Voiko kiikareilla katsoa Aurinkoa?

Voi apua, kiikarit ja aurinko – se on yhdistelmä, joka saa minut ihan kylmille väreille! Muistan lapsena, miten varoitettiin katsomasta aurinkoa suoraan, saati sitten kiikareilla. Se ajatuskin… huh! Kuvittele, mitä se voisi tehdä silmille. Sokeutuminen ei ole mikään vitsi. Mieleeni tulee aina se kuva, jossa joku on polttanut reiän paperiin suurennuslasilla. Entä jos se tapahtuu silmän verkkokalvolle? Ei kiitos! Vielä tänäkin päivänä se lapsuuden pelko hiipii mieleen.

Olin kerran piknikillä auringonpimennyksen aikaan. Kaikki olivat ihan innoissaan, ja minäkin tietysti. Mutta olin myös tosi hermostunut. Muistin ne kauhutarinat. Onneksi jollain oli pimennyslasit! Niiden läpi auringonpimennys näytti… no, aika maagiselta. Ihan kuin joku olisi napannut palan auringosta pois. Ja se oli turvallista! Eikö olekin uskomatonta, miten yksinkertaisella tavalla voi suojella silmiään?

Muistan, että jossain sanottiin, että jopa sekunnin murto-osa suoraa auringonvaloa voi vahingoittaa silmiä. En tiedä, onko se ihan totta, mutta en ota riskiä. Miksi ottaisi? Varsinkin kun on olemassa turvallisiakin tapoja katsoa auringonpimennystä, kuten ne pimennyslasit tai sitten joku projektiolaatikkojuttu, jolla heijastetaan kuva seinälle. Netistä löytyy varmasti ohjeita, jos kiinnostaa.

Silmät ovat niin arvokkaita, eikö vain? Ei niitä kannata riskeerata hetken uteliaisuuden takia. Mitä jos oikeasti sokeutuisi? Miten se vaikuttaisi elämään? Kaikki ne pienet arkiset asiat, lukeminen, kasvojen näkeminen… kaikki olisi niin paljon vaikeampaa. Joten hei, jos mietit kiikareiden ja auringon yhdistämistä, älä tee sitä! On parempiakin tapoja tutkia taivaankappaleita. Oikeasti.