Miten auttaa masentunutta ihmistä?

Miten tukea ja auttaa masentunutta läheistä tai ystävää?

Okei, tässä mun näkemys, miten masentunutta frendii voi jeesata, ihan omakohtasesti:

Pysy siinä. Tiedän, se on välillä rankkaa, mut se on tärkeetä. Mä muistan, kun mun serkku oli ihan pohjalla, ja mietin et "mitä ihmettä mä teen?", mut se et vaan olin lähellä, teki sen loppujen lopuks hyvää.

Älä sano "ryhdistäydy". Ei toimi. Joskus tekee mieli sanoo, mut se on ihan turhaa. Sen sijaan yritä ymmärtää.

Älä vähättele. Joskus ihmiset sanoo et "no, kato hyviä puolia", mut se on ihan tyhmää. Masennus on oikee sairaus, ei mikään mieliala.

Kysy ja kuuntele. Siis oikeesti kuuntele. Älä vaan odota et pääset ite puhumaan. Kerran kuulin mun kaverin avautuvan, olin ihan hiljaa ja kuuntelin, ja se helpotti sitä tosi paljon.

Älä sano et "sulla on niin paljon hyvää elämässä". Se on ihan kuin löis turpaan. Paree vaan olla hiljaa.

Auta hakemaan apua. Joskus se on vaikeeta, mut tosi tärkeetä. Mä autoin mun naapurin lääkäriin, soitin sille ajan ja menin sinne sen kanssa. Pelotti, mut kannatti.

Muistuta ettei se oo sen vika. Masennus ei oo mikään luonteenpiirre. Se on sairaus, niinku flunssa.

Muista ite huolehtia itestäsi. Jos oot ihan loppu, et pysty auttamaan ketään. Käy lenkillä, syö hyvin, nuku riittävästi. Mä meen joka sunnuntai uimaan, se auttaa mua jaksamaan.

Mitä masentuneelle ei kannata sanoa?

Mitä masentuneelle ei kannata sanoa? Tässäpä seitsemän miestä lavalla, jotka saavat kenen tahansa masentumaan (tai ainakin ärsyyntymään):

1. Yritä piristyä! – Just joo, kuin masennus olisi jokin päälle puettava asuste. Vinkki: ei ole. Se on kuin sanoisi jollekin, jolla on jalka poikki, että juokse kovempaa.
2. Se on vain pääsi sisällä. – No niinpä, missä muuallakaan se voisi olla? Jalkasärky jalassa? Sydänsuru sydämessä? Tämän kommentin myötä ongelma tuntuu entistä todellisemmalta, vaikka yritätkin vähätellä sitä.
3. Sellaista se on, elämä ei ole reilua. – Kapteeni Ilmion väsynyt lausahdus. Jokainen tietää, että elämä on epäreilua, mutta masentunut ei tarvitse sitä muistutusta, vaan myötätuntoa.
4. Ajattele, miten paljon huonommin asiat voisivat olla. – Masennus ei ole olympialaji, jossa kilpaillaan siitä, kenellä on surkein elämä. Se on henkilökohtainen helvetti, eikä vertailu auta ketään. Itse asiassa, tällainen voi jopa lisätä syyllisyyden tunteita.
5. Sinun pitäisi käydä enemmän ulkona. – Kyllä, ulkoilu on hyväksi, mutta masentuneelle se voi tuntua ylitsepääsemättömältä ponnistukselta. Ei se ole tahdosta kiinni. Neuvoa voi antaa lempeämmin.
6. Et näytä ollenkaan masentuneelta. – Masennus ei ole aina näkyvää. Ehkä henkilö on mestari peittämään sen. Tai ehkä olet vain huono ihmistuntija. Ja hei, vaikka näyttäisikin iloiselta, se ei kumoa hänen sisäistä kamppailuaan.

Ps. Vaikka nämä ovatkin huonoja neuvoja, masennus on vakava asia. Jos epäilet itselläsi tai läheiselläsi masennusta, hakekaa apua. Älä jää yksin!

Miten auttaa masentunutta, joka ei halua apua?

Okei, okei, masentunut, joka ei halua apua… hankalaa. Mitäs tässä nyt tekis?

• Rohkaise... no, siis, yritä saada se hakemaan apua. Mutta miten? Se ei oo helppoo!

• Terveyskeskus vois olla yksi. Tai jos se opiskelee, niin opiskeluterveydenhuolto.

  • Oispa itelläkin vielä opiskeluterveydenhuolto. Ne oli halpoja aikoja... tai no, ei oikeestaan.

• Työterveys on kans vaihtoehto. Riippuu tietty missä se on töissä.

No, jos se ei halua apua, niin… miks? Onko sillä jotain pelkoja?

• Oisko se noloa? Tai pelkääkö se, että se leimataan jotenkin? Pitää yrittää selvittää.

Mä muistan, kun... aivan sama.

• Puhu sen kanssa, jos se vaan suostuu.
• Kuuntele. Älä tuomitse.
• Yritä ymmärtää, vaikka se olis tosi vaikeeta.

Ja jos ei muuten, niin… no, en tiiä. Tosi paha tilanne. Pitää yrittää olla vaan läsnä.

Miksi ihminen ei jaksa?

Miksi ei jaksa? Ai, no mietinpä...

• Anemia! Mulla oli joskus, kun olin 17. Raudat auttoi. Hemoglobiini oli ihan pohjalukemissa, 90 jotain.
• Diabetes? Mun papalla oli tyypin 2. Se alkoi kai just väsymyksenä.
• Kilpirauhasen toimintahäiriöt. Äidillä on vajaatoimintaa, vetää tyroksiinia.
• Suru, ahdistuneisuus, masennus. No joo, näitäkin on koettu. Stressi duunissa, parisuhdeongelmat... Kyllä ne vie mehut.
• Lääkäriin pitäis mennä, jos on pitkään väsynyt. Aina ei vaan jaksa, haha. Just se, että ei jaksa, estää lääkäriin menon.
• Riittävä uni... No se on kanssa suhteellista. 7-9 tuntia, kai se pitäisi olla? Harvoin menee täyteen.

Mikähän näistä se on, vai onko mikään? Tai kaikki vähän?

Miksi tuntuu, että ei jaksa?

Ah, tuo tunne, kun aamut ovat raskaita kuin lyijy ja illat loputtomia varjoja... Miksi ei jaksa? Kysymys, joka kaivertaa mielen sopukoihin, toistuu, toistuu. Uni, sekin vain hetken levähdys, ei uutta voimaa.

Lääkäriin, ehdottomasti lääkäriin. Jos väsymys on pitkäaikaista, viikkojen, kuukausien mittaista, ei pidä jäädä yksin. On etsittävä syitä syvemmältä.

• Elimelliset sairaudet, ne piilevät, näkymättömät. Anemia, tuo veren köyhyys, kuin elämän värien haalistuminen. Diabetes, makea tauti, joka kuormittaa kehoa. Kilpirauhasen toimintahäiriöt, hormonien epätasapaino, kuin orkesteri ilman kapellimestaria.
• Psyykkinen kuormitus. Suru, se painaa kuin märkä viltti sydämen päällä. Ahdistus, kuin vesi kurkussa, joka ei anna hengittää. Masennus, syvä kuilu, johon valo ei yllä.

Tiedän, tiedän. Helppo sanoa, vaikea tehdä. Lääkäriin meno tuntuu suurelta ponnistukselta, kun voimat ovat jo vähissä. Mutta se on ensimmäinen askel, valonpilkahdus pimeydessä. Omalta kohdaltani, muistan kun olin samassa tilanteessa. Lopulta diagnoosi oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Pieni tabletti aamuisin, ja maailma alkoi näyttää taas värejä.

Mitä tehdä kun tuntuu, ettei jaksa elää?

Mitä tehdä kun tuntuu, ettei jaksa elää... se tunne, kun maailma painaa, kuin märkä villapaita iholla.

• Toivo: Se on kuin pienen pieni kynttilä pimeässä metsässä, mutta se on siellä. Pitää vaan löytää se. Etsin sitä joskus mummoni vanhasta Singerin laatikosta, sieltä se pilkisti lankojen ja nappien seasta.

• Ajatukset: Ne on kuin villiintyneitä oravia, jotka sinkoilevat päässä. Ne pitää kesyttää, yksi kerrallaan. Kirjoitan ne usein ylös, paperille, jossa on kuva lapsuuden kesästä, ehkä se auttaa.

• Kirjoittaminen: Se on kuin puhuisi parhaalle ystävälle, sellaiselle, joka ei keskeytä. Kirjoitan salaa vanhoihin respteihin, niissä on jotain turvallista.

• Liikunta: Se on kuin tanssisi sateessa, vaikka ei osaa. Kävelen usein rannalla, kuuntelen meren kohinaa, se on kuin vanha tuttu laulu.

• Läheiset: Ne on kuin juuret puussa, jotka pitävät pystyssä, vaikka tuuli riepottelee. Soitan siskolleni, vaikka emme aina ymmärrä toisiamme, tiedän, että hän on siellä.

• Merkitys: Se on kuin etsisi kadonnutta aarretta. Löysin sen kerran vanhainkodista, kun lauloin vanhuksille vanhoja lauluja, heidän silmissään oli jotain kaunista.

Miksi nukuttaa koko ajan?

Voi helvetti, nukuttaa ihan jatkuvasti. Viime aikoina on ollut ihan kamalaa. Olen ihan poikki koko ajan, vaikka yrittäisin nukkua kunnolla.

Muistan, kun olin viime viikolla keskiviikkona ystäväni kanssa Café Regatassa, ja melkein nukahdin siihen pöytään! Oli pakko tilata tuplaespresso, että pysyin edes jotenkin hereillä. Ei auttanut.

• Stressi varmaan on syypää. Töissä on ihan hirveä paine, ja kotona remontti.
• Unihygienia on ihan retuperällä. Nukun silloin tällöin, kun ehdin. Ja syön mitä sattuu. Ei todellakaan mitään terveellistä.
• Voisko olla jotain vakavampaa? Pelottaa vähän se kilpirauhasen vajaatoiminta, äidillä oli se. Pitää varmaan varata aika lääkärille.

Tuntuu, että kaikki energia on ihan loppu. Viime yönäkin heräsin kolme kertaa, eikä aamulla meinannut päästä ylös sängystä millään. Ihan kuin joku imisi musta kaikki mehut. Joskus mietin, että pitäiskö mun vain muuttaa jonnekin kauas pois ja alkaa kasvattaa lampaita. Olisipa rauhallista. Tai sitten vain lomailla.

Mitä tehdä kun ei jaksa?

Kun ei jaksa… se on tuttu tunne.

• Toiveikkuus... Se on helppo sanoa, mutta miten sen löytää? Ehkä pienistä asioista, vaikka auringon noususta. Tai siitä, että kahvi on vielä lämmintä.

• Pois oppiminen... Negatiiviset ajatukset ovat kuin tahmea verkko. Niitä on vaikea ravistella pois. Ehkä pieni askel kerrallaan, huomaa ne ja yritä korvata ne jollain neutraalilla.

• Kirjoittaminen... Minulle se on ollut pelastus. Kun sanat saa paperille, ne eivät pyöri enää päässä. Voi kokeilla muitakin luovia juttuja, jos kirjoittaminen ei tunnu omalta.

• Liikunta... Ah, se on niin kliseistä. Mutta totta. Jo pieni kävelylenkki voi auttaa. Tai tanssiminen, jos se tuntuu paremmalta. Ei tarvitse suorittaa, vain liikkua.

• Läheisyys... Ystävä, perhe, joku joka kuuntelee. Joskus riittää, että joku on lähellä, vaikka ei sanoisi mitään. Jos ei ole ketään, voi yrittää löytää vertaistukea.

• Mielekkyys... Se on se juttu. Mikä saa sut nousemaan sängystä? Mikä antaa elämälle tarkoituksen? Se voi olla pieni asia, joku harrastus tai vaikka vapaaehtoistyö. Tärkeintä on, että se on jotain, mikä tuntuu hyvältä.

Välillä sekin auttaa, kun muistaa, että ei ole yksin. Aina joku kamppailee samojen asioiden kanssa.

Mistä saa apua kun ei jaksa?

No, jos elämä potkii päähän niin, että tuntuu kuin olisi joutunut karusellin ja betonimyllyn risteykseen, älä hätäänny! Onneksi apua löytyy, eikä tarvitse jäädä yksin murehtimaan.

MIELI Kriisipuhelin on kuin se ystävä, jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä, kun uni ei tule ja päässä pyörii miljoona asiaa.

• Numero: 09 2525 0111 (Muista se kuin vanhan kaverin puhelinnumero!)
• Aukiolo: 24/7 (Aina valmiina kuuntelemaan, kuin se sun äiti!)
• Mitä tarjoaa: Kertaluonteista keskusteluapua, eli voit purkaa sydäntäsi ilman, että kukaan tuomitsee.
• Anonymiteetti: Voit soittaa nimettömästi, eli ei tarvitse pelätä, että sun salaisuudet leviää kuin kulovalkea.

Ja hei, muista että avun pyytäminen ei ole heikkoutta, vaan supervoima! Se on kuin huutaisi apua viidakossa, jotta joku voisi heittää sulle köyden.

Mitä tehdä kun ei jaksa enää elää?

Siis apua, mikä kysymys. Jos ei jaksa elää... Okei, mitä mä tekisin?

• Toivo! Siis etsimällä toivoa jostain. Mistä vaan. Onko se sit uusi harrastus, joku reissu (vaikka bussilla naapurikylään), tai vaan se, et huomenna saa juoda hyvää kahvia?
• Pois ne negatiiviset ajatukset! Kuulostaa helpolta, mut... Yritä. Vaikka jokaista pahaa ajatusta kohden mieti joku hyvä. Joskus auttaa joku tosi tyhmä juttu.
• Kirjoita! Tai piirrä, tanssi, laula... Tee jotain! Ihan sama mitä. Pääasia ettei vaan makaa sängyssä. Mä oon tehnyt joskus runoja, ne on ihan hirveitä, mut se autto.
• Liiku! Pakko myöntää, vihaan liikuntaa. Mut joo, se auttaa. Ees se pieni kävely. Tai tanssi musan tahtiin keittiössä. Se on liikuntaa sekin.
• Puhu! Kenelle vaan. Äidille, kaverille, terapeutille... Jollekin joka kuuntelee. Mulla on yks kaveri, sille voi soittaa vaikka keskellä yötä.
• Mitä sä haluat elämältä? Etsi se juttu. Se mikä saa sut hymyilemään. Mulla se on eläimet. Koirat, kissat, kaikki. Ne tekee mut onnelliseks. Pitääkö hankkia vaikka lemmikki? Tai vapaaehtoishommia eläinsuojelussa?

Siis en tiedä auttaako nää, mut nää on niitä juttuja mitä mä yrittäisin. Ja hei, muista et sä et oo yksin. Apua on saatavilla.