Miten kauan kertausharjoitus kestää?

Huh, kertausharjoitukset… Se sana tuo kyllä välittömästi mieleen omat inttimuistot. Muistan sen tunteen – kuin aika olisi pysähtynyt. Viisi, ehkä jopa seitsemän päivää irti arjesta. Ikuisuus! Vaikka pakolliset harjoitukset ovat just noin pitkiä, ne tuntuivat aina paljon, paljon pidemmiltä. Onko se se armeijan omituinen aikakäsitys, vai mikä?

Muistan yhden kerran, kun olin kertauksissa. Satoi kaatamalla, ja teltassa oli kylmä. Mietin silloin, että mitä ihmettä teen täällä. Miksi just minä? Mutta sitten aloimme harjoitella uutta viestikalustoa. Olihan se ihan mielenkiintoistakin, ja jotenkin sitä tajusi, että täähän on ihan tarpeellista. Onhan meidän pakko olla valmiita – kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Ei kai kukaan todella halua sotaa, mutta…

Ja totta kai, se porukka. Vaikka välillä ärsyttikin, niin olihan siellä hauskojakin tyyppejä. Muistan yhden jutun, kun… no, ehkä en kerro sitä nyt. Joka tapauksessa, se yhteishenki oli ainutlaatuinen. Sitä ei löydä mistään muualta.

Niin, ja ne pakolliset kertaukset, viidestä seitsemään päivää… Tuntuu välillä aika hurjalta repäisyltä, varsinkin nyt, kun on perhe ja työ ja kaikki. Mutta silti, joku osa minusta ymmärtää, miksi ne ovat tärkeitä. Ja joskus, ihan joskus, siellä oppii jopa jotain uuttakin! Eikö niin?