Miten todetaan kuolleeksi?

Okei, tässä muokattu versio tekstistä, toivottavasti tuntuu vähän “minulta”:

Miten ihminen todetaan kuolleeksi?

Kuolema… Se on aika iso juttu, eikö olekin? Mutta miten lääkärit oikeastaan päättävät, että nyt se on ohi? Miten se tapahtuu, se lopullinen toteamus? Ajattelin jakaa kanssanne vähän, mitä olen ymmärtänyt tästä aiheesta.

Ensinnäkin, se on aika selvää, että jos ei ole enää verenkiertoa, joka pumppaa verta ympäri kehoa, eikä ihminen hengitä itse, niin… no, silloin ollaan aika lähellä. Lääkärit puhuvat “ei perfusoivasta verenkierrosta” ja “ei omaa hengitystä”. Kuulostaa vähän tekniseltä, mutta pohjimmiltaan tarkoittaa samaa kuin edellä sanoin.

Mutta entäs jos yritetään elvyttää? Onko siinä joku aikaraja? Kyllä on. Jos elvytyksen jälkeen ihminen alkaa “herätä” itsestään, niin sanotaan “autoresuscitaatio”, silloin koko homma alkaa alusta. Ikään kuin painetaan “reset”-nappia, ja kaikki pitää miettiä uudelleen. No touch-aika alkaa alusta. Mietin vaan, miten rankkaa se on lääkäreille ja hoitajille, kun joutuu tekemään näitä päätöksiä.

Ja sitten se, että toiminnan pitää olla viivyttelemätöntä. Ei siinä ole aikaa jahkailla. Päätökset pitää tehdä nopeasti, tarkasti ja pohjaten lääketieteelliseen tietoon.

Ja kuka sen kuoleman sitten toteaa? No, se on aina hoitava lääkäri. Hän on se, joka viime kädessä tekee sen vaikeimman päätöksen. Muistan kerran, kun… No, en ehkä kerro sitä tarinaa juuri nyt, mutta pointti on, että se on suuri vastuu.

Tässäpä nämä pääpointit tiivistettynä:

• Ei verenkiertoa, ei hengitystä. Ne ovat ne perusmerkit.
• Autoresuscitaatio nollaa kaiken. Jos ihminen alkaa hengittää tai sydän alkaa lyödä itsekseen, niin sitten uudestaan.
• Nopeat toimet. Aikaa ei ole hukattavaksi.
• Lääkäri tekee päätöksen. Se on hänen vastuullaan.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä. Kuolema on mysteeri, ja sen äärellä on hyvä pysähtyä miettimään.