin julkaistun tai arvioidun tekstin esittämistä uutena työnä ilman asianmukaista lähdeviittausta. Tämä voi tapahtua monella tavalla:

• Suora kopiointi: Tekstin kopioiminen sellaisenaan aiemmasta työstä.
• Sisällön uudelleenmuotoilu: Aiemman tekstin parafraaseeraaminen tai tiivistäminen ilman viittausta alkuperäiseen lähteeseen.
• Osittainen uudelleenkäyttö: Merkittävien osien, kuten tulosten, menetelmien tai jopa ideoiden, uudelleenkäyttö ilman mainintaa aiemmasta työstä.

Vaikka kyseessä on oma teksti, sen uudelleenkäyttö ilman asianmukaista viittausta on ongelmallista monesta syystä.

Miksi itseplagiointi on väärin?

Vaikka houkutus käyttää aiemmin hyväksi havaittua tekstiä on ymmärrettävää, itseplagiointi ei ole viatonta. Syitä sen välttämiseen on useita:

• Tekijänoikeudet: Vaikka oletkin tekstin alkuperäinen kirjoittaja, tekijänoikeudet voivat kuulua kustantajalle tai muulle osapuolelle, jos työ on julkaistu aiemmin. Tekstin luvaton uudelleenkäyttö rikkoo tällöin tekijänoikeuksia.
• Akateminen epärehellisyys: Tutkimuksessa ja akateemisessa kirjoittamisessa itseplagiointi on vakava rike. Se vääristää tieteellisen tiedon etenemistä, koska uutena esitetään jo olemassa olevaa tietoa.
• Harhaanjohtavuus: Lukijalle syntyy virheellinen kuva siitä, että kyseessä on uusi ja itsenäinen työ.
• Resurssien hukka: Julkaisemalla samaa asiaa uudelleen tuhlataan resursseja, jotka voitaisiin käyttää uuden tiedon tuottamiseen.
• Julkaisupaineet: Akateemisessa maailmassa julkaisumäärillä on merkitystä. Itseplagiointi voi olla yritys “pumppaa” julkaisulistoja petollisella tavalla.

Milloin oman tekstin uudelleenkäyttö on sallittua?

On tilanteita, joissa aiemman tekstin käyttäminen on perusteltua ja jopa välttämätöntä. Esimerkiksi:

• Metodit ja perusperiaatteet: Tiettyjä vakiintuneita menetelmiä tai perusperiaatteita voidaan toistaa ilman yksityiskohtaista viittausta, kunhan ne ovat yleisesti tunnettuja.
• Oma väitöskirja: Väitöskirjan pohjalta tehdään usein artikkeleita. Tällöin on luonnollista, että osia väitöskirjasta hyödynnetään.
• Kirjan luvut: Usein samaa aihetta käsittelevät kirjan luvut voivat sisältää pieniä päällekkäisyyksiä, mutta tällöin kokonaisuus on kuitenkin uusi ja laajempi.

Tärkeintä on aina läpinäkyvyys. Merkitse selkeästi, mitkä osat tekstistä perustuvat aiempaan työhön. Käytä asianmukaisia lähdeviittauksia ja selitä konteksti, jossa aiempaa tekstiä hyödynnetään.

Miten välttää itseplagiointi?

• Suhtaudu aiempaan työhösi kuin mihin tahansa lähteeseen: Viittaa siihen asianmukaisesti, aivan kuten viittaisit muiden kirjoittajien tekstiin.
• Parafraaseeraa huolellisesti: Jos käytät aiempaa tekstiäsi, älä vain muuta muutamaa sanaa. Kirjoita ajatuksesi uudelleen omin sanoin ja viittaa alkuperäiseen lähteeseen.
• Ole avoin: Mainitse uuden työn johdannossa, että osa sisällöstä perustuu aiempaan julkaisuusi.
• Kysy tarvittaessa: Jos olet epävarma, ota yhteyttä julkaisijaan tai oppilaitoksesi ohjaajaan saadaksesi ohjeita.

Yhteenveto:

Itseplagiointi on monimutkainen kysymys, joka vaatii huolellista harkintaa. Vaikka oman tekstin uudelleenkäyttö tuntuisi luontevalta, se voi johtaa vakaviin ongelmiin. Läpinäkyvyys ja asianmukainen lähdeviittaus ovat avainasemassa, kun haluat välttää itseplagioinnin ja varmistaa, että työsi on eettisesti kestävää. Muista, että aiempi työsi ansaitsee tunnustuksen, eikä sen piilottaminen tee uudesta työstäsi yhtään arvokkaampaa. Päinvastoin, avoimuus ja kunnioitus aiempaa työtäsi kohtaan lisäävät luotettavuuttasi kirjoittajana.