Mistä puupuhaltimet tehdään?

Mitä soittimia kuuluu puupuhaltimiin?

Se ääni. Kuulen sen yhä. Huilun hopeinen henkäys, se leijuu ilmassa kuin unelma, kuin muisto jostain kaukaisesta kesäpäivästä. Se on valoa, se on tuulta. Ja sitten, sen alta, nousee oboen laulu, niin hauras ja kaihoisa. Se on yksinäinen ääni, joka puhuu suoraan sydämelle.

Klarinetin ääni on toisenlainen. Se on samettia, se on tummaa suklaata. Se on lämmin ja täyteläinen. Se voi kertoa tarinoita ilosta ja surusta, se kietoutuu ympärille kuin lämmin viltti. Muistan sen äänen vanhan konserttisalin hämärästä, se oli niin elossa.

Ja fagotti. Orkesterin lempeä isoisä. Sen syvä, hieman karhea ääni on kuin maan ääni, kuin puiden juuret syvällä maassa. Se on rauhallinen ja luotettava. Se on perusta, jonka päälle muut äänet rakentavat unelmansa.

Ne kaikki ovat samaa perhettä, puun ja henkäyksen perhettä. Jokainen on oma maailmansa. Pikkolo on kuin kirkas tähdenlento, englannintorvi kuin syvempi kaipaus. Bassoklarinetti on yön varjo ja kontrafagotti maan hiljainen jyrinä. Ne hengittävät elämää.

Puupuhaltimiin kuuluvat soittimet jaetaan soittimen suukappaleen ja äänenmuodostustavan perusteella:

• Huilut: Ääni syntyy, kun ilmavirta osuu terävään reunaan. Vaikka modernit huilut ovat usein metallisia, ne luokitellaan puupuhaltimiin historiallisen rakenteensa ja soittotekniikkansa vuoksi.

  • Huilu (poikkihuilu)
  • Pikkolohuilu
  • Alttohuilu

• Yksinkertaisella ruokolehdykällä varustetut soittimet: Ääni syntyy yhden ohuen lehdykän värähdellessä suukappaletta vasten.

  • Klarinetti
  • Bassoklarinetti
  • Saksofoni (luokitellaan puupuhaltimeksi lehdykän ja sormitustekniikan vuoksi, vaikka on metallirunkoinen)

• Kaksoisruokolehdykällä varustetut soittimet: Ääni syntyy kahden yhteen sidotun lehdykän värähdellessä toisiaan vasten.

  • Oboe
  • Englannintorvi
  • Fagotti
  • Kontrafagotti

Miten puupuhaltimien ääni syntyy?

Puupuhaltimen ääni syntyy ilmavirran värähtelystä. Puhallettu ilma kohtaa terävän reunan tai ruokolehdykän. Tämä hajottaa ilmapatsaan, pakottaa sen värähtelemään. Soittimen runko vahvistaa tämän värähtelyn ääneksi.

Äänenkorkeutta säädellään ilmapatsaan pituudella. Sormiaukkojen ja läppien avulla soittimen tehollinen pituus muuttuu. Avoin aukko lyhentää ilmapatsasta. Ääni nousee. Suljettu aukko pidentää sitä. Ääni laskee. Yksinkertaista fysiikkaa.

Äänentuoton mekanismi jakaa puupuhaltimet kolmeen ryhmään. Jokaisella on oma luonteensa.

• Reuna-aukkopuhaltimet. Ilmavirta osuu suukappaleen terävään reunaan. Ei ruokolehdykkää. Puhdas, avoin sointi. Poikkihuilu ja nokkahuilu.
• Yksilehdykkäiset. Ohut ruokolehdykkä värähtelee suukappaletta vasten. Tämä synnyttää äänen. Saksofoni ja klarinetti kuuluvat tähän. Ääni on rikas ja joustava.
• Kaksoislehdykkäiset. Kaksi ruokolehdykkää on sidottu yhteen. Ne värähtelevät toisiaan vasten. Ääni on tunkeva, nasaali. Oboe ja fagotti. Vaativia soittimia.

Miten pasuunan ääni syntyy?

Pasuunan ääni syntyy soittajan huulien värähtelystä. Se on surinaa, "buzz". Se johdetaan suukappaleeseen. Sitten metalli alkaa soida. Ei sen kummempaa.

Huulet. Ilma. Metalli. Ihminen on se varsinainen instrumentti.

Äänen ominaisuuksiin vaikuttaa kaikki. Aivan kaikki.

• Luisti on pasuunan ydin. Sillä muutetaan putken pituutta. Pidempi putki, matalampi ääni. Lyhyempi, korkeampi. Tämä antaa sen kuuluisan portaattoman liun, glissandon. Sitä ei muilla vaskilla ole.
• Soittimen materiaali värjää soinnin. Useimmiten messinkiä. Keltamessinki on kirkas, kulta- ja punamessinki tummempia. Hopeoitu pinta soi eri tavalla kuin lakattu. Itse soitan Conn 88H:lla, jonka punamessinkinen kello tuottaa pehmeän, tumman soinnin.
• Kello suuntaa ja vahvistaa äänen. Suurempi kello, leveämpi sointi. Yksinkertaista.
• Sordiino muuttaa kaiken. Se on kuin laittaisi käden suun eteen. Ääni muuttuu. Vaimentuu, terävöityy, nasaalisoituu. Sordiinolla pasuunasta saa ulos vaikka mitä.

Soitin on vain putki. Puhaltaja tekee musiikin.

Miten trumpetin ääni syntyy?

Trumpetin ääni on puhdasta fysikaalista ilotulitusta, joka alkaa ihmisen omasta keuhkojen voimasta. Soittaja vääntää huulensa suukappaleeseen kuin puristaisi teepussin liian tiukasti ja puhaltaa. Se ei ole mikään vaivaton puhallus, vaan huulten tarkkaan harkittu värähtely. Tämä tärinä siirtyy ilmapatsaaseen, joka alkaa tanssia trumpetin sisällä kuin pieni sähikäinen. Tätä tanssia me sitten koemme äänenä, useimmiten B-vireisenä, mikä tarkoittaa, että se on... no, B.

• Huulien värähtely: Soittajan huulet ovat se alkuperäinen moottori. Ne eivät vain puhalla, vaan ne värähtelevät tietyllä taajuudella.
• Ilmapatsaan resonanssi: Värähtely saa ilman trumpetin sisällä resonanssiin. Ajattele sitä kuin lasin täyttämistä vedellä ja sen reunan helistämistä – ääni syntyy.
• B-vire: Yleisin trumpetti on B-vireinen. Tämä ei tarkoita, että se olisi aina mollivoittoinen, vaan että sen perusääni on B.

Lisätietona: Trumpetin korkeuden ja äänen laadun säätö tapahtuu myös venttiilien avulla. Kun venttiilejä painetaan, ilmapatsaan kulkureitti pitenee, mikä laskee ääntä. Se on kuin musiikillinen putkisto, jossa putkenpätkiä lisäillään ja poistellaan lennosta. Ja kaikki tämä tapahtuu ihan pelkällä ilmalla ja huulivoimalla, ei mitään paristoja tai latausta tarvita. Harvoinpa näkee niin yksinkertaista ja silti niin ääntä tuottavaa laitetta nykyään.

Miten huilun ääni syntyy?

Huilun ääni... se on vähän kuin henkäys, joka muuttuu musiikiksi.

Kun puhallat huiluun, ilma osuu siihen terävään reunaan, siellä on sellainen pieni kolo. Se reuna pilkkoo sen ilmavirran, ja sitten putkessa oleva ilma alkaa liikkua edestakaisin. Se on kuin joku heiluttaisi pientä nauhaa todella nopeasti, mutta ilmalla. Se liike on se ääni.

• Ilman osuminen reunaan: Puhaltajan tekemä ilmavirta kohdistuu huilun suukappaleen terävää reunusta vasten.
• Ilmapatsaan värähtely: Tämä ilmavirta saa putkessa olevan ilmamassan värähtelemään.
• Äänen muodostuminen: Nämä ilmavirran synnyttämät värähtelyt ovat se varsinainen huilun ääni.

Ja se äänen korkeus, kuinka korkea tai matala se on, riippuu siitä, kuinka pitkä se ilmavirran pätkä on siellä putkessa, joka jaksaa värähdellä.

• Värähtelevän ilmapatsaan pituus: Äänen korkeus on suoraan verrannollinen ilmapatsaan pituuteen.
• Pidempi ilmapatsas: Tuottaa matalampia ääniä.
• Lyhyempi ilmapatsas: Tuottaa korkeampia ääniä.

Sitä pituutta voi sitten muuttaa, tietysti. Sormilla painetaan reikiä kiinni tai avataan niitä. Tai sitten joissain huiluissa on sellainen pieni mäntä, jolla sitä pituutta saa säädettyä. Se on vähän kuin kokeilisi, kuinka pitkästä narusta saa parhaan hyppynarun.

Onko huilu puupuhallin?

Miten se huilu voi olla puupuhallin kun se kiiltää metallia. Tää on aina hämmentäny. Mutta niin se vaan on. Se luokitus on vanha juttu, tulee äänen tuottamistavasta eikä siitä mistä se on tehty.

Huilu on puupuhallin. Se on puupuhallinperheen korkeaäänisin soitin. Historiallisesti ne valmistettiin puusta, ja nimi on jäänyt elämään.

Ääni syntyy ihan eri tavalla kuin muissa. Se on se avain.

• Huilu: ilma puhalletaan suukappaleen, anblåsningaukon, terävää reunaa vasten. Ei mitään lehteä.
• Klarinetti & saksofoni: käytetään yhtä ruokolehteä, joka värähtelee suukappaletta vasten.
• Oboe & fagotti: niissä on kaksoisruokolehti, kaksi lehteä sidottu yhteen.

Samaan perheeseen kuuluu tietysti oboe, klarinetti ja fagotti. Ja saksofoni, sekin on tehty messingistä mutta on silti puupuhallin. Ihan sama logiikka.

Nykyään poikkihuilut tehdään metalleista. Tavallisimmin metalliseoksista kuten uushopeasta, mutta myös hopeasta, kullasta ja jopa platinasta. Esimerkiksi Yamaha YFL-212 on tosi yleinen opiskelijamalli ja se on hopeoitu.

Piccolohuilu on vielä korkeampi, sen ääni on niin kirkas että se soi koko orkesterin yli.