Milloin ihminen todetaan kuolleeksi?

Kuolema. Se sana, joka kaikuu meissä kaikissa, tavalla tai toisella. Milloin ihminen oikeasti on kuollut? Se tuntuu niin… lopulliselta. Muistan mummoni, miten kylmältä hänen kätensä tuntuivat. Eikä hän enää hengittänyt. Silloin sen tiesi. Mutta entä jos tilanne on monimutkaisempi?

Suomessakin on tiettyjä kriteerejä, vaikka se tuntuu oudolta, että jotain niin suurta ja pelottavaa kuin kuolema voidaan niputtaa tiiviiseen listaan. Mutta kai se on tarpeellista. Lääkärit sanovat, että kuolema todetaan, kun sydän on lakannut lyömästä JA samalla hengitys ja verenkierto ovat pysähtyneet. Niin yksinkertaista? No ei. Entä jos onnettomuudessa ruumis on tuhoutunut? Silloinhan on… selvää. Kamalaa edes ajatella.

Ja sitten on vielä nämä "toissijaiset kuolemanmerkit". Se kuulostaa jotenkin… kliiniseltä. Mutta niin se vain on. Muistan lukeneeni jostain, että siihen kuuluu esimerkiksi ruumiinjäykkyys ja – hyi, en halua edes ajatella sitä! – muita muutoksia. En tiedä, tarvitseeko minun tietää niitä tarkemmin.

Onko tämä kaikki liian kylmää ja teknistä? Ehkä. Mutta kuolema on osa elämää, vaikka kuinka vaikeaa se onkaan hyväksyä. Ehkä nämä säännöt ja määritelmät auttavat jollain tavalla hallitsemaan sitä kaaosta, minkä kuolema tuo tullessaan. Ainakin yritän itselleni niin uskotella.