Mihin voi palauttaa löydetyn pankkikortin?

Huh, mikä löytö! Löysin pankkikortin – ihan oikeasti, maassa se vaan lojui. Ensimmäinen ajatus oli tietysti: “No nyt!” Mutta sitten, heti perään: “Miten ihmeessä saan tämän takaisin omistajalle?” Sydän pamppaili vähän, kun mietin, miten paljon vaivaa tämä voisi tuottaa. Onko se edes oikeasti pankki, mihin sen vein? En oikein ehtinyt tarkistaa nimikylttiä kunnolla – vähän kiire oli. Tuntui jotenkin vastuuntuntoiselta, tiesin että kortti oli jollekin tosi tärkeä. Kymmenen euroa löytöpalkkiona olisi tietysti ihan kiva lisä, kyllä! Voisi ostaa vaikka jäätelön sillä, tai kahvit.

Jos pankki ei olisi ollut lähellä, olisin varmasti soittanut suoraan sulkupalveluun. Se oli ainakin se ensimmäinen juttu, mikä tuli mieleen. Kuulin joskus, että jos etsit omistajaa itse, voi se olla melkoinen sähläys. Luin jostain jopa, että noin 70% kadonneista korteista löydetään ja palautetaan – aika paljon, eikö? Mutta kuvittele, jos se oma kortti katoaa! Aika stressaavaa. Niin, mun löytökortti. Toivottavasti se päätyi oikeille käsille pankissa. Ja toivottavasti omistaja ei ole ihan hirveän vihainen, vaikka vähän kesti ennenkuin sai korttinsa takaisin. Ehkä hän jopa kiittää. Olisi sekin kiva.