Miksi sokeria ei kannata syödä?

Mitä liiallinen sokerin syönti aiheuttaa?

• Ylipaino. Keho kerää kaiken, nopeasti. Lyhyt ilo, pitkä taakka. Niin se menee.
• Väsymys. Energiapiikki, sitten romahdus. Vaikka söit, oletkin tyhjä. Illuusio vain.
• Ruokavalion köyhtyminen. Sokeri syrjäyttää aidon. Ravintoarvo nolla. Syöt, mutta et saa mitään. Turhaa.
• Diabeteksen riski nousee. Haima tekee ylitöitä, lopulta se antaa periksi. Makeus voi olla katkeraa. Aina sama tarina.
• Ihon kunto huononee. Kasvot kertovat sisäpuolelta. Tukkoisuutta, näppylöitä. Ei kaunista.
• Keskittymiskyky laskee. Aivot ovat sumussa. Hidas ajatus. Et muista, mitä piti tehdä. Ihan sama.
• Vatsaoireet. Suolisto protestoi, tavalla tai toisella. Kaikki ei sovi kaikille. Pieniä sodan merkkejä.
• Maksarasvoittuminen. Maksa joutuu pakkaamaan. Hiljainen vaurio. Huomaamaton. Miksi se välittäisi?
• Hampaiden vaurioituminen. Reikiä, särkyä. Ne ovat vain luuta. Lopulta ne katoavat. Onneksi on proteesit.

Voiko ilman sokeria elää?

Kyllä, ilman lisättyä sokeria ihminen voi elää täysin, pöytäsokeri ei ole välttämätöntä. Keho saa tarvitsemansa glukoosin eli sokerin muista lähteistä, kuten täysjyväviljoista, hedelmistä ja vihanneksista.

No siis, joo, ilman lisättyä sokeria kyllä pärjää ihan hyvin, siis todellakin. Se puhdistettu sokeri, kuten pöytäsokeri, ei sisällä oikeastaan mitään muuta kuin vaan energiaa, niin kuulemma puhdasta energiaa. Ei siinä oo mitään kuituja tai vitamiineja, ei yhtään mitään. Vain kaloreita.

Mäkin yritin tossa joskus vähentää sitä sokerii, ja olihan se aluks tosi vaikeeta. Mutta kyllä siihen tottuu ja huomasin, että mun olo oli paljon parempi! Siis ihan oikeesti. Ei enää niitä yhtäkkisiä väsymyksiä lounaan jälkeen, ja iho parani.

Sen sijaan on tosi tärkeetä saada sokereita muista lähteistä, esimerkiksi ihan perus ruisleivästä. Siinä on niitä aivoille tärkeitä sokereita, siis hiilareita, jotta pää toimii. Mutta sen lisäks siinä on tosi paljon kaikkii hyvii juttuja, kuten:

• Kuituja: Nää auttaa suolistoa toimimaan ja pitää kylläisenä. Siis tosi tärkeitä.
• Foolihappoa: Sitä tarvii varsinkin jos on raskaana, mutta muutenkin, niin kuulemma verenmuodostukseen.
• B-vitamiineja: Nää on hyviä hermostolle ja energian aineenvaihduntaan.
• Sinkkiä ja rautaa: Näitä tarvitaan moneen, siis immuunijärjestelmään ja hapen kuljetukseen.

Sokeri on tosiaan iso osa meidän ruokavaliota, mutta sitä saa siis kaikista ihan luonnonmukaisista jutuista. Hedelmät ja marjat, ne on ihan täynnä luontaisia sokereita, ja niissä on vielä paljon vitamiineja ja antioksidantteja päälle. Mun siskokin syö nykyään appelsiineja karkin sijasta, ja se on paljon pirteempi! Siis aivan uskomaton muutos siinä. Ettei sokerikoukku ole vain semmoinen paha juttu, vaan se on totta.

Lisää juttuja, mistä saa tärkeitä hiilareita ilman lisättyä sokeria:

• Kasvikset: Kaali, porkkana, bataatti – täynnä hyvää energiaa ja kuituja. Ja siis vitamiinejakin.
• Palkokasvit: Pavut ja linssit, ne sisältävät monimutkaisia hiilihydraatteja, jotka vapauttavat energiaa hitaasti. Ne pitää nälän loitolla pitkään.
• Täysjyväviljat: Kaurapuuro, täysjyväpasta, ne on superhyviä. Varsinkin aamupalaksi, pitää kylläisenä, siis ihan todellakin. Ja energiaa riittää.

Eli ei se lisätty sokeri ole ollenkaan pakollista, oikeastaan päinvastoin. Parempi vältellä sitä. Tuntuu, että oma kroppa kiittää, kun en enää syö niin paljoa karkkia tai limua. Kaikki on paljon paremmin, kun syö sitä oikeaa ruokaa.

Mitä kehossa tapahtuu, kun ei syö sokeria?

Kun jätät sokerin pois ruokavaliosta, kehosi alkaa muuttua kuin entinen huumorintajuinen, mutta aina juhlia pilaava ystäväsi, joka vihdoin löysi elämän tarkoituksen. Ruokahalusi tasoittuu, eikä enää tee mieli syödä puolukkaa ja ketsuppia samaan aikaan. Energiatasotkin pomppaavat ylöspäin kuin ilmapallo, jonka narun on unohtanut pitää.

Suoliston hyypiöt kiittävät hiljaa: Sokeri on kuin juhlatila huonoille suolistobakteereille ja hiivoille. Kun lopetat sokerin syöttämisen, ne joutuvat lopettamaan villin biletyksensä. Tulos? Vähemmän turvotusta, vähemmän piereskelyä, ja suolisto toimii kuin sveitsiläinen kello, ei enää kuin se vanha, koliseva ruosteinen peltiratas.

• Vähemmän kaasua: Ei enää sellaisia tilanteita, että yllättävä ilmapäästö säikäyttää naapurin kissan tai saa työpaikan kahvihuoneen hiljaisen pohdinnan muuttumaan epäilyksen ilmapiiriksi.
• Vatsa kuin pikkuinen, tyytyväinen pulla: Turvotus katoaa, ja vatsa tuntuu mukavalta, ei enää kuin olisi niellyt tiiliskiven.
• Tasaisemmat vessareissut: Ei enää arpapeliä, että kumpi on edessä, riipaiseva ripuli vai sitkeä ummetus. Suolisto menee toimimaan kuin hyvin öljytty vanha polkupyörä.

Paljonko laihtuu, jos jättää sokerin pois?

Sokerin jättäminen pois on kuin löytäisi salaisen oven keveyteen, ilman että tarvitsee hikoilla punttisalilla. Jos todella jättää koko sokerihirviön ruokavaliostaan, ruokamäärä voi pudota jopa kymmenen prosenttia. Ajattele, se on kuin ruokahalu huomaisi yhtäkkiä, että se ei tarvitsekaan sitä ylimääräistä sokeri-boostia.

Tulos? Pelkästään sokerista luopumalla voi karistaa kymmenisen kiloa vuodessa. Kyllä, luit oikein. Puolitoista keksiä vähemmän päivässä, ja katsos vaan, ensi kesänä on uikkarit vähän väljemmät. Tämä on sitä nerokasta painonhallintaa ilman poltettuja kaloreita tai lihaskipuja. Kuka olisi uskonut, että sokerikourista vapautuminen on kuin avaisi aarteen, joka on täynnä keveyttä?

Toki, ei se aina ole niin suoraviivaista. Jotkut ehkä huomaavat, että ruokahalu muuttuu pikemminkin kaipaavaksi kuin kylläiseksi, ja silloin saatetaan löytää uusi ystäväpaikka pullapussin sijaan vaikkapa salaattikulho. Mutta periaate on tämä: sokerin vähentäminen on tehokas tapa syödä vähemmän ja siten laihtua.

Ja sitten ne lisäherkut, joita emme edes mieti:

• Piilosokeri on pahin: Etkä edes tajua sitä. Jogurtit, valmisateriat, leivät – kyllä, niissäkin voi lymyillä makeaa kuin etelänlomalla. Siksi pakkausten lukeminen on kuin pieni dekkarimysteeri, jossa paljastat kätkettyjä sokeriaarteita.
• Juomien sokeripommit: Limsat, mehut ja kahvin maustetut hörpyt ovat sokerin todellisia salakavalia paholaisia. Vesilasi on vain niin… tylsä, eikö? Mutta jos tavoitteena on keveys, niin se tylsä vesilasi on kuin oma pieni kultakaivos.
• Mielialan vaihtelut: Sokerin lopettaminen voi tuntua aluksi kuin luovuttaisi parhaan ystävänsä. Voi tulla pientä ärtyneisyyttä, himoa ja jopa pientä masennusta. Se on kuin keho huutaisi: "Missä on se sokerihyppy, jolla olen tottunut hallitsemaan maailmaa?"

Joten kyllä, sokerista luopuminen on ihan kelpo tapa keventää oloa. Ei se ehkä ole se dramaattisin muutos, jonka voisit tehdä, mutta se on kuin huomaisit pesukoneen pesuaineosiossa sen unohtuneen kohdan, josta voi laittaa hieman vähemmän – ja lopputulos on silti puhdas.

Paljonko sokeria päivässä?

Lisätyn sokerin määrä päivässä saisi olla korkeintaan 10 % kokonaisenergiasta.Aikuisella tämä tarkoittaa noin 40–50 grammaa eli suunnilleen 20 sokeripalaa. Se on yllättävän vähän, kun miettii kuinka paljon sitä on kaikkialla. Miten se oikein lasketaan? Kuka jaksaa laskea joka päivä.

Aika vaikea kyllä. Siis oikeasti. Mun on pakko tarkistaa usein tuoteselosteita, jos haluan pysyä edes lähellä. Eihän se onnistu aina. Aamukahviin en laita sokeria. Hyvä asia. Mutta sitten, se jogurtti...

Miten paljon siinä onkaan? Jotkut jogurtit on kyllä ihan hirveitä sokeripommeja, maistuu makeiselta. Kai niitäkin pitäisi välttää. Tai siis valita maustamattomia. Ostan aina maustamatonta, mutta sitten laitan marjoja. Ja marjoissa on luonnostaan sokeria, mutta se on eri juttu.

Lisätty sokeri ei ole sama kuin luonnollinen sokeri. Hedelmien ja marjojen sokerit tulevat kuidun kanssa, se on parempi. Lisättyä on se, mitä on ujutettu elintarvikkeisiin. Karkit, limut, makeat leivonnaiset. Aika selvää. Mutta myös yllättävissä paikoissa.

Katsotaanpa. Olen huomannut sokerin piiloutuvan moneen paikkaan:

• Leivät: jotkut siemenleivät, ihan oikeasti.
• Kastikkeet: ketsuppi, jotkut salaattikastikkeet. Vähän järkyttävää.
• Murot ja granolat: aamupalaksi usein aika makeaa. Ei hyvä.
• Valmisateriat: usein maun parantamiseksi.

Miksi sitä pitää olla joka paikassa? Saako siitä jonkun paremman maun, vai ovatko ihmiset tottuneet siihen? Kai siihen tottuu, ja sitten haluaa vain lisää. Sellainen kierre. Mulla on joskus ollut sellainen tunne, että aina vaan tekee mieli makeaa.

Mitä siitä sitten seuraa? Liiallinen sokerin saanti voi johtaa moniin terveysongelmiin. Ei pelkästään hampaisiin, kuten lapsena opetettiin.

• Painonnousu: Tyhjää energiaa. Kerääntyy rasvaksi.
• Tyypin 2 diabetes: Riski kasvaa. Ei kiva.
• Sydänsairaudet: Myös niihin voi vaikuttaa.
• Energiapiikit ja -laskut: Olen tuntenut tämän itse, kun syö liikaa makeaa, hetken virkeä, sitten väsyttää niin paljon.

Miten tästä pääsee eroon? Pitäisi vain lukea niitä etikettejä ja valita aina sokerittomia tai vähäsokerisia vaihtoehtoja. Se on työlästä. Muistan kun yritin pari vuotta sitten vähentää radikaalisti. Se oli aluksi vaikeaa. Kaikki maistui oudolta. Mutta sitten, aika nopeasti makuhermot sopeutui.

Ja ruoka maistui paremmalta ilman sitä liikaa makeutta. Se tuntuu paljon luonnollisemmalta. Ei ole enää sitä jatkuvaa makeanhimoa. Kannattaa yrittää. Ei ole helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Olen itse esimerkki siitä.

Aika paljon ajatuksia yhdestä sokerikysymyksestä. Pitäisi varmaan lähteä kävelylle, niin ei mieti liikaa tätä. Tai tekisi mieli vaan napata jotain. Ei sentään. Vesi on hyvä. Muista juoda vettä.