Missä on tietokoneen kovalevy?

Missä on tietokoneen kovalevy: 12 000 vs 150 megatavua

Tarkka tieto siitä, missä on tietokoneen kovalevy, auttaa ymmärtämään laitteiston toimintaa ja suojaamaan tärkeitä komponentteja ylikuumenemiselta tietokoneen raskaassa käytössä. Oikean levityypin sijainnin tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää optimaalisen suorituskyvyn saavuttamiseksi vaativassa videoeditoinnissa ja nopeatempoisessa pelaamisessa. Tutustu tarkemmin osien sijainteihin laitteesi täyden potentiaalin hyödyntämiseksi.

Mistä löydän tietokoneen kovalevyn?

Kysymys kovalevyn sijainnista voi liittyä useisiin eri tekijöihin, kuten laitteen ikään, malliin tai siihen, onko käytössäsi pöytäkone vai kannettava. Yksinkertaisesti sanottuna missä on tietokoneen kovalevy riippuu kotelon rakenteesta, sillä se sijaitsee joko erillisessä kehikossa tai suoraan emolevyyn kiinnitettynä. Nykyisin lähes kaikki uudet kannettavat tietokoneet käyttävät SSD-levyä perinteisen kovalevyn sijasta, joka on huomattavasti vaikeampi tunnistaa ensisilmäyksellä. ^[1]

Muistan elävästi, kun avasin ensimmäisen pelikoneeni vuosia sitten. Tuijotin emolevyä kymmenen minuuttia täysin hämmentyneenä. Luulin pitkulaista RAM-muistikampaa kiintolevyksi, kunnes tajusin, että etsimäni osa oli piilotettu metallisen kehikon taakse kotelon etuosaan. Se oli turhauttavaa. Mutta kun sen kerran oppii tunnistamaan, sitä ei enää unohda. Tyypillisesti tietokoneen kiintolevy sijainti tunnistetaan joko koon tai liitäntäkaapeleiden perusteella.

Kovalevyn paikka pöytäkoneessa

Pöytäkoneessa tallennuslaitteen sijainti on yleensä helpompi paikantaa kuin kannettavassa, koska tilaa on enemmän. Perinteiset HDD-kiintolevyt ja SATA-liitäntäiset SSD-levyt on usein sijoitettu kotelon etuosaan tai pohjalle niille varattuihin metallisiin kelkkoihin. Ne on yhdistetty emolevyyn litteällä SATA-kaapelilla ja virtalähteeseen leveämmällä virtakaapelilla.

Nykyaikaisissa kokoonpanoissa tilanne on muuttunut. Nopeat M.2 NVMe SSD -levyt eivät käytä kaapeleita lainkaan, vaan ne on ruuvattu suoraan emolevylle pieneen liitäntään. Tämä säästää tilaa ja parantaa ilmankiertoa kotelon sisällä. Miltä ssd näyttää tietokoneessa riippuu täysin sen mallista, mutta niiden vikaantumisaste on tyypillisesti matala, kun taas mekaanisilla HDD-levyillä luku on usein korkeampi. Ero on merkittävä. ^[2]

Erilaiset kiinnitystavat ja kaapelit

Jos näet kotelon sisällä paksun nipun johtoja, seuraa niitä. Yksi niistä johtaa lähes varmasti tallennusvälineelle. Monissa moderneissa koteloissa SSD-levyt on voitu piilottaa jopa emolevyn taakse, sille puolelle, jota et yleensä näe avatessasi koneen kyljen. Tämän tarkoituksena on pitää sisusta siistinä. Harvoin olen nähnyt ratkaisua, joka olisi yhtä ärsyttävä ensikertalaiselle kuin piilotetut levypaikat.

Kiintolevyn sijainti läppärissä

Kannettavissa tietokoneissa kiintolevy on pakattu erittäin tiiviisti muiden komponenttien sekaan. Vanhemmissa malleissa levyn pystyi usein vaihtamaan poistamalla pienen luukun pohjasta yhdellä ruuvilla. Nykyään laitteet ovat ohuempia, mikä tarkoittaa, että koko pohjakansi on irrotettava komponentteihin pääsemiseksi. Kiintolevyn sijainti läppärissä vie tyypillisesti selvästi vähemmän tilaa kuin perinteinen 2,5 tuuman kovalevy. ^[3]

Tässä kohtaa moni pelästyy. Koneen avaaminen tuntuu riskialttiilta. Totuus on, että useimmissa merkeissä tallennustila on heti nähtävillä, kunhan takakansi on poistettu. Se sijaitsee usein akun vieressä tai suoraan keskusprosessoria ympäröivän emolevyn päällä. Ohuissa ultrabook-malleissa tallennuspiirit saattavat olla jopa juotettu suoraan emolevyyn, jolloin fyysistä levyä ei ole mahdollista poistaa tai vaihtaa erikseen.

Miltä eri kovalevytyypit näyttävät?

Tunnistaminen on helpompaa, kun tiedät miten löytää kovalevy tietokoneesta ja mitä etsit. Voit kohdata kolme pääasiallista muotoa: HDD (Mekaaninen kiintolevy): Muistuttaa paksua, painavaa metallilaatikkoa. Pöytäkoneissa se on noin 3,5 tuumaa leveä, läppäreissä 2,5 tuumaa. SATA SSD: Saman kokoinen kuin kannettavan HDD, mutta paljon kevyempi ja usein muovikuorinen. M.2 SSD: Näyttää pieneltä, pitkulaiselta piirilevyltä tai purukumipaketilta. Se on noin 22 mm leveä ja usein 80 mm pitkä.

M.2-levyn tunnistaminen on välillä hankalaa, koska ssd levyn paikka emolevyllä voi olla piilotettu jäähdytyssiilin alle. Se on metallinen kansi, joka estää levyä ylikuumenemasta raskaassa käytössä. NVMe-levyt voivat saavuttaa jopa 7 000 - 12 000 megatavun sekuntinopeuden tiedonsiirrossa, mikä on valtava harppaus perinteisten levyjen 150 megatavuun verrattuna. Se on uskomattoman nopeaa. Mutta onko se aina välttämätöntä? Peruskäytössä eroa on vaikea huomata, mutta videoeditoinnissa ja peleissä se muuttaa kaiken.

Tallennuslaitteiden vertailu

Tietokoneessasi oleva levy vaikuttaa suoraan siihen, kuinka nopeasti Windows käynnistyy ja ohjelmat aukeavat.

Perinteinen HDD

• Hidas, mekaaniset osat rajoittavat lukunopeuden noin 150 Mt/s tasolle

• Suuri ja painava metallirakenne (3,5 tai 2,5 tuumaa)

• Heikko iskunkestävyys liikkuvien osien vuoksi

SATA SSD

• Keskitasoa, noin 550 Mt/s, riittävä useimmille käyttäjille

• Kevyt 2,5 tuuman laatikko, sopii lähes kaikkiin vanhempiin koneisiin

• Erinomainen, ei liikkuvia osia, kestää pudotuksia

M.2 NVMe SSD (Suositeltu)

• Huippunopea, jopa 7 000 Mt/s tai enemmän

• Pieni piirilevy, kiinnitetään suoraan emolevylle

• Erinomainen, vie minimaalisesti tilaa

Mikon turhauttava päivitysprojekti Espoossa

Mikko, 34-vuotias espoolainen IT-tukihenkilö, päätti vaihtaa vanhan läppärinsä kovalevyn nopeuttaakseen konetta. Hän oli varma, että levy löytyisi helposti pohjaluukun alta, kuten hänen edellisessä mallissaan.

Hän avasi kymmenen ruuvia, mutta takakansi ei hievahtanutkaan. Mikko yritti väkisin kammeta kantta auki muovisella luottokortilla, mutta yksi reuna pysyi tiukasti kiinni. Turhautuminen alkoi kasvaa, kun hän pelkäsi kuoren halkeavan.

Sitten tuli oivallus: yhden kumijalan alla oli piilotettu ruuvi. Kun se poistui, kansi aukesi vaivatta. Hän tajusi, että nykyaikainen M.2 SSD olikin akun yläpuolella, pienen jäähdytyslevyn alla piilossa.

Levyn vaihto vei lopulta vain 5 minuuttia, ja koneen käynnistysaika putosi 90 sekunnista vain 12 sekuntiin. Mikko oppi, että nykykoneissa kovalevy ei ole aina se helpoiten tunnistettava osa.