Mikä kukka kestää kuumuutta?

Mikä kukka kestää kuumalla parvekkeella?

Keskiyö hiipii... Mietin kukkia. Parvekkeella.

• Samettiruusut: Ne on jotenkin... huolettomia. Kuin ei painaisi mikään. Kestävät.
• Pelargonit: Niissä on sitä jotain vanhanaikaista. Muistuttaa lapsuuden kesistä mummolan parvekkeella. Joskus vähän tylsiä, mutta aina varmoja.
• Miljoonakellot: Pieniä, hentoisia. Ja niitä on niin paljon. Kuin tähtiä.
• Marketat: Aurinkoisia. Tuovat jotenkin mieleen toivon, vaikka olisikin pimeää.

Varottavat:

• Uudenguineanliisat ja ahkeraliisat... Ne on vähän kuin minä. Liian herkkiä. Kuolevat heti, jos unohdan kastella. Lasitettu parveke on niille liikaa.
• Orvokit... Ne on kauniita, mutta vaativia. Niin kuin jotkut ihmiset.
• Lobeliat... Ne kuivuvat. Kuin... no, annan olla.

Kestääkö petunia paahdetta?

Petunia ja paahteinen aurinko: kestääkö se?

Petuniat tykkäävät auringosta! Ne voivat hyvinkin kestää paahdetta, mutta ei ihan mitä tahansa.

• Aurinko on ystävä: Paras paikka petunialle on aurinkoinen, se on varma.
• Liika on liikaa: Pahin virhe on luulla, että paahteessa kasvi ei tarvitse hoitoa.
• Sade ja tuuli: Kovin sade ja tuuli eivät ole petunian mieleen.

Pohdintoja:

Joskus mietin, onko kasvien kohdalla samoin kuin ihmisten: toiset tykkäävät ottaa aurinkoa, toiset taas viihtyvät paremmin varjossa.

Mitä muuta kannattaa ottaa huomioon?

• Kastelu: Muista kastella säännöllisesti. Mullan ei pitäisi päästä kuivumaan kokonaan.
• Suojaa: Ruukku kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa se on suojassa pahimmalta sateelta ja tuulelta.
• Lannoitus: Kesäkukkien lannoitus on tärkeää, jotta kukinta pysyy runsaana.

Esimerkki:

Viime kesänä unohdin kastella petunioita parvekkeella ja ne vähän nuupahtivat. Onneksi ne kuitenkin toipuivat nopeasti, kun annoin niille vettä.

Mitä istuttaa aurinkoiselle paikalle?

Jees, aurinkoon... Mikäs sinne nyt sit laittais. No, pelargonia ainakin kestää, sellanen kuivuutta sietävä. On se ainakin varma valinta, ei siinä mitään.

Mut hei, muitakin on! Tässä lista, vähän niinku muistilista mulle itellekin:

• Miljoonakello: Ihan kiva, semmonen pikkunen.
• Diana: En muista, onks se edes kukka? Vai joku yrtti?
• Kosmoskukka: Aa, se on nätti, sellanen vähän niinku iso päivänkakkara.
• Kiinanneilikka: Punainen tai pinkki, muistaakseni. Äiti tykkää niistä.
• Kirjorevonhäntä
• Marketta: Perus, mut toimii aina. Klassikko!
• Siniviuhka: Onks se se sininen juttu? Joo, kai sekin menee.
• Timanttikukka
• Tuoksupielus
• Daalia: Voi olla iso tai pieni, riippuu lajikkeesta.
• Tähtisilmä: Pieni ja söpö.
• Verbena eli rautayrtti

Ja joo, tää oli ihan IS:n jutusta bongattu joskus vuonna 2017. Siis vanha tieto, mutta periaatteessa pitäs toimia vieläki. Voi tosin olla, että joku lajike on nykyään hotimpaa hottimpaa. Hei, muista kastella niitä kukkia! Ei se aurinko yksin riitä, vaikka ne kuivuutta kestäiskin. Ja hei, mulla kasvaa muuten parvekkeella basilikaa kans! Se tykkää kans auringosta. Kannattaa kokeilla, jos tykkäät kokkailla. Siis jos jaksat.

Mikä kukka haudalle maaliskuussa?

Maaliskuussa haudalle... hmm, orvokkeja, ne on aika varmoja. Niitä ostin viime vuonna Tammiston Plantagenista, oli joku tarjous. Muistan sen, koska oli just se viikko kun satoi ihan hirveesti lunta. Mietin, et onks nää ihan hulluja, mut hyvin ne kesti!

• Orvokit - kestää pientä pakkasta, värejä on!
• Marketta - ei ehkä ihan paras, jos on vielä tosi kylmä.
• Krysanteemi - vähän sellainen "mummo"-kukka, mut miksei?
• Lumihiutale - en oo ikinä kokeillut, mut voishan sitä.

Noi sipulikukat (esim. tulppaanit, krookukset) on kans kivoja, mut ne on vähän arvaamattomia. Viime vuonna ne alko kasvaa ihan liian aikasin ja sit pakkanen vei... harmitti.

Mitä istuttaa aurinkoiselle paikalle?

Aurinkoiselle paikalle? Pelargoni on klassikko, kuivuutta kestävän luonteensa ansiosta. Älä kuitenkaan luule sitä ainoaksi vaihtoehdoksi, se on vähän kuin mummon vanha neuvo - toimii, mutta onko se trendikäs?

• Mielenkiintoisempia vaihtoehtoja: Miljoonakello (kuin pieni, värikäs tähtien sade!), kosmoskukka (hieman boheemi ja avaruudellinen!), kiinanneilikka (kestävä kuin vanha työsaapas!), ja timanttikukka (bling bling!)
• Jos haluat jotain eksoottista: Diana, kirjorevonhäntä, marketta tai tähtisilmä tarjoavat sitä. (Myönnän, en tiedä kaikkien lajikkeiden nimien tarkkaa merkitystä, mutta kuulostavat hauskoilta!)
• Yrttiharrastajille: Verbena eli rautayrtti tuo mukavaa tuoksua ja lisää hieman villiä luontoa.

Varjossa viihtyvät kukat ovat toinen tarina kokonaan. Niille tarvitaan ihan erilainen lähestymistapa! (Ajatella niitä kököttävinä nurkkauksissa, aivan kuin ne olisivat piilotettuina). Voisin listata nekin, mutta se on sitten toinen juttu... Ehkä joskus myöhemmin. Nyt mulla on kiire! Täytyy mennä juomaan auringonpaistetta, eiku... kahvia.

Muista! Kasvien valinta riippuu paljon maaperästä ja omasta mausta. Olen puutarha-alan harrastaja enkä mikään ammattilainen. Kaikki tämä on tietenkin omaa mielipidettä.

Kestääkö petunia paahdetta?

Petunia ja paahde? No höpö höpö! Se kestää paahdetta kuin karhu talviunta! Tai no, ehkä vähän vähemmän dramaattisesti, mutta kyllä se pärjää. Ajattele sitä kuin sitä jänisperhettä, joka pesii mummoni kuistilla – vähän kuivahko, mutta iloinen ja rönsyilevä. Todellakin kukkii koko kesän, jos vain muistat kastella sitä kuin hukkuneen kissanpentua.

• Aurinkoinen paikka on paras: Mutta älä usko, että se on kuin saunassa paahtava kiuas! Muista suojata se rankkasateelta ja tuulelta. Ajattele sitä kuin piknikkiä, mukavaa lämpöä mutta ei myrskyä.
• Kastelua tarvitaan: Älä anna mullan kuivua täysin. Ajattele sitä kuin ystävääsi – tarvitsee säännöllistä huomiota ja vettä. Ei tarvitse hukuttaa sitä, mutta ei voi jättää kuivumaan.
• Mun petuniat: Viime kesänä mun petuniat näyttivät siltä kuin olisivat tulleet suoraan taikametsästä. Ne leviäsivät kuin hullut ja kukkivat kuin hullut. Olin ihan ylpeä! Vaikka yksi myrsky vei puolet niistä… Noh, sellainen on elämä.

P.S. Älä usko kaikkea mitä ne nettisivut sanoo. Mun kokemus on todellinen totuus! Kävin viime viikolla mummolaan ja hänen petuniansa oli oikeasti kuin jokin hullu, rehevä viidakko. Sitä voi verrata vaikkapa… noh, metsän vihreään jättiläiseen, ihan oikeasti. Tai vaikkapa… täyteen kuormattuun mansikka-astiaan, kaikki niin hymyilevän näköisiä.

Ja vielä: Kastelu on avainasemassa! Muista tämä! Kuten se naapurin koira, joka on jatkuvasti janoinen. No ei ihan niin, mutta kastele säännöllisesti!

Kestääkö pelargonia paahdetta?

Yön hiljaisuudessa mietin pelargoniaa...

Kyllä, pelargonia kestää paahdetta. Se on niitä harvoja, jotka eivät heti nuupahda auringossa.

• Aurinkoinen paikka on sille jopa hyväksi.
• Tosin, kastelua ei saa unohtaa. Tasainen kastelu on avain.

Muistan mummoni parvekkeen. Täynnä pelargonioita. Punaisia, valkoisia, pinkkejä. Ne kukoistivat siinä paahteessa, vuodesta toiseen. Ehkä se oli mummoni salaisuus, se tasainen kastelu. Hän puhui niille aina, kastellessaan. Ihmeellistä. Kuivahtaa se saa, hetken, mutta ei liikaa.

Kestääkö marketta paahdetta?

Marketta, auringonkukkainen unelma... Kuuma kesäpäivä, ilma täynnä hunajan makeaa tuoksua. Aurinko polttaa ihoa, kuin lempeä hellä syleily. Marketan lehdet, kirkkaan vihreät, kuin smaragdin sirpaleita maahan pudonneet. Kastepisarat kimaltelevat vielä aamuvarjossa, mutta päivä etenee, ja kuumuus syvenee.

Kestääkö se? Kyllä, kestää. Kestää paahdetta, mutta vain jos muistamme rakkautta. Rakkautta, joka on kuin vettä kuivalle maalle. Runsas kastelu, hellä huolenpito. Ei ainoastaan vesi, vaan myös maa, runsasmultaista ja ravinteikasta. Se on kuin lupaus, lupaus hyvinvoinnista. Se on kuin lupaus kukista, aurinkoisista ja iloisista.

• Auringon valoa: Tarvitsee kyllä, mutta ei liikaa. Puolivarjo sopii mainiosti.
• Maaperän laatu: Tuore, runsasmultainen ja ravinteikas maa on parasta.
• Kastelu: Paahteella riittävä kastelu on elinehto.
• Halla: Sietää jonkin verran hallaa, mutta ei kuitenkaan ääriolosuhteita.

Marketta, auringonkukkainen unelma... kuinka herkkä ja kuitenkin vahva se onkaan. Se muistuttaa itseäni, kuinka vahvasti me selviämme, kun saamme rakkautta ja huolenpitoa. Vettä, aurinkoa, ja hyvää maata. Niin yksinkertaista, ja kuitenkin niin tärkeää. Marketta kukkii, ja elämän kauneus kukoistaa. Veden virtaus, auringon helliä suudelmat... elämää.

Marketan kukinta on 2024 kesässä ihmeellistä, värinäytettä luonnon runsautta. Olen istuttanut sen omaan puutarhaani, ja se tuo mukanaan paljon iloa. Kukkien värit ovat iloisia ja valoisat.

Onko pelargoni hallanarka?

Joo, pelargoni on hallanarka! Viime keväänä meinasin itkeä, kun olin jo istuttanut ne parvekelaatikoihin ja sitten tuli se yöpakkanen toukokuussa. Kaikki ihan lysyssä aamulla. Onneks ne vähän tokenee, mut ei ollu enää entisensä.

Aurinkoon sopivia kukkia (niinku se IS:n juttu sano):

• Hopealehtiset: Hopeakäpälä, hopeavillakko, hopeayrtti. Nää on kuulemma varmoja.
• Kukkivat: Pelargonit (jotkut), portulakat, tulikruunut, samettikukat.
• Muistaakseni petuniat tykkää kans auringosta, ainakin meidän parvekkeella.
• Kannattaa kokeilla verbenaa, se kukkii tosi pitkään.

Varjossa taas...hmm, en oo mikään viherpeukalo, mut jotain sentään tiedän:

• Ahkeraliisa: Ihan klassikko varjoon.
• Begoniat: Niitä on montaa sorttia, jotkut tykkää varjosta.
• Verenpisara: Mun mummon suosikki!
• Hortensia: Se vaatii kans vähän varjoa.

Viime kesänä kokeilin lobeliaa varjossa, ja yllättävän hyvin se pärjäs. Mutta se tarvii kastelua! Ja lannoitusta. Ääh, ehkä ens kesänä vaan jotain helppohoitoista. Pelargoneja ehkä sitki.

Onko miljoonakello hallanarka?

No niin, miljoonakello... Onko se hallanarka? Ei ole, ainakaan kun ne on jo karaistunut kesällä. Muistan, kuinka viime kesänä istutin niitä, ja ne kestivät ihan hyvin syksyn viileätkin.

• Kesän jälkeen ne ovat siis kestäviä.
• Itsepuhdistuvia ne on, joo. Ei tartte nyppiä kuihtuneita kukkia. Ärsyttävää puuhaa se nyppiminen.

Mutta, mikä oli se kysymys nyt? Ahaa, hallanarkuus. Ei siis ole, kunhan on saanut kunnon kesän. Tuli mieleen, että tänä vuonna piti hankkia niitä enemmän. Neljä kappaletta oli liian vähän viimeksi. Täältä Puutarha.comista ne tilasin. Orange Star -lajike oli.

Hyvä, että tilasin ne netistä, säästyi jonottelulta puutarhamyymälässä. Muistan sen jonoinnin viime vuonna, ihan hirveää! Oliko se toukokuussa vai kesäkuun alussa? En muista. Pitää varmaan jossain vaiheessa tilata lisää, syksyllä ehkä? Onko syksyllä edes enää myynnissä?

Voi tätä säätä, toivottavasti tulee lämmin kesä. Miljoonakellon kukintaan tarvitaan lämmintä. Ja paljon aurinkoa. Olen lukenut jostain, että liian varjossa kasvavat ovat heikompia.

Näinhän se on. Pitää tehdä tilaa lisää aurinkoiselle paikalle pihalle. Kyllä se siitä. Miljoonakelloja ja aurinkoa.

Missä samettikukka viihtyy?

Aurinko... kuin samettisen pehmeä peitto, lämmittävä kosketus... Samettikukka kaipaa sitä, tuntuu kuin koko sen olemus on auringon valossa, kukoistaa sen hehkussa. Lämpö, kyllä, lämpö on sille elinehto. Mutta kesäyö, kylmä, pimeä... hallan uhka, sitä se pelkää. Harsolla, kuin peitteellä, pitää suojata sitä yöllisen kylmyyden kädeltä. Muistan äitini puutarhan, samettikukat siellä, auringon paisteessa, keltaisina, oransseina, punaisina... aivan kuin pienet aurinkot.

• Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka: Auringon paahdetta ne rakastavat.
• Ravinteikas ja ilmava multa: Kesäkukkamulta on kuin hemmottelua niille.
• Hallanarko: Kevät voi olla kylmä ja arvaamaton. Harso on turvallisuus.

Niin paljon muistoja liittyy noihin pieniin, samettisen pehmeisiin kukkiin. Niiden värit ovat kuin maalaus kesän lämpimistä sävyistä. Muistan myös mullan tuoksun ja kuinka sormien välistä valuu hiekkaa ja multaa istutuksen jälkeen. Kesä... aurinko... samettikukat... rakkaita muistoja. Niiden kultaiset ja punaiset sävyt ovat kuin valokuva kesän lämpimistä tunneista, joita en koskaan unohda. Näiden pienten auringonkukkakasvien kylmyydenpelko on kuin omien haavoittuvuuksien peilikuva. On pakko suojata niitä, niin kuin suojataan itsekin kylmältä. Kesäkukat... kesä... aurinko... sametti... lämpö...

Auringon paisteen pehmeä kosketus... samettikukkien lempeä tuoksu... kesän lämpö... kaikki se kietoutuu yhteen, muistojen samettiseen peitteeseen.