Kuka tekee ruumiinavaukset?

Ruumiinavaukset… Se on jotenkin raskas ajatus, eikö? Tiedän, minullekin. Kuka ne sitten oikein tekee? No, lääkäri tietenkin, mutta ei mikä tahansa lääkäri. Sairaalan tai terveyskeskuksen ylilääkäri määrää jonkun siihen tehtävään. Jotenkin virallinen prosessi, vaikka kyse on niin… intiimistä asiasta. Muistan kun mummoni kuoli… Silloin vasta tajusin, miten paljon paperityötä ja päätöksiä liittyy kaikkeen, jopa kuoleman jälkeen. Jotenkin surullista, mutta samalla tärkeää.

Ja se suostumus. Lähiomaisen täytyy antaa lupa. Voin vain kuvitella, miten vaikeaa se voi olla. Päättää, avataanko rakkaan ihmisen ruumis tutkimuksia varten. Onko siitä sitten hyötyä? No, joskus se voi auttaa selvittämään kuolinsyyn tarkemmin. Tai ehkä löytämään jonkun perinnöllisen sairauden, josta muutkin perheenjäsenet voisivat hyötyä tiedosta. Jotenkin lohdullista ajatella, että jostain surusta voi seurata jotain hyvää, ehkä.

Luin jostain, että joissain maissa ruumiinavauksia tehdään paljon useammin kuin meillä. En muista tarkkoja lukuja, mutta kai se riippuu kulttuurista ja terveydenhuoltojärjestelmästä. Mutta joka tapauksessa, se lähiomaisen suostumus on avainasemassa. Ilman sitä ei tapahdu mitään. Se on oikein, eikö niin? Lopulta kyse on kuitenkin ihmisestä, jolla oli elämä, tunteet… Ja ansaitsee rauhan myös kuoleman jälkeen.