Saako pellolla hiihtää?

Pellolla hiihtäminen: Onko se sallittua?

Mä oon aina miettinyt tätä pellolla hiihtämistä. Ja joo, kyllä mä hiihdän, mutta vain kunnon hangella. Se on mulle ehdoton sääntö, ettei suksen alla ole paljas maa.

Viime helmikuussa, olikohan se 20. päivä, hiihdin täällä Kirkkonummen pelloilla. Lunta oli varmaan puoli metriä, joten ei mitään vaaraa viljalle. Se tunne on ihan mieletön, kun edessä on vain valkoinen lakeus.

Pihapiiriin ei tietenkään mennä. Se on pyhä. Maanomistajalle pitää antaa rauha, ja onhan se nyt ihan peruskohteliaisuutta.

Mutta sitten kun on vähän lunta, keväällä, niin en menis. Silloin suksi puree maahan ja tekee tuhoa. Siitä tulee itellekin paha mieli, kun näkee sen vallihaudan siinä pellon pinnassa.

Jokamiehenoikeus on hieno juttu, mut se ei oo mikään vapaalippu. Käytetään järkeä. Sillä pärjää.

Saako toisten pelloilla hiihtää?

Jokamiehenoikeus sallii hiihtämisen toisten pelloilla, kunhan siitä ei aiheudu haittaa tai häiriötä. Liikkuminen on sallittua vain alueilla, joilla liikkuminen on yleisesti ottaen sallittua. Rajoituksia voi olla esimerkiksi erityiseen käyttöön otetuilla alueilla tai viljelyksessä olevilla pelloilla.

Tämä jokamiehenoikeus on kyllä kiehtova konsepti, pohjimmiltaan suomalainen vapauskäsitys. Ajattele, miten harvassa maassa vastaavaa löytyy. Kyseessä ei ole pelkästään oikeus, vaan myös velvollisuus ymmärtää sen rajat.

Pelloilla hiihtäminen vaatii harkintaa. Vaikka lainsäädäntö on suhteellisen selkeä, käytännön tilanteet ovat usein monivivahteisempia. Tässä on kyse tasapainosta yksilön vapauden ja maanomistajan oikeuksien välillä. Voiko täydellistä vapautta olla ilman vastinetta? Tuskin.

Mietitäänpä hetki viljeltyä peltoa. Kun lumi peittää maan, se saattaa näyttää kutsuvalta valkoiselta tasangolta, mutta sen alla piilee usein tuleva sato. Tästä syystä viljelyksessä olevilla pelloilla, oli siellä kasvamassa sitten syysviljaa tai nurmea, ei saa hiihtää. Hiihtäjän paino tiivistää lumen ja jäännekerroksen, mikä voi vahingoittaa kasveja tai hidastaa niiden kasvua. Se on suoraa haittaa maanomistajalle. Onko se eettisesti oikein, että minun huvini on toisen tappio? En usko.

• Sallittua, kun: Pelto on selvästi käyttämätön (kesanto) tai sato on korjattu ja maa on lepotilassa. Tällöinkin on syytä olla varovainen.
• Ei sallittua, kun: Pelto on aktiivisessa viljelykäytössä. Tämä voi tarkoittaa vaikka juuri kylvettyä syysvehnää, nurmea tai muuta orastavaa kasvustoa. Aina on parempi valita reitti, joka ei aiheuta epäselvyyksiä.

Filosofisesti jokamiehenoikeus heijastaa kollektiivista luottamusta ja vastuuta. Se olettaa, että ihminen osaa arvioida tilanteen ja toimia ympäristöä kunnioittaen. Jos emme osaa, oikeuksia voidaan joutua rajoittamaan. Ja siinä menetetään jotain tärkeää – sen vapauden tunteen, että voi astua ulos ovesta ja vain olla osana luontoa, ilman jatkuvaa kieltojen ja lupien viidakkoa.

Muistan, kun pienenä hiihtelimme kavereiden kanssa naapurin pelloilla. Se oli sitä aikaa, kun kaikki tunsivat kaikki ja naapurit sopivat asioista keskenään. Nykyään ihmiset ovat vieraampia toisilleen, ja silloin on entistä tärkeämpää noudattaa kirjoitettuja sääntöjä – ja sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Maalaisjärki on muutenkin usein paras laki.

Lisätietoa pelloista ja jokamiehenoikeudesta käytännössä:

• Viljellyt pellot: Näillä hiihtäminen on kiellettyä. Vahinko voi olla merkittävä, ja tästä voi seurata korvausvelvollisuus.
• Käyttämättömät pellot (kesanto): Nämä ovat yleensä turvallisempia. Mutta silti, pohdi: onko siellä jotain herkkää tai piilossa?
• Metsä- ja joutomaat: Nämä ovat tyypillisiä jokamiehenoikeuden käyttämisen alueita hiihtoon.
• Avoimet, lumen peittämät alueet: Näillä voi liikkua vapaammin, mutta aina vastuullisesti.
• Erityisalueet: Esimerkiksi sotilasalueet, luonnonsuojelualueiden tietyt osat tai tietyt yksityispihat eivät kuulu jokamiehenoikeuden piiriin.

Periaate on aina sama: älä aiheuta haittaa tai häiriötä. Se on se punainen lanka, joka kulkee läpi koko jokamiehenoikeuden. Se on kuin yhteiskuntasopimus luonnon kanssa: saat käyttää, kunhan et riko sitä, mitä toiset tarvitsevat. Ja se on minusta aika hieno ajatus.

Saako viljellyllä pellolla kävellä?

Tuli vaan mieleen kun katson ulos pimeään. Pellot on niin hiljaisia yöllä. Tekisi mieli joskus vain kävellä sen poikki, mutta ei sitä voi.

Se on niin selkeä raja. Tässä loppuu tie, ja tuosta alkaa jonkun toisen työ. Jonkun toisen elämä. Tuntuu oudolta. Maa on kaikkien, mutta samalla se on jonkun toisen elanto. En tiedä, vaikea ajatus.

Ei saa. Se on se juttu. Ei vaan saa. Siinä kasvaa ruokaa. Tai rehua eläimille. Sitä ei ajattele. Kun tallaa sen, niin se on pois joltain. Se on vähäistä haittaa, mutta se on silti haitta.

• Viljellyllä pellolla, niityllä tai istutuksella ei saa kulkea. Tämä koskee aikaa, jolloin kulkemisesta aiheutuu vahinkoa. Käytännössä siis keväästä sadonkorjuuseen. Oras on herkkä.
• Viljelty pelto on sellaista, jossa on viljaa, heinää, perunaa tai muita kasveja. Myös kesantopelto lasketaan viljellyksi maaksi.
• Talvella, kun pelto on jäässä ja paksun lumipeitteen alla, kulkeminen on sallittua. Silloin askelista ei koidu haittaa tulevalle sadolle. Silloin voi hiihtää sen poikki.
• Muita kiellettyjä paikkoja ovat kotirauhan suojaamat piha-alueet. Vaikka aitaa ei olisi, toisen pihalle ei mennä. Se on kunnioitusta.