Onko raha velkaa?

Onko raha velkaa? Joo, se on kysymys, joka on pyörinyt päässäni jo vuosia. Ei niin, että olisin mikään talousguru, päinvastoin. Mutta se raha… se tuntuu niin konkreettiselta, lompakkossa rohisevalta, vaikka… onko se sittenkään?

Muistan sen tunteen, kun maksoin viimeisen lainanlyhennyksen asuntolainasta. Vuodet menivät, kuukausimaksut kuin ikuisuus. Ja sitten, viimeinen erä… ja tyhjä olo. Ei ilo vain helpotuksen, vaan… tyhjyys? Kuten olisin maksanut pois jotain aivan olennaista, osa itsestäni, ja tilalle ei jäänyt muuta kuin tyhjä kohta. Mihin se kaikki raha katosi? Eihän se kadonnut mihinkään, eikö niin? Se vain… siirtyi.

Mutta tämä pankkitilini… se tuntuu niin… virheelliseltä. Se on kuin peilikuva todellisuudesta. Luku siellä näyttää hyvältä, totta kai. Mutta se on vain pankin velkaa minulle. Ja minäkin olen velkaa monille, pieniä ja isoja velkoja, kaverille kahvin hinta ja verottaja kaikesta muusta. Onko se sittenkin vain loputon velkakierre? Jokaisesta eurosta maksetaan jotain, verot ja tietty myyjällekin. Ja lopulta se rahatoiminta on niin monimutkainen… luulen, että 95% ihmisistä ei ymmärrä edes puolta siitä. Eikä tarvitsekaan. Minäkin tiedän vain sen verran että on hyvä olla plussalla, eikä velkaa.

Ja mihin tämä kaikki johtaa? No, en minä tiedä. Olen itse asiassa miettinyt tätä yötä ja päivää, viime viikolla, ja en yhäkään tiedä. Ehkä se on vain näin, tämä jatkuva rahan kiertäminen, velkaantuminen ja velkojen maksaminen. Olenko mä hullu, joka mietin tällaisia asioita? Ehkä. Mutta ehkä se on myös… ihmisen luonnollinen halu ymmärtää maailmaa ympärillään, vaikka se olisikin niin monimutkainen kuin raha. Ja ehkä sen mysteeri onkin osa sen viehätystä.