Mistä tunnistaa vaskitsan?

Vaskitsan tunnistaminen: Katse terävänä maan tasalla

Vaskitsa (Anguis fragilis) on salaperäinen otus, joka herättää usein kysymyksiä. Moni seostaa sen käärmeeseen, mutta vaskitsa on itse asiassa jalaton lisko. Miten sitten erottaa vaskitsan käärmeestä ja muista Suomen luonnon pienistä eläimistä? Tarkka havainnointi on avainasemassa.

Silmät kertovat tarinaa:

Yksi helpoimmista tavoista tunnistaa vaskitsa on tarkkailla sen silmiä. Toisin kuin käärmeillä, vaskitsalla on liikkuvat silmäluomet, jotka se räpyttelee. Käärmeiden silmät puolestaan peittää läpinäkyvä kalvo, joten ne näyttävät jatkuvasti tuijottavilta.

Hidas ja kömpelö liike:

Vaskitsan liikkeet ovat huomattavasti kömpelömpiä ja hitaampia kuin käärmeiden sulavat liikkeet. Vaskitsa ikään kuin mönkii eteenpäin, kun taas käärme liukuu vaivattomasti. Tämä ero johtuu siitä, että vaskitsalla ei ole käärmeiden joustavaa selkärankaa.

Kellanruskea väritys ja tumma selkäjuova:

Vaskitsan väritys on tyypillisesti kellanruskea, ja usein siinä on pronssininen tai kuparinen kiilto, josta sen nimikin juontuu. Nuorilla yksilöillä ja naarailla selässä saattaa olla tumma, musta tai tummanruskea juova. Koirailla tämä juova yleensä puuttuu. Myös vatsapuolen väri voi vaihdella harmaasta kellertävään.

Vartalon muoto ja suomut:

Vaskitsan vartalo on melko jäykkä ja liereä, kun taas käärmeillä se on litteämpi. Vaskitsan suomut ovat pienet ja kiiltävät, antaen sille sileän ja kiillotunutta muistuttavan ulkonäön. Suomujen kiilto erottaa sen monista muista matelijoista.

Piilossa lehtien alla ja kivien koloissa:

Vaskitsa viihtyy kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten lehtikasoissa, kivien alla ja lahoavassa puuaineksessa. Havainnoidessaan maastoa kannattaa kiinnittää huomiota näihin piilopaikkoihin. Vaskitsa on päiväaktiivinen, mutta se on usein piilottelevampi kuin käärmeet.

Varoitus puremasta!

Vaikka vaskitsa on harmiton eikä myrkyllinen, se voi purra puolustautuakseen. Purema on yleensä lievä ja tuntuu pieneltä nipistyksestä. Jätä vaskitsa rauhaan, jos kohtaat sen luonnossa, ja anna sen jatkaa matkaansa rauhassa.

Noudattamalla näitä vinkkejä voit oppia tunnistamaan vaskitsan ja arvostamaan sen ainutlaatuista biologiaa. Se on kiehtova osa Suomen luontoa, joka ansaitsee tulla ymmärretyksi ja suojelluksi.