Mitä auton katsastuksessa katsotaan?

Okei, tässä tulee versio, jossa yritin tavoittaa toivomasi tunnelman:

Mitä siellä katsastuksessa oikein tutkitaan? – Ahdistukseni ja autoni tarina

Joo, siis, se katsastus… se on mulle aina vähän sellainen hetki, kun pidättää hengitystä. Sydän alkaa hakata vähän tiheämmin, tunnustan. Eihän se ole kenellekään kivaa miettiä, että mitäköhän ne sieltä löytää. Ja löytyyhän niitä aina jotain! Tai ainakin siltä tuntuu.

Mutta siis, mitä ne siellä oikein tutkii? No, ihan kaikenhan ne kai katsoo läpi. Jarrut, tietysti. Sehän on tärkeintä, eikö? Että saa sen romun pysähtymään ajoissa. Ja valot – että näkee ja näkyy. Ja sitten ne renkaat, nekin on aina vähän sellainen stressin aihe. Onko niissä tarpeeksi kulutuspintaa? Eikö vaan ole jo aika uusia?

Ja sitten on päästöt! Huhhuh. Niissä on aina vähän sellaista mystiikkaa ilmassa. Miten se nyt taas menee? Onko se mun auto tarpeeksi puhdas? Toivottavasti. Ja kaikki muut jutut, mitä nyt mieleen tulee… kaikki se mikä vaikuttaa turvallisuuteen ja ympäristöön, niinhän ne sanoo.

Siis oikeasti, pelkään aina sitä, että joku pienen pieni juttu – joku sellainen, mitä en ole edes huomannut – johtaa siihen, että auto hylätään ja lompakko itkee verta. Muistan kerran… oli joku ihan naurettava vika jossain valossa. Joku pieni polttimo palanut, ja siitä se soppa sitten syntyi. Melkein hylsy tuli!

Onneksi, kop kop, olen yleensä selvinnyt siitä katsastuksesta kunnialla. Mutta se jännitys… se on siinä aina läsnä. Onko se vaan mun päässä, vai tuntuuko muistakin siltä, että se auto on jotenkin kiltimpi sillä aikaa kun se on katsastuksessa? Niinku se tietäis, että nyt pitää käyttäytyä… No, ehkä se on vaan toiveajattelua. Mutta hei, toivo elää! Eikö niin?