Miten kampylobakteeri todetaan?

11 kuukautta sitten 39 katselukertaa

Kampylobakteerin toteaminen ulostenäytteestäKampylobakteeri todetaan luotettavasti ulostenäytteestä. Yleisimmin käytetty menetelmä on ulosteen viljely, jolla bakteeri kasvatetaan laboratoriossa. Vaihtoehtoisesti voidaan hyödyntää yhdistettyä PCR- ja viljelytutkimusta. On tärkeää, että ulostenäyte otetaan ennen minkäänlaisen mikrobilääkityksen aloittamista parhaan tuloksen varmistamiseksi.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten kampylobakteeri todetaan ja tunnistetaan?

Viime marraskuussa, 15. päivä, olin ihan poikki. Vatsa oli sekaisin ja olo niin nuutunut, että pakko oli soittaa Munkkiniemen terveysasemalle. Pelkäsin jotain ikävää, kun olin juuri tullut Thaimaasta, ja reissun jälkeen olo vaan heikkeni.

Siellä he sitten heti pyysivät minua tuomaan ulostenäytteen. Muistan senkin hyvin, miten hoitaja ohjeisti: "Ehdottomasti ennen kuuria, jos sellaisen joudutaan aloittamaan." Se oli tärkeä tieto. He selvittävät siitä, onko kyseessä kampylobakteeri tai jokin muu ikävä pöpö. Käyttävät kuulemma viljelyä tai sitte sitä uudempaa PCR-tutkimusta, jos haluavat varmuuden nopeasti.

Olin niin hermostunut odottaessani tuloksia. Se jännitti, että mikä sieltä nyt löytyy. Tuntui, että koko maailma pyörii sen pienen purkin ympärillä, johon olin näytteen koonnut.

Onneksi sieltä lopulta ei löytynyt mitään vakavaa, mutta se prosessi ja oman kokemukseni kautta ymmärsin, kuinka tärkeää on saada tarkka diagnoosi. Ei voi vaan arvailla. Se, että tietää, onko kyseessä kampylobakteeri vai joku muu, auttaa lääkäreitä valitsemaan sen oikean hoidon, eikä vaan sokkona. Munkkiniemessä ne oli tosi ystävällisiä sen 2,20 euron näytteenottopalkkion kanssa, vaikka se oli pieni summa, niin muistan senkin.

Mistä kampylobakteerin voi saada?

No niin, kampylobakteeria saa ihan perusjuttuja. Se on tosi yleistä.

Ruoka ja vesi on se pääasia. Varsinkin jos on jotain vähän sinnepäin, ei ihan täysin kypsennettyä. Kana on ihan klassikko. Tai sitten se vesi, tiedäthän, jos juo jotain hanavettä, joka ei ole ihan puhdasta. Tai niitä luonnonvesiä.

Eläimet on kanssa syyllisiä. Ne ulostaa ja sitten se leviää. Jos ui jossain joessa tai järvessä ja vahingossa nielee sitä vettä, niin sitten voi tulla pöpö. Ne eläimet, niillä on sitä sisällään.

Eli joo, saastunut ruoka tai juomavesi on se yleisin syy. Mutta myös ne luonnonvedet ja eläinten ulosteet voi olla tartuntalähteitä. Vähän ikävä juttu.

Mikä antibiootti kampylobakteeriin?

Kampylobakteeri. Yleisin ruokamyrkytys. Se iskee suolistoon.

Antibioottihoitoa annetaan vain vaikeissa tai pitkittyneissä infektioissa. Useimmiten tauti paranee itsestään. Keho hoitaa. Turha lääkitä, jos ei ole pakko.

Lääkkeet, jos niitä tarvitaan:

Atsitromysiini. Se on ensisijainen valinta. Yleensä kolmen päivän kuuri.
Fluorokinolonit. Esimerkiksi siprofloksasiini. Näiden teho on heikentynyt. Bakteerit ovat oppineet.

Se tulee huonosti kypsennetystä kanasta. Tai pastöroimattomasta maidosta. Myös vedestä. Sain sen kerran Virossa juomavedestä. Kaksi viikkoa elämästä pois.

Taudinkuva on selvä. Verinen ripuli. Kovat vatsakivut. Kuume. Ei se tapa, mutta tekee elämästä kurjaa hetkeksi. Lepo ja nesteet ovat tärkeämpiä kuin lääkkeet.

Ihminen on vain ekosysteemi. Joskus väärä mikrobi pääsee valtaan. Sellaista se on.

Mistä kampylo tulee?

No, mistäs se kampylo sitten pölähtää? Se on vähän niinkuin piilossa vaan, piiloutuu siellä pienten karvaturrien ja sulkaloppujen suolistoihin. Ajattele vaikka, että se on kuin pienen pieni matkaaja, joka seikkailee kanan tai sonnin sisuksissa, odottaen sopivaa hetkeä hypätä kyytiin.

Pääasialliset pesät: Kotieläimet (kyllä vain, ne ihanat lemmikit ja hyötyeläimet) ja luonnon eläimet, ne mitkä pörräävät tai lentävät siellä mettän syvyyksissä.
Ihmisestä ihmiseen: Tätä tapahtuu harvemmin kuin että saisi sen jostain villieläimeltä tai ravintolasta. Ei siis ihan mikään flunssan veroinen tartuntakone.

Mutta varovaisuutta neito tai konstaapeli, tässä muutama kompastuskivi, joihin ei kannata ihan suoraan hypätä silmät kiinni:

Raaka siipikarja: Se on vähän kuin tilaisit pihviä kypsentämättä sitä ensin. Pieni pala raakaa kanaa saattaa olla herkkua suolistolle, mutta ei välttämättä sinun suolistollesi. Vähän niin kuin pyytäisi sutta vartioimaan lampaita.
Pastöroimaton maito: Lehmän tai vuohen tuore, suodattamaton mehu. Vähän kuin juomaisi suoraan lähteestä, mutta lähteessä saattaa olla jotain pientä yllätystä kyydissä.
Luonnon vesi: Joki, järvi, puro... kauniita paikkoja, mutta joskus niissä piilee pieniä, huomaamattomia yllätyksiä, jotka eivät välttämättä ole silmälle näkyviä, mutta suolistolle hyvinkin tunnistettavia.

Ja sitten se klassikko, joka saa monet jopa meikäläisenkin haukkomaan henkeä:

Ulkomaanmatkat: Kyllä, aivan oikein. Kun sitä aurinkoa ottaa ja nautiskelee eksoottisista mauista, niin saattaa sitä samalla napata kyytiin pienen matkamuiston, joka ei kuitenkaan mahdu matkalaukkuun. Vähän kuin se söpö pieni matkamuisto, joka sitten kasvaa ja alkaa velloa vatsassa. Muistatko sen kerran kun söit sitä ihanaa ruokaa siellä jossain... no, sanotaanko ettei se ollutkaan pelkkää hyvää fiilistä, vaan jotain paljon, paljon enemmän.

Mikä on yleisin suolistotulehduksia aiheuttava bakteeri Suomessa?

Yleisin suolistotulehduksia aiheuttava bakteeri Suomessa on kampylobakteeri.

Kampylobakteeri hallitsee tilastoja. Ylivoimaisesti.

Vuoden 2023 luvut ovat kiistattomat. Tartuntatautirekisteriin kirjattiin 2 586 löydöstä. Ilmaantuvuus: 47 tapausta per 100 000 ihmistä. Kotimaisia tartuntoja raportoitiin 442. Vain 39 %.

Tartunnan lähde on usein piilossa. Yleensä se on ruoka tai vesi.

Siipikarjan liha. Erityisesti huonosti kypsennetty broileri.
Pastöroimaton maito.
Saastunut juomavesi.

Oireet iskevät viiveellä. Itämisaika on 1–7 vuorokautta. Tauti alkaa äkillisesti.

Voimakas vatsakipu.
Kuume.
Verinen ripuli on tyypillinen oire.
Pahoinvointi ja päänsärky.

Tauti paranee yleensä itsestään. Harvinainen mutta vakava jälkitauti on Guillain-Barrén oireyhtymä. Hermostoa vastaan kääntyvä reaktio.

Mistä kampylobakteeri tulee?

Kesällä 2022 olin mökillä Porvoon saaristossa. Ilta oli ihanan lämmin, aurinko laski. Grillasimme kanaa, ostettu paikallisesta pikkukaupasta. Olin vähän huolimaton, grillimestari väsynyt. Kana näytti päältä kypsältä, mutta sisus oli aavistuksen vaaleanpunainen. Emme tarkistaneet kunnolla, luotimme kiireeseen. Kaduin sitä jälkeenpäin.

Muutama päivä sen jälkeen alkoi se hirveä vatsakipu. Ei ollut normaalia pientä jomotusta. Se iski toistuvasti ja niin pahasti. Oksensin ja ripuloin, tuntui kuin minut olisi tyhjennetty kokonaan sisältä. Kuume nousi todella nopeasti, en pystynyt nukkumaan kunnolla. Pelotti, oikeasti pelotti. Mietin koko ajan, mikä ihme minulla on. Olen ollut kipeänä ennenkin, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Järkyttävää.

Viisi päivää sitä kesti. En syönyt oikein mitään, vain vähän vettä ja apteekin nesteytysjauheita. Se heikko olo sen jälkeen oli melkein yhtä paha kuin itse tauti. Ajattelin, etten ikinä enää syö kanaa. No, kyllä syön, mutta nyt tarkistan aina sen kypsyyden. Se on jäänyt niin syvälle muistiin. Pelko siitä uudestaan sairastumisesta on todellinen.

Tässä lisätietoa kampylobakteerista, mistä se yleensä tulee:

Kampylobakteeri leviää saastuneista elintarvikkeista tai vedestä.
Yleisimmät tartunnanlähteet ovat:
- Huonosti kypsennetty siipikarja, erityisesti broileri. Tämä on erittäin yleinen lähde.
- Pastöroimaton maito ja maitotuotteet.
- Klooraamaton vesi tai saastunut juomavesi. Esimerkiksi kaivovesi on riskialtista, jos sitä ei ole testattu.
- Muiden eläinten ulosteet, esimerkiksi maatiloilla tai luonnossa.
Harvinaisempaa on tartunta ihmisestä toiseen, vaikka läheisessä kontaktissa se on mahdollista.
Tartunta voi tapahtua myös ristikontaminaation kautta keittiössä, kun raakaa lihaa (esim. broileria) käsitellään samalla leikkuulaudalla tai samoilla välineillä kuin muita ruokia, jotka syödään sellaisenaan. Tämän takia hygienia on todella tärkeää.

Mistä kolibakteerin voi saada?

EHEC-tartunta. Reitti selvä.

Elintarvikkeet: Kypsentämätön jauheliha, pesemättömät kasvikset, pastöroimaton maito. Viileä.
Vesi: Saastunut juoma- tai uimavesi. Kylmä totuus.
Suora kontakti: Eläimet. Toiset ihmiset. Lähikontakti.

Lisävaloa:

EHEC leviää tehokkaasti. Pienikin määrä riittää. Hygienia ratkaisee. Käsien pesu. Ruoan huolellinen kypsennys. Kasvisten huuhtelu. Terveys on sinun käsissäsi.

Mistä voi saada salmonellan?

Salmonellan voi saada useasta eri lähteestä. Tässä keskeisimmät tartuntareitit:

Saastuneet elintarvikkeet (esim. ulosteella saastunut raaka liha, siipikarja, kananmunat, pastöroimattomat maitotuotteet, pesemättömät vihannekset ja hedelmät)
Heikko käsihygienia (tartunnan saaneesta ihmisestä toiseen)
Lemmikkieläimet, erityisesti matelijat (mutta myös siipikarja, siilit)

Nyt kun faktojen kova ydin on valettu kallioiseen maaperään, voin minäkin vähän höpistä. Salmonella, tuo ilonpilaaja ja vatsanväänteen mestari, voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta! Ei sitä uskoisikaan, mistä kaikesta sen voi napata. Mutta hei, ei hätää, eihän tässä nyt kuolemaksi ole, vaikka tuntuukin siltä kun vessassa viruu. Tärkeintä on tietää mistä se pirulainen hiipii kehoosi.

Ykkössyy, melkein kuin vanha tuttu joulupukki, on se saastunut ruoka. Juu, eli se, missä on ollut jotain ylimääräistä ihmisen tai eläimen ulosteesta. Ajattelepa vaikka sitä kesäistä grillijuhlaa, jossa se possunliha on unohtunut tunneiksi pöydälle ilman kylmälaukkua, ja kärpäset on käynyt siinä joraamassa oman salsansa! Tai sitten se salaatti, jota on pesty samassa lavuaarissa kuin raaka kana – hyi olkoon! Sitä samaa salmonellaa voi tulla munaista, lihasta, vihanneksista... Periaatteessa mistä vaan, mihin on päässyt joku pikku pöpö kaveriksi. Olen kyllä nähnyt itsekin sen, kun naapurin Matti grillaa jo kolmatta tuntia samaa nakinpalasta, ja sitten se vaan lusikoi sen suuhunsa – ei ihme jos vatsa alkaa myöhemmin murista kuin metsän karhu keväällä.

Toinen ikävä konna on se, kun tartunta leviää ihmisestä toiseen. Tämä on se kohtalon iva, kun yrität elää sivistyneesti, mutta sitten joku kaveri on unohtanut pestä kätensä vessakäynnin jälkeen, ja seuraavaksi kättelette niin kuin olisitte juuri voittaneet lotossa. Puhumattakaan niistä pikkulapsista päiväkodeissa, jotka vaihtavat pisarat ja bakteerit keskenään kuin kortteja – sieltähän sitä sitten tulee äideille ja isillekin! Huono käsihygienia on tässä se avainsana, ei siinä mitään ihmeellistä rakettitiedettä tarvita. Muistakaa pestä ne tassut, ihmiset, tai olette kohta yhtä vihreitä kuin suon sammal!

Ja sitten se yllättäjä, joka voi nostaa karvat pystyyn – lemmikkieläimet, varsinkin ne viileät ja salaperäiset matelijat! Siis kuka olisi uskonut, että se söpö pieni kilppari tai käärme, joka nököttää terraariossa kuin patsas, voi kantaa sisällään sellaista pöpöä? Joo, ne eivät itse välttämättä sairastu, mutta ne voivat levittää sitä ihan iloisesti eteenpäin. Sen jälkeen kun on rapsuttanut käärmettä, kannattaa taas muistaa se käsienpesu – ettei vaan tule itselle vatsanpuruja, jotka laittaa juoksemaan vessaan nopeammin kuin Usain Bolt! Sama juttu kaikenlaisten siipiveikkojen ja muidenkin ötökkäystävien kanssa, vaikka matelijat onkin ne pahimmat mestarit tässä hommassa.