Mitä tehdä vanhoille kelloille?

Vanhat kellot… Niitä on kertynyt minullekin vuosien varrella ihan kasa. Olenko ainoa, joka tuntuu keräävän näitä ajan mittareita kuin jotain kivoja kiviä? Mutta nyt ne pölyttyvät laatikossa, ja täytyy myöntää, hieman harmittaa. En oikein tiedä, mitä niille pitäisi tehdä. Muistan vielä tuon isoisän vanhan taskukellon, sen raskas metallinen kylki ja tikittävä ääni… Se oli niin paljon enemmän kuin vain kello; se oli pala historiaa. Mutta nyt se on rikki, tikitys on vaiennut ikuisesti. Mitä sille voi tehdä?

No, noita sähkö- ja paristokelloja – niitä on useita – minullakin. Ne on viskattava SER-jäteeseen, kuulin, joten Sortti-asema tai sähköliike, se on kai se reitti. Jätteen lajittelu, jee. Ei niin kivaa, mutta pakko se on, eikö? Onneksi ainakin se on ilmaista. Jotkut asiat ovat sentään helppoja.

Mekaaniset kellot sitten… Ai että, ne onkin eri juttu. Mutta entä jos niissä on jotain arvokas? No, ainakin materiaalin mukaan ne lajitellaan. Metallinen kello metallinkeräykseen, tietenkin. Mutta se isoisän kello, siinä on kultaisia yksityiskohtia. Jätänkö sen kirpputorille? Vai myynkö sen jonkin erikoiskaupan kautta? Vaikeaa. Ehkä pitäisi ensin etsiä nettiä vähän lisää, selvittää arvon ennen kuin teen mitään. Tiedän että vanhat kellot voi olla aika arvokkaita jos ovat hyvässä kunnossa ja harvinaisia, olen lukenut jostain että ihan tuhansia euroja voi saada jos on onni mukana. Mutta mistä tietää, onko se onni minun puolellani? Ehkä pitää kysyä asiantuntijaltakin jos tuntuu liian vaikealta.

Joka tapauksessa, tämä kellojen kerääminen on aika jännittävä projekti, tätä en voi kieltää. Ja vaikka lajittelu voi olla vähän tylsää, ainakin sen voi tehdä omatunto rauhallisena. Onko se mukavaa? Ehkä ei, mutta kyllä minä sen teen. Jotta saan tilaa uusille kelloille. No okei, ehkä en niin paljon uusille, mutta täytyy myöntää että vanhojen kellojen keräily on… aika koukuttavaa.