Mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta?

Mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta? Viisi suurinta tekijää

Monet tekijät osoittavat, mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta maapallolla juuri tällä hetkellä. Ihmisen toiminta muuttaa ympäristöä ennennäkemättömän nopeasti ja laajasti. Ekosysteemien heikkeneminen aiheuttaa suuria globaaleja riskejä luonnolle. Ympäristönsuojelun ja muutoksen ajureiden ymmärtäminen auttaa estämään ekologisia kriisejä sekä säästämään arvokkaita elinympäristöjä unjustly häviämästä kokonaan. Tutustu faktoihin luontokadon pysäyttämiseksi.

Mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta juuri nyt?

Luonnon monimuotoisuus heikkenee tällä hetkellä ennennäkemättömän nopeasti, ja tilanne voi liittyä useisiin eri tekijöihin. Julkaistut globaalit arvioinnit osoittavat, että ihmisen toiminta on muuttanut merkittävästi noin 75 prosenttia maapallon maa-alueista ja 66 prosenttia merialueista. ^[1] Tämä kehitys ei johdu vain yhdestä syystä, vaan kyseessä on monimutkainen verkosto, jossa perinteiset maankäytön tavat, teollisuus ja globaali kulutus kytkeytyvät toisiinsa.

Muutos on ollut niin raju, että se yllätti minutkin, kun aloin vuosia sitten tutkia alueellisia ekosysteemejä - luulin tilanteen olevan vakaampi. Mutta todellisuus iski vasten kasvoja. Kun yli 85 prosenttia maailman kosteikoista on jo kadonnut, kyse ei ole enää kaukaisesta uhasta vaan käynnissä olevasta kriisistä. Maapallon ekosysteemien laajuus ja kunto ovat heikentyneet keskimäärin 47 prosenttia verrattuna niiden luonnolliseen perustilaa^[2] n. Tämän laajan katoamisen taustalla vaikuttavat erityisesti tietyt suorat ajurit, joista hallitustenvälinen luontopaneeli ipbes luonnon monimuotoisuus on tunnistanut viisi merkittävintä tekijää.

Viisi suurinta suoraa uhkaa luonnon monimuotoisuudelle

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen taustalla vaikuttavat tekijät ovat moninaisia, mutta tutkijat ovat asettaneet ne selkeään tärkeysjärjestykseen globaalin vaikuttavuuden mukaan. Eniten tuhoa aiheuttavat suorat muutokset ympäristössämme, mutta matkan varrella on herännyt myös uusia oivalluksia siitä, miten eri uhat ruokkivat toisiaan. Mutta tässä on eräs mielenkiintoinen seikka, jota monet perinteiset oppaat eivät korosta - ilmastonmuutos ei olekaan tällä hetkellä se kaikkein suurin akuutti syy, vaikka se saa eniten julkisuutta. Suurin tekijä piilee aivan muissa arkisissa valinnoissamme.

IPBES-raportti asettaa suorat luonnon monimuotoisuuden uhat seuraavaan järjestykseen suurimmasta pienempään: Maankäytön ja merialueiden muuttaminen: Metsien raivaaminen maataloudeksi, kaupungistuminen ja tehomaatalous ovat suurin syy lajien elinympäristöjen katoamiseen. Luonnonvarojen suora ylikulutus: Tämä tarkoittaa eläinten ja kasvien liiallista hyödyntämistä, kuten merten ylikalastusta tai liiallista puunkorjuuta. Ilmastonmuutos: Lämpötilojen nousu ja sään ääri-ilmiöt pakottavat lajit siirtymään tai aiheuttavat niiden kuolemista, kun sopeutumiskyky ylittyy. Saasteet: Muovijätteet, maatalouden lannoitevalumat ja teollisuuskemikaalit myrkyttävät maaperää ja vesistöjä tehden niistä elinkelvottomia. Haitalliset vieraslajit: Ihmisen mukana uusiin ekosysteemeihin leviävät lajit syrjäyttävät alkuperäislajeja ja voivat romuttaa koko paikallisen ravintoverkon.

Miten ilmastonmuutos ja luontokato kytkeytyvät toisiinsa?

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen eivät ole kaksi erillistä kriisiä, vaan ne voivat liittyä toisiinsa hyvin tiiviisti ja ruokkia toisiaan. Kun ilmasto lämpenee, lajien on vaikea löytää uusia elinalueita, sillä ihmisen maankäyttö on pirstonut luonnon pieniksi saarekkeiksi. Toisaalta monimuotoisen luonnon häviäminen heikentää ekosysteemien kykyä sitoa hiiltä, mikä puolestaan kiihdyttää ilmaston lämpenemistä entisestään.

Seurasin kerran vierestä erästä ennallistamisprojektia, jossa yritettiin istuttaa yksipuolista talousmetsää takaisin monimuotoisemmaksi sekametsäksi. Työ oli hidasta. Hiki virtasi ja kädet olivat rakkuloilla raivauksen jäljiltä, ja ensimmäiset kaksi istutuserää kuivuivat kokonaan poikkeuksellisen kuuman alkukesän vuoksi. Silloin ymmärsin konkreettisesti: emme voi korjata luontoa pelkillä mekaanisilla tempuilla, jos kokonaisvaltainen elinympäristö ympärillä on jo liian stressaantunut. Tutkijat arvioivatkin, että vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksesta voi tulla kaikkein nopeimmin kasvava suora tekijä, mikä aiheuttaa luonnonkadon tietyillä alueilla.

Mitä voimme tehdä? Toimintaohje luontokadon torjumiseksi

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii suuria yhteiskunnallisia muutoksia, mutta myös yksilön arkisilla valinnoilla on merkitystä käytännön tasolla. Monille tulee yllätyksenä se, että suurin osa maapallon maatalousmaasta (noin 75 prosenttia) käytetään todellisuudessa karjatalouteen eli rehun kasvatukseen ja laidunmaiksi. Tämä tarkoittaa, että ruokavaliomuutokset ovat tehokkain tapa vapauttaa tilaa takaisin luonnolle.

Tässä on käytännön toimintasuunnitelma, jolla voit aloittaa: 1. Vähennä eläinkunnan tuotteiden kulutusta ja suosi kasvispainotteista lähiruokaa. 2. Vältä turhaa kulutusta ja vähennä jätteen, erityisesti kertakäyttömuovin, määrää. 3. Suosi omalla pihalla tai puutarhassa kotimaisia kasveja ja anna osan nurmikosta kasvaa luonnolliseksi niityksi. 4. Tue kestävää metsätaloutta ja luonnonsuojeluhankkeita omilla valinnoillasi.

Kulutusvalintojen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen

Yksilön arjen valinnat vaikuttavat eri tavoin luontokadon suoriin ajureihin. Eri osa-alueilla on omat haasteensa ja mahdollisuutensa.

Kasvispainotteinen ruokavalio

• Maankäytön muuttaminen ja metsäkato
• Vaatii uusien reseptien opettelua ja tottumusten muuttamista
• Erittäin suuri, koska lihantuotanto vie moninkertaisesti enemmän tilaa kasviksiin verrattuna

Lähimatkailu ja tavaroiden korjaaminen

• Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutus
• Vaatii luopumista nopean halpatuotannon ja kaukomatkojen helppoudesta
• Suuri, sillä se vähentää suoria kasvihuonekaasupäästöjä ja raaka-aineiden tarvetta

Luonnonmukainen piha ja puutarha

• Haitalliset vieraslajit ja elinympäristöjen pirstoutuminen
• Vaatii sietämään hallitun epäsiistiä pihan ilmettä
• Kohtalainen paikallisesti, tarjoaa välitöntä turvaa ja ravintoa pölyttäjille

Matin puutarhaprojekti: Nurmikosta pölyttäjien keitaaksi

Matti, 45-vuotias ohjelmistoinsinööri Tampereelta, kyllästyi joka viikkoiseen nurmikon leikkaamiseen ja heräsi huoleen pölyttäjäkadosta. Hän päätti muuttaa puolet laajasta tontistaan luonnontilaiseksi niityksi, mutta pelkäsi naapurien reaktioita ja siisteyden menettämistä.

Ensimmäinen yritys meni pieleen: hän osti valmiin siemenseoksen ja kylvi sen suoraan rikkaruohojen sekaan ilman maan muokkausta. Tuloksena oli vain kasa nokkosia ja vuohenputkea, mikä turhautti miestä viikkojen työn jälkeen.

Matti tajusi, että luonnonmukaisuuskin vaatii pohjatöitä. Hän kuori maaperän köyhemmäksi, hankki paikallisia kotimaisia niittykasvien siemeniä ja jätti pihan reuna-alueet kokonaan rauhaan lahopuille.

Kahden vuoden kuluttua piha kukoisti keltasauramoita ja päivänkakkaroita. Pihan pörriäismäärä kasvoi silmämääräisesti huomattavasti, ja Matti oppi, että täydellisen hoidetun ilmeen hylkääminen oli parasta, mitä hän saattoi lähiluonnolle tehdä.