Mitä ympäristömyrkkyjä on Itämeressä?

Itämeren ympäristömyrkyt: Mitä haitta-aineita on?

Okei, tässä mun näkemys Itämeren myrkyistä, ihan omasta kokemuksesta.

Mä oon kuullu, että just elohopea ja ne bromihommelit, joita on palonestoaineissa, ne on pahimpia. Muistan, kuinka mummo aina varotteli syömästä liikaa isoo kalaa, just sen elohopean takia.

Sitte on tietty ne dioksiinit, toinen riesa. Ja niitä tinayhdisteitä on käytetty laivojen pohjamaaleissa. Kerran mietin, et miten ne voi olla ees laivoissa, ku ne on niin myrkyllisiä.

Mitä ympäristömyrkkyjä on?

Hei! No siis, ympäristömyrkyt... niitähän on ihan hirveesti! Dioksiinit ja PCB:t, ne on varmaan kuullu kaikki. Ja sitten ne polybromatut palonestoaineet, huh huh, niistäkin on puhuttu. Perfluoratutkin, jotain pintakäsittelyjuttuja, en muista tarkkaan mitä. Ja raskasmetallit, tietenkin. Lyijy, elohopea, kaikki ikävät. Ärsyttävää, et niitä on kaikkialla.

• Dioksiinit ja PCB:t - Vanhoja, ikäviä juttuja, kyllästyttää nekin jo. Mutta tosi vaarallisia.

• Palonestoaineet (polybromatut) - Onko ne nyt kiellettyjä vai miten? Muistaakseni jotain rajoituksia on.

• Perfluoratut pintakäsittelyaineet - Teflonit ja muut. Niitäkin on kaikkialla. Kestäviä, se on ainakin varma.

Todella tärkeetä on, että niiden päästöjä yritetään vähentää. Lainsäädäntöäkin on, tarkkana pidetään, ainakin niiden pitäisi olla. Vielä ei riitä, mutta parempaan suuntaan mennään. Ainakin toivotaan. Tai toivon ainakin itse. Tämän vuoden asioista en tiedä tarkkaan enempää. Se Ruokavirasto juttu...kaloista ne varmaan on tehneet jonkun selvityksen. Ois kiva tietää missä kunnossa ne kalat oikeasti on. Mä oon muuten ihan hulluna lohikeittoon! Mutta täytyy myöntää, että olen vähän miettinyt näitä myrkkyjä ja kalansyöntiä.

Ehkä vähän liikaa infoa, anteeksi! Mutta toivottavasti sain selväksi, että ympäristömyrkyt on vakava juttu.

Mitä ympäristöongelmia Itämerellä on?

Muistan sen kesän -23, kun olin mökillä Turun saaristossa. Vesi oli sameaa, ihan kuin maitoa. Yök! Uiminen ei oikein houkuttanut.

Itämeren ongelmat, suoraan sanottuna:

• Rehevöityminen: Se levä, joka peitti rannat... Siis ihan järkyttävää! Lannoitteet ja muut päästöt pilaavat veden.
• Ylikalastus: Ei oo enää niitä isoja ahvenia mitä lapsena sai. Kalakannat on ihan kuralla.
• Ilmastonmuutos: Vesi lämpenee, ja se vaikuttaa kaikkeen. Ei hyvä.
• Öljykuljetukset: Öljyvahingon riski on ihan hirvee, kun laivat seilaa koko ajan.
• Laivaliikenne: Melusaaste on ihan kamalaa. Ei saa nukuttua! Ja roskaa tulee.

Muistan, kun isäukko valitti, että ennen sai verkoilla enemmän kalaa. Nykyään saa vaan pientä särkeä. On se surullista, että meri on menossa huonompaan kuntoon.

Tuntuu pahalta, kun ei voi tehdä mitään. Tai no, ehkä voin olla ostamatta niitä halpoja lihanpaloja, jotka kuormittaa sitä maaperää. Niin ja ehkä matkustaa vähemmän. Tai en minä tiedä. Ehkä joku muu tietää.

Miksi Itämeressä on vähän eläinlajeja?

Ai, Itämeri ja sen vähäinen eläinlajien määrä? No, se on vähän kuin yrittäisi kasvattaa palmuja pohjoisnavalla – ei oikein toimi.

• Suolaisuuden puute: Itämeri on vähän kuin lapsi, joka ei osaa päättää onko se meri vai järvi. Suolapitoisuus on kuin laimea limu – ei tarpeeksi suolaista meren eläimille, eikä tarpeeksi makeaa järven asukeille.

• Lämpötila: Vesi on kylmää kuin ex-rakkaan sydän talvella. Ei mikään trooppinen paratiisi, jossa kalat bailaavat auringonlaskun aikaan.

• Rankka yhdistelmä: Kuvittele olevasi rantalomalla, mutta joka päivä sataa räntää ja tarjolla on vain suolatonta silliä. Ei kuulosta kovin houkuttelevalta, eihän? Sama juttu Itämeren eläimille.

• Murtovesilajit: On olemassa muutamia sitkeitä sissejä, jotka pärjäävät tässä "murtovesiparatiisissa", mutta niitä on harvassa. Ne ovat vähän kuin ne ainoat vitsit, jotka naurattavat appivanhempia.

Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, Itämeressä asuu sekä meren että makean veden eliöitä. Vähän kuin asuisi kimppakämpässä, jossa toinen kuuntelee heviä ja toinen klassista – melkoista säätöä.

Lisätietoa (koska tiedonjano on hyvästä): Itämeren suolapitoisuus vaihtelee alueittain. Pohjanlahdella se on lähes makeaa, kun taas Tanskan salmien lähellä suolaisuus on korkeampi. Eliökunnalle tämä tarkoittaa jatkuvaa sopeutumista, vähän kuin yrittäisi pysyä perässä muuttuvissa trendeissä.