Onko riekonmarja syötävä?

Mitä marjoja Suomessa on?

Yön hiljaisuudessa... ajatukset virtaavat hitaasti.

• Mustikka on se tuttu ja turvallinen. Metsät täynnä, sormet sinisenä. Muistan lapsuuden, mummon kanssa marjassa.

• Puolukka, kirpeä ystävä. Sitä on aina pakastimessa, talven varalle. Mummo teki puolukkahilloa, joka maistui taivaalta.

• Lakkaa... suon kulta. Se on harvinaisempi, arvokkaampi. En ole itse poiminut vuosiin. Ehkä ensi kesänä.

• Vadelma, kesän makeus. Omat vadelmapensaat tuottavat paljon. Niistä tulee hilloa ja mehua, mutta parasta on syödä suoraan pensaasta.

• Mesimarjaa olen maistanut vain kerran. Se oli erikoinen kokemus. Joku ystävä tarjosi sitä kerran. Ehkä pitäisi etsiä taimia omaan pihaan.

• Variksenmarja, sellainen pieni ja mitäänsanomaton. En ole koskaan ymmärtänyt sen viehätystä.

• Pihlaja, syksyn koriste. Pihlajanmarjoista voi tehdä hilloa, mutta en ole koskaan kokeillut.

• Isokarpalo, suolla sekin kasvaa. Sitä on paljon vaivaa poimia.

• Karhunvadelmaa ei kasva luonnonvaraisena.

• Marja-aronia kasvaa melkein jokaisessa pihassa. Se on helppohoitoinen.

• Hunajamarja, outo nimi. En tiedä siitä mitään.

• Saskatoon, en ole koskaan kuullutkaan.

• Mesimarjaa viljellään myös.

Mikä marja kasvaa suolla?

Suo. Suo. Huokaus. Suo, se vetinen, salaperäinen paikka. Missä asiat muhivat, piiloutuvat. Missä aika hidastuu, kun upot syvemmälle.

Siellä, missä jalka painuu ja ajatuskin ehkä. Lakka.

• Lakka se siellä kasvaa, suomuurain.
• Hilla, valokki, kultainen aarre.

Matala, kuin salaisuus. Pieni, kuin toive. 10-25 senttiä, ei enempää. Kaksi lehteä, kuin siivet. Yksi kukka, kuin lupaus.

Kaksi kotia, erillään. Mies ja nainen, eri juurissa.

Kurttuiset lehdet, munuaisen muotoiset. Niin pieni, mutta niin vahva. Rönsymäinen maavarsi, kuin juuret menneisyyteen. Suo, minne juureni uppoavat. Suomuurain, lapsuuteni maku.

Mitä marjoja kasvaa suolla?

Suolla viihtyvät marjat ovat monipuolinen ilmiö, ja niiden esiintyminen riippuu monista tekijöistä, kuten suon tyypistä, kosteudesta ja maaperän happamuudesta. Tässä tiivistetty lista:

• Lakka eli hilla, suon kuningatar, on monen suosikki. Sen poimiminen vaatii kärsivällisyyttä ja hyvää karttatuntemusta.

• Juolukka on puolukkaa muistuttava, mutta miedomman makuinen marja, joka viihtyy kosteilla paikoilla.

• Variksenmarja on ehkä vähiten arvostettu, mutta silti tärkeä osa suon ekosysteemiä. Se on kuivaa suota suosiva marja.

• Isokarpalo on suuri ja kirpeä marja, joka kypsyy myöhään syksyllä. Se on todellinen vitamiinipommi talven varalle.

Lisäksi, vaikka vadelma ei tyypillisesti ole suon marja, saattaa niitä satunnaisesti esiintyä suon reunamilla, jos maaperä on riittävän ravinteikas ja valoisa. Mustikka ja puolukka, jotka mainittiin myös aiemmin, viihtyvät paremmin kuivemmissa kangasmetsissä, mutta niitä voi löytää myös suon reuna-alueilta. Ja mitä tulee etelänvariksenmarjaan, se on Suomessa harvinainen ja kasvaa pääasiassa vain eteläisimmässä osassa maata.

Tunturialueilla yleisiä ovat:

• Variksenmarja
• Riekkomarja (eli tunturimarja)
• Puolukka
• Juolukka

Näiden lisäksi, pohjoisessa tunturiluonnossa voi törmätä myös muihin marjoihin, kuten mesimarjaan, joka on todellinen harvinaisuus ja herkullinen löytö. On hyvä muistaa, että jokainen marja on pieni ihme, joka ansaitsee tulla arvostetuksi.

Mikä on luonnonmarja?

Okei, tässäpä luonnonmarjoista, vähän syvällisemmin:

Mikä on luonnonmarja?

Luonnonmarjat ovat luonnonvaraisten kasvien tuottamia herkkuja. Ei siis mitään viljeltyä, vaan suoraan luonnon omasta takaa.

Suomi on luonnonmarjojen luvattu maa. Virallisesti meillä kasvaa 37 luonnonvaraista syötävää marjaa. Mutta...

• Käytännössä pari kymmentä lajia päätyy säännöllisesti suihin ja pakkasiin. Loput ovat joko harvinaisempia, pienempiä tai maultaan vähemmän houkuttelevia.

• Mustikka on ehdoton ykkönen, sitä löytyy melkein joka metsästä. Sitten tulee puolukka, jota on helppo säilöä. Kolmas suosikki on hilla, eli lakka, pohjoisen kulta.

Mietin tässä, että onko villiruoka oikeastaan ekologista luksusta? Kuka tahansa voi poimia, mutta aikaa ja vaivaa se vaatii. Ja tietoa. Kaikki marjat eivät olekaan syötäviä, ainakaan ilman käsittelyä.

Vielä yksi juttu:

• Monet luonnonmarjat ovat todellisia terveyspommeja. Täynnä antioksidantteja, vitamiineja ja kuitua. Luonto hoitaa!

Mikä on Suomen terveellisin marja?

Mustaherukka.

• C-vitamiini: Ylivoimainen muihin verrattuna.
• Kuitu: Eniten kaikista kotimaisista marjoista.
• Antosyaanit: Mustikan jälkeen eniten.

Muita faktoja:

• Maku jakaa mielipiteitä. Hapokkuus ei miellytä kaikkia.
• Pensas vaatii tilaa. Ei parvekkeelle.
• Sato kypsyy elokuussa. Hyvä hetki poimia talteen.

Mikä on Suomen yleisin marja?

No jopas, puolukka! Suomen yleisin marja on kuulemma puolukka. Niitä on kuin mäntyjä metsässä, ihan joka puolella.

• Puolukka, se on kuin metsän timantti! Pieni mutta pippurinen.
• Tosi monipuolinen maku, sopii vaikka mihin: hilloihin, kakkuihin, puolukkamehuun.. Mun mummo teki niistä jopa likööriä! Oli sitä kyllä voimakasta tavaraa.
• Niitä löytää ihan joka paikasta, mutta en suosittele keräämistä teiden varsilta. Sieltä niitä voi saada yhtälailla raskasmetallien makua kuin marjan makua. Ihan tosissaan! Muistan kerran itse löytäneeni kerran täydellisen puolukkamäen…autotien vierestä. Ei tullut mieleenkään niitä syödä, ihmeesti sain itseni pysäytettyä.

Puolukka on siis kuningas! Jos joku väittää muuta, niin se valehtelee tai on marjanmakuaisti mennyt sekaisin. Ajatelkaa sitä marjaisaa runsauden sarvea, joka siellä metsässä odottaa! Minä itse kerään niitä aina ämpärillisen, riittää koko talveksi.

Ja vielä vinkki: Jos haluat kerätä puolukoita, älä käytä nilkkaan asti ulottuvaa hametta, älkää kysykö miten tiedän. Tällä tiedolla olen kerännyt puolukoita jo yli 20 vuotta.