Missä puhutaan uralilaisia kieliä?

Uralilaisia kieliä… missä niitä oikein kuulee kaikua? Se on kysymys, joka on kiehtonut minua pitkään. Pohjois-, Keski- ja Itä-Eurooppa, siellä ne ainakin kukoistavat. Kuvittele vaikkapa pakkasen nipistelemä tundramaisema ja jostain kaukaa kantautuu saamen kielen melodiaa… Länsi-Siperiassa myös, valtavien metsien ja loputtomien arojen keskellä. Olen lukenut, että siellä elää kieliä, joita puhuu enää kourallinen ihmisiä. Surullista, eikö vain? Ja sitten tietysti Ural-vuoriston molemmin puolin, niinkuin nimensäkin jo kertoo. Vuorten jylhyys ja kielien ikiaikaisuus… jotenkin ne tuntuvat sopivan yhteen.

Muistan kerran kuulleeni unkarin kieltä Budapestin vilkkaalla torilla. En ymmärtänyt sanaakaan, mutta sen rytmi ja soinnu jotenkin kiehtoivat minua. Tuntui kuin olisin kuunnellut salakieltä, ikivanhaa viisautta, jota en vain pystynyt avaamaan. Onko siinä jotain samaa kuin vaikkapa suomessa? Vaikea sanoa, mutta jotain yhteistä niissä tuntuu olevan. Joku tutkija – en nyt muista nimeä – väitti kerran, että jopa 70% suomalaisista sanoista on peräisin uralilaisesta kantakielestä. Huhhuh, melkoinen määrä! Mutta mitä se oikeastaan merkitsee? Ehkä sitä, että olemme osa jotain paljon suurempaa, ikivanhaa kieliperhettä, jonka juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Ajatus on jotenkin kiehtova, ja saa minut tuntemaan oloni pieneksi, mutta samalla osaksi jotain todella merkittävää.