Onko helmikuu kylmempi kuin tammikuu?

Onko helmikuu kylmempi kuin tammikuu? Ei yleensä

Monet pohtivat, onko helmikuu kylmempi kuin tammikuu suunnitellessaan talvitoimiaan. Tilastollisen tiedon ymmärtäminen auttaa varautumaan pureviin pakkasiin ja pimeimpään vuodenaikaan oikein. Vältyt yllätyksiltä ja tiedät tarkalleen, milloin talven kylmin jakso todellisuudessa vallitsee Suomen eri osissa. Tutustu tarkkoihin lämpötilaeroihin ja sääilmiöihin nyt.

Onko helmikuu kylmempi kuin tammikuu? Suora vastaus tilastoista

Lyhyt vastaus useimpiin suomalaisiin paikkakuntiin on: ei, tammikuu on tilastollisesti vuoden kylmin kuukausi. Keskimäärin tammikuun lämpötila on noin 0,5 - 1,5 astetta helmikuuta alhaisempi, mutta ero on usein hiuksenhieno ja vaihtelee merkittävästi asuinpaikkasi mukaan. Siinä missä tammikuuta hallitsee syvä pimeys ja hitaasti jäähtyvä maa, helmikuussa nouseva aurinko tuo mukanaan omat haasteensa, kuten kirkkaat mutta petollisen purevat pakkaspäivät. ^[1]

Monet meistä muistavat helmikuun erityisen kylmänä juuri siksi, että aurinko alkaa jo paistaa, mikä luo illuusion lämmöstä, vaikka todellisuudessa ilma on vielä jäätävää. Tilastollisesti tammikuun loppupuolisko on se aika, jolloin elohopea laskee alimmilleen suurimmassa osassa maata. Mutta onko tilanne sama kaikkialla? Ihan niin yksinkertaista se ei ole, ja rannikkokaupungeissa asuvat saattavat olla tästä täysin eri mieltä. Ihan pian kerronkin, miksi meri on tässä vertailussa todellinen jokeri.

Tammikuu on tilastollinen kylmyyshuipun haltija

Suomen ilmastotilastot osoittavat selvästi, että tammikuu pitää hallussaan vuoden kylmimmän kuukauden titteliä. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tammikuun keskilämpötila asettuu tyypillisesti -3 ja -6 asteen välille, kun taas Lapissa lukemat laskevat usein -12 ja -15 asteen tasolle. ^[2] Helmikuussa vastaavat keskiarvot ovat yleensä noin asteen verran korkeampia. Tämä johtuu siitä, että tammikuussa maanpinta on jo luovuttanut suurimman osan kesän lämmöstään, mutta auringon säteily ei vielä riitä lämmittämään ilmaa.

Olen itse huomannut tammikuun pimeyden tekevän kylmyydestä raskaampaa. Kun lämpötila laskee -20 asteeseen ja aurinkoa ei näy viikkoon, pakkanen tuntuu hiipivän suoraan luihin ja ytimiin. Harvoin olen kokenut niin lamaannuttavaa tunnetta kuin tammikuun lopun hiljaisessa pakkasyössä. Tällöin ilma on täysin seisovaa, ja jokainen hengenveto tuntuu neulanpistoilta keuhkoissa. Vaikka helmikuussa saattaa olla yhtä kylmiä yksittäisiä päiviä, tammikuun jatkuva pimeys saa pakkasen tuntumaan armottomammalta.

Miksi helmikuu tuntuu rannikolla kylmemmältä?

Tässä on se mielenkiintoinen seikka, jota monet eivät tule ajatelleeksi: meri viilenee huomattavasti hitaammin kuin maanpinta. Rannikkoalueilla, kuten Helsingissä tai Turussa, tammikuu voi itse asiassa olla leudompi kuin sisämaassa, koska avoin meri lämmittää vielä ilmaa. Mutta kun helmikuu koittaa ja meri on vihdoin jäätynyt tai saavuttanut nollapisteensä, tämä lämmittävä vaikutus katoaa. Siksi rannikolla talven kylmin jakso osuu usein helmikuun alkuun - ei tammikuun loppuun.

Muistan elävästi erään helmikuun aamun Helsingin rannalla. Lämpömittari näytti vain -10 astetta, mikä kuulostaa tammikuun Lapin lukemiin verrattuna suorastaan keväiseltä. Mutta mereltä puhaltava viima oli jotain aivan muuta. Se puri kasvoihin tavalla, jota kuiva sisämaan pakkanen ei koskaan tee. Kosteus tekee kylmästä purevampaa. Helmikuussa merijää on laajimmillaan, ja se poistaa rannikolta sen viimeisenkin pienen suojan, jonka avovesi tarjosi tammikuussa.

Auringonpaiste ja huijatuksi tulemisen tunne

Helmikuun suurin ero tammikuuhun on auringon valo. Tilastollisesti helmikuussa on noin 60 - 120 prosenttia enemmän auringonpaistetta kuin tammikuuss^[3] a. Tämä johtaa usein selkeiin pakkaspäiviin, jolloin taivas on kirkas ja hanki kimaltelee. Mutta älä anna näkymän hämätä. Selkeä taivas tarkoittaa myös sitä, että maanpinnan lämpö karkaa yöllä suoraan avaruuteen, mikä johtaa hyytäviin aamuihin.

Nouseva aurinko huijaa. Monesti olen astunut helmikuussa ulos pelkässä ohuessa takissa, koska ikkunasta katsottuna sää näytti suorastaan keväiseltä. Virhe. Vaikka aurinko paistaa, se ei vielä näillä leveysasteilla juurikaan lämmitä. Se vain paljastaa ilmassa leijuvan jääpölyn. Se on se helmikuun tyypillinen piirre - silmät nauttivat valosta, mutta sormenpäät alkavat kipuilla jo muutamassa minuutissa. Myönnetään, olen itsekin useasti aliarvioinut helmikuun voiman pelkän visuaalisen vaikutelman perusteella.

Sisämaa ja Lappi: Missä pakkanen paukkuu pisimpään?

Lapissa tammikuu on lähes poikkeuksetta kylmempi kuukausi kuin helmikuu, mutta ero helmikuuhun on usein pieni. Sisämaassa ja pohjoisessa lunta on helmikuussa yleensä eniten, mikä eristää maanpintaa, mutta samalla yläpuolella vellova kylmä ilmamassa voi pysyä paikallaan viikkoja. Helmikuussa koetaan usein niin kutsuttuja kireitä pakkasia, jotka kestävät pitkään. Kuitenkin helmikuun loppua kohden kevään merkkejä alkaa näkyä jo selvästi, kun taas tammikuun lopussa kevät tuntuu vielä kaukaiselta haaveelta.

Monet asiantuntijat suosittelevatkin Lappiin matkustamista mieluummin helmikuussa kuin tammikuussa. Syy ei ole lämpötila, vaan se, että helmikuussa päivä on jo huomattavasti pidempi. Kun tammikuussa kaamos saattaa vielä painaa päälle, helmikuussa hiihtoladulla näkee jo eteensä ilman otsalamppua. Silti, jos etsit sitä kaikista raakaa ja puhdasta kylmyyttä, tammikuun loppu on se hetki, jolloin tilastot ovat puolellasi.

Tammikuu vs Helmikuu: Suomen talven vertailu

Tammikuu (Kylmin kuukausi)

Lumipeite vakiintuu, mutta ei ole yleensä vielä saavuttanut maksimiaan

Meri on vielä suhteellisen lämmin ja estää pahimmat pakkaspiikit

Vuoden pimeintä aikaa, kaamos hallitsee pohjoisessa ja hämärä etelässä

Noin 1 aste kylmempi kuin helmikuu suurimmassa osassa Suomea

Helmikuu (Valon ja viiman kuukausi)

Lumipeite on tyypillisesti syvimmillään helmikuun lopussa

Kylmin aika osuu usein tänne meren jäätymisen ja viilenemisen takia

Päivä pitenee vauhdilla, aurinkotunteja merkittävästi enemmän

Hieman tammikuuta leudompi, mutta suuret lämpötilavaihtelut yleisiä

Mikon työmatka Helsingissä: Meren jäähtyminen

Mikko, helsinkiläinen ohjelmistokehittäjä, ihmetteli tammikuussa, miksi kaikki valittivat kylmyydestä. Meri oli vielä auki Lauttasaaren edustalla, ja lämpötila pysytteli siedettävässä -5 asteessa.

Helmikuun koittaessa meri jäätyi umpeen viikon kovan pakkasjakson jälkeen. Yhtäkkiä Mikon tuttu pyöräilyreitti rantaa pitkin muuttui jäätäväksi tunneliksi, jossa viima puhalsi esteettä.

Mikko yritti ensin pärjätä samoilla tammikuun varusteilla, mutta joutui toteamaan, että kostea rannikkokylmä vaati järeämpää tuulisuojaa. Hän oppi, ettei pelkkä pakkaslukema kerro koko totuutta.

Lopulta Mikko sijoitti kunnon maskiin ja tuulenpitäviin kerroksiin. Hän huomasi, että vaikka tammikuu oli pimeämpi, helmikuun 'paljas' maisema teki kylmästä rannikolla huomattavasti vaikeamman vastustajan.

Annan hiihtoloma Kittilässä: Valon vaikutus

Anna matkusti perheineen Lappiin tammikuun puolivälissä kokeakseen kaamoksen pimeyden. Pakkanen oli kova, -25 astetta, ja hiihtäminen vaati jatkuvaa liikettä pysyäkseen lämpimänä.

He palasivat takaisin helmikuun lopulla. Vaikka mittari näytti edelleen -20 astetta, aurinko paistoi kirkkaasti tunturien yllä, ja luminen maisema heijasti valoa joka puolelta.

Anna huomasi, että he viihtyivät ulkona tuntikausia pidempään kuin tammikuussa. Valo antoi henkistä energiaa, joka sai pakkasen tuntumaan vähemmän uuvuttavalta.

Loman päätteeksi Anna totesi, että tammikuu oli ehkä asteen tai kaksi kylmempi tilastoissa, mutta helmikuun kirkkaus teki kylmyydestä nautittavan kokemuksen sijaan selviytymistaistelun.