Miten ihmisen toiminta vaikuttaa luontoon?

7 kuukautta sitten 27 katselukertaa

Ihmisen toiminta rasittaa luonnon kantokykyä päästöjen ja maankäytön muutosten kautta. Kasvihuoneilmiö, ympäristömyrkyt, metsien tehokas käsittely ja perinteisten elinympäristöjen katoaminen ovat esimerkkejä ilmiöistä, jotka heikentävät ekosysteemien tilaa maailmanlaajuisesti.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten ihmisen toiminta muuttaa luontoa?

Miettiny sitä paljon, miten kaikki onkaan muuttunut. Että me ihmiset, me ollaan laitettu aika monet asiat tosi ahtaalle. Se tuntuu vatsassa asti, kun mietin luontoa. Jokin sisällä kertoo, ettei tää oo kestävä tie.

Muistan syyskuussa 2020, kun olin sienireissulla siellä kotipaikkakunnan takametsässä, lähellä sitä pientä nimettömää lampea. Sen ranta oli jotenki… limainen ja vesi näytti vähän ruskeammalta, vaikka yleensä se on ihan kirkasta. Mietin niitä uutisia kaikista päästöistä ja miten ne valuu vesiin, ihan kuin joku myrkky.

Tai sit se kesä 2022, heinäkuussa. Oli ihan polttavan kuuma, tuntui ettei ollu varjoa missään. Vanhanaikaiset auringonpaisteet tuntuivat melkein helliltä verrattuna siihen pistävään kuumuuteen. Aurinko porotti armottomasti, ja ihmettelin, onkohan se otsonikerros ny tosi ohut.

Viime syksynä, lokakuussa, ajelin maaseudulla kaverin luokse Kanta-Hämeeseen. Ohitin paljon uusia hakkuuaukeita, vanhat metsät oli poissa. Ja ne lapsena viljelyssä olleet pellot olivat jo melkein kaikki pusikoituneet. Surullista katsoa, kun maisema muuttuu vieraaksi.

Lappissa kävin helmikuussa 2023 perheen kanssa siellä Sallassa. Ihmettelin sitä lumen määrää ja laatua, se oli jotenkin eri. Se ei ollut sitä tuttua paksua ja pölisevää, vaan sellaista kevyempää ja vähemmän kestävää. Tuntui, että talvi ei ollut enää se sama.

Miten ihminen aiheuttaa luontokatoa?

Olin Borneossa 2019. Se kuumuus ja kosteus oli jotain ihan käsittämätöntä, paita liimautu ihoon kiinni välittömästi. Ajettiin autolla tuntikausia ja molemmilla puolilla tietä jatkui silmänkantamattomiin täydellisen suorissa riveissä öljypalmuja. Siis ihan loputon vihreä autiomaa.

Siinä matkalla tajusin sen konkreettisesti. Se hiljaisuus oli kaikkein ahdistavinta. Aidossa viidakossa on jatkuva äänimatto, siritystä ja elämää. Siellä plantaasilla ei kuulunut mitään. Ei lintuja, ei apinoita, ei mitään. Vain meidän auton hurina. Se oli kuollut paikka.

Silloin iski se tunne, sellainen vihan ja voimattomuuden sekoitus. Että tämä kaikki on sen takia, että me saadaan halpaa palmuöljyä meidän kekseihin ja kosmetiikkaan. Se ei ole enää joku uutisotsikko, se on todellisuutta. Se on lopullista. Se metsä ei tule takaisin.

Samaa se on täällä Suomessakin, vaikka mittakaava on eri. Joku vanha metsä hakataan uuden mökkikylän tai pellon tieltä. Aina joku elinympäristö tuhoutuu pysyvästi.

Ihmisen toiminta on suurin syy luontokatoon.

Maankäytön muutokset ovat merkittävin syy. Tähän kuuluu metsien hakkuut pelloiksi, laitumiksi ja plantaaseiksi (soija, palmuöljy). Myös kaupunkien ja teiden rakentaminen tuhoaa elinympäristöjä.
Luonnonvarojen suora hyväksikäyttö. Tämä tarkoittaa ylikalastusta, metsästystä ja metsien ylenmääräistä hakkuuta puutavaraksi.
Ilmastonmuutos. Lämpötilan nousu ja sään ääri-ilmiöt muuttavat elinympäristöjä nopeammin kuin lajit ehtivät sopeutua. Esimerkiksi koralliriutat haalistuvat ja kuolevat merien lämmetessä.
Saastuminen. Muoviroska, kemikaalit ja maatalouden ravinnevalumat vesistöihin heikentävät lajien elinmahdollisuuksia ja aiheuttavat kuolemia.
Vieraslajit. Ihmisen mukana levinneet tulokaslajit voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja ja romahduttaa kokonaisia ekosysteemejä.

Miten ihminen voi suojella luontoa?

Mietin tätä luonnon suojelua. Ei se oo pelkästään sitä, että lajittelee roskat. Vaikka sekin on tärkeetä. Se on niin paljon isompi kokonaisuus. Että ymmärtääkö sitä edes. Just kävelin tuossa lähimetsässä ja se on jo niin pieneksi hakattu, että ihan ahdistaa.

Luonnon monimuotoisuutta turvataan perustamalla luonnonsuojelualueita yksityismaille, hankkimalla alueita valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin ja hyväksymällä rauhoitusesityksiä. Lisäksi laaditaan suojelukohteiden hoito- ja käyttösuunnitelmia ja turvataan luontoarvoja maankäytön suunnittelussa.

Nuo on noita virallisia juttuja, tärkeitä nekin. Maankäytön suunnittelu on avainasemassa. Mutta mitä yksittäinen ihminen tekee. Sitä mä mietin.

Se on ihan konkreettisia tekoja arjessa.

Kulutus. Ihan ykkösjuttu. Vähennä kulutusta. Kaikessa. Ei tartte ostaa aina uutta. Vaatteet, tavarat, kaikki. Kierrätys on hyvä, mutta kulutuksen vähentäminen on parempi.
Ruoka. Syö enemmän kasviksia. Suosi lähi- ja luomuruokaa. Lihan tuotanto kuluttaa ihan älyttömästi resursseja. Ruokahävikin pienentäminen on myös ihan ehdoton juttu.
Vieraslajien torjunta. Tosi konkreettista hommaa. Meidänkin mökin lähellä on lupiinialue, jota on käyty kitkemässä porukalla pois. Helppo tapa osallistua.
Vapaaehtoistyö. WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto, paikalliset yhdistykset. Niissä voi tehdä vaikka mitä.

Ja ne yksityiset luonnonsuojelualueet. Voiko kuka vaan perustaa sellaisen omalle maalleen? Täytyypä selvittää. METSO-ohjelma on yksi tällainen, se kannustaa metsänomistajia vapaaehtoiseen suojeluun. Sillä suojellaan metsien monimuotoisuutta.

Sitten on tää ennallistaminen. Soiden ja metsien ennallistaminen. Se on todella tärkeää. Ei riitä, että suojellaan sitä mitä on jäljellä, pitää myös korjata vanhoja virheitä. Palautetaan ojitettuja soita luonnontilaan. Hiilinielut kasvaa ja monimuotoisuus palaa.

Poliittinen vaikuttaminen on myös yksi keino. Äänestäminen. Kuntalaisaloitteet. Meidänkin kunnassa oli se kaavoitusjuttu yhdestä virkistysalueesta, kävin heti allekirjoittamassa adressin. Pitää olla hereillä.

Onko ihminen osa luontoa?

Ihan selvä. Ihminen on osa luontoa.

Luonto ei erota ihmistä. Se vain on.
Ihmisen keho noudattaa luonnonlakeja.
Tämä on kiistaton fakta.

Ymmärrys tästä on syvempi kuin pintapuolinen. Ihmisen olemassaolo on sidottu maapallon ekosysteemeihin. Ilman niitä ei olisi meitä.

Ravinto tulee luonnosta. Vesi samoin.
Ilma, jota hengitämme, on osa samaa järjestelmää.
Teollisuus muuttaa luontoa. Mutta muutos on silti luonnon sisällä. Se on uusi vaihe, ei irtaantuminen.

Ajattele sitä näin: hyönteinenkin muuttaa ympäristöään. Se on luonnollista. Ihmisen vaikutus on vain mittavampi.

Emme ole ulkopuolisia tarkkailijoita. Olemme osa prosessia.
Tämä vaatii perspektiiviä. Emme voi hallita, vain olla.
Olemme hetki ajassa. Luonnon mittakaavassa.

Mikä on luontoyhteys?

Luontoyhteys on se salaperäinen ja usein aliarvostettu sisäinen tunne, joka potkaisee meidät takaisin luonnolliseen rytmiin. Se on kuin sielun käyttöopas, joka muistuttaa meitä siitä, ettemme ole vain sähköpostien ja kokouskutsujen uhreja, vaan osa jotain paljon suurempaa ja vihreämpää. Se on ihmisen ja ympäristön välinen tunneside, tapa kokea ja ymmärtää paikkansa maailmassa.

Tästä haarautuu sitten se kaikkein konkreettisin ja ihastuttavin, metsäyhteys. Se on luontoyhteyden spesiaaliversio, vähän niin kuin samppanja kuohuviinien joukossa – se todellinen kuningas. Kun metsäyhteys on kohdillaan, tunnet puun juuret syvemmällä kuin oman pankkikorttisi salasanan. Jotkut käyttävät termiä "metsäsuhde", ja se kuulostaa aina niin tylsältä. Melkein kuin se olisi jotain, mitä pitää täyttää virallisella lomakkeella. Minun mielestäni se on lähinnä tapa, jolla filosofian professorit saavat palkan tavallisesta asiasta.

Metsäyhteys on, kun halaat sitä puuta, koska se tuntuu oikealta. Ei siksi, että joku käskee. Metsäsuhde on ehkä sitä, kun lasket, kuinka monta tukkia siitä puusta saa. Molemmat voivat olla relevantteja, mutta vain toinen saa sielun laulamaan lintujen kanssa.

Miksi sitten pitäisi vaivautua? Miksi pitäisi vaihtaa Netflix luontodokkariin (sen oikeaan versioon)?

Mielenterveys on bonusta: Luontoyhteys karkottaa stressiä tehokkaammin kuin kymmenen tuntia Twitteriä. Uskomatonta, eikö? Se nollaa pään. Se on kuin reset-nappi aivoille.
Fyysinen hyvinvointi: liikuntaa ilman kuntosalin jäsenyyttä. Kun kävelet metsässä, se ei tunnu pakkopullalta. Sydän pumppaa, keuhkot täyttyvät raikkaalla ilmalla, ja kalorien palaminen tapahtuu lähes huomaamatta.
Ympäristötietoisuus herää: Kun todella tunnet luonnon, et halua sitä tuhota. Se on kuin rakastuisit – et halua satuttaa rakastettua. Ja maailma tarvitsee enemmän rakkautta juuri nyt.
Elämänlaatu kohoaa kuin kuumailmapallo. Se tuo arkeen syvyyttä ja merkitystä, jota et löydä kauppakeskuksesta. Antaa elämälle sen maun, joka puuttuu prosessoidusta ruoasta.
Evoluutiobiologinen perusta: Meidän geeneissämme on vielä se muisto savannista. Me olemme tehty kävelemään paljain jaloin ja katselemaan tähtiä, emme tuijottamaan pientä näyttöä kahdeksan tuntia päivässä.