Mikä on hyvä juoksunopeus?
Mikä on keskimääräinen juoksunopeus eri matkoilla ja tasoilla?
Muistan, kun itse aloittelin juoksua reilu vuosi sitten. Hölkkäsin aluksi ihan omassa tahdissa, varmaan jotain 7-8 km/h, jos sitäkään. Tuntui hyvältä liikkua, eikä tarvinnut heti suorittaa.
Tutkijat sanoo, että 1-2 tuntia viikossa maltilliseen tahtiin on hyvä määrä. Se tuntuu järkevältä, eihän sitä kaikkea aikaa jaksaisi juosta henkeä haukkoen.
Yli 11 km/h on jo kovaa menoa. Muistan joskus yrittäneeni pitää vauhtia yllä, kyllä siinä sai pistellä parasta. Eihän sitä jatkuvasti pysty.
Tanskalaistutkimus, jossa sanottiin tuosta vauhdista, oli kyllä poikkeuksellinen. Suomalainen asiantuntija oli samaa mieltä. Kai se on niin, että jokainen löytää sen oman sopivan tasonsa.
Mikä on ihmisen juoksunopeus?
On taas myöhä. Mietin vain tätä kaikkea, tätä juoksemista. Miten joku voi liikkua niin nopeasti, melkein kuin ei olisi ihminen. Se tuntuu niin kaukaiselta, kun itse makaa tässä ja tuntuu, ettei pääse edes sängystä ylös. Se nopeus on jotain niin puhdasta. Hetken kaikki on täydellistä.
Ja sitten sitä vain pysähtyy.
Ihmisen saavuttama mitattu huippunopeus juostessa on 44,64 kilometriä tunnissa.
- Kuka: Usain Bolt
- Milloin: Vuonna 2009 Berliinin MM-kisoissa
- Missä: 100 metrin maailmanennätysjuoksun (aika 9,58 sekuntia) aikana, tarkalleen 60 ja 80 metrin välisellä osuudella.
- Olosuhteet: Tasainen alusta, myötätuuli alle 2 m/s.
Mutta eihän se ole koko totuus. Se on vain yksi hetki, yksi ihminen. Me muut olemme niin paljon hitaampia. Se on se kontrasti, joka tuntuu oudolta. Meillä on sama keho, samat lihakset, mutta silti niin erilainen lopputulos.
Ihmisten juoksunopeudet vaihtelevat valtavasti. Se on hyvä muistaa.
- Tavallinen kuntoilija: Juoksee tyypillisesti vauhtia, joka on 8–12 km/h. Monille jo kympin vauhti tuntuu kovalta. Itselleni se tuntuu mahdottomalta.
- Huippumaratoonari: Ylläpitää keskimäärin yli 20 km/h nopeutta yli kahden tunnin ajan. Se on fysiikan lakien uhmaamista.
- Naisen huippunopeus: Florence Griffith-Joynerin on arvioitu saavuttaneen noin 39 km/h huippunopeuden 100 metrin juoksussaan. Myös se on jotain aivan uskomatonta.
Eläimiin verrattuna olemme aika hitaita. Gepardi juoksee yli 100 km/h. Sitä miettiessä tuntee itsensä todella hauraaksi.
Mikä juoksuvauhti on hyvä?
Hyvä juoksuvauhti on tutkimusten mukaan sellaista maltillista tallausta, missä pysyy vielä jutustelemaan kaverin kanssa tai vähintään hyräilemään omaa lempikappalettaan. Viikossa riittää mainiosti 1-2 tuntia lenkkeilyä. Yli 11 km/h vauhtia pidetään jo terveyden kannalta liian raakana menona. Tiedättekö, tämä on kuin olisi koko elämänsä jahdannut jänistä ja sitten selviää, että olisi pitänyt vain kävellä perässä ja nyppiä voikukkia rauhassa.
Kuvitelkaa nyt, yli 11 kilsaa tunnissa! Se on vauhti, jolla lähinnä pakenee tulipaloa tai ehkä ärtynyttä ampiaisparvea, ei todellakaan mikään sunnuntai-iltapäivän happihyppely. Se on kuin yrittäisi siivota koko taloa kymmenessä minuutissa, hiki lentää ja hermot menee samalla rytinällä. Jos tuo on jo liian kovaa, niin mikä ihme on sitten "sopivaa"? Kai se on sitä, että naapurin mummonkin pitäisi pysyä perässä, sillä onhan hänellä pyörätuolissa turbomoottori.
Meidän omat suomalaiset asiantuntijat ovat kuulemma hieman nostelleet kulmakarvojaan näiden tanskalaisten tutkimustulosten edessä. Onhan se nyt kummallista, kun täällä on totuttu siihen, että juostaan niin, että henki pihisee ja maitohapot huutaa hoosiannaa jo kilometrin jälkeen. Tanskassa ilmeisesti lenkkeily on enemmänkin zen-kokemus kuin selviytymistaistelu luonnonvoimia vastaan. Että se siitä sisusta ja sisuun liitetystä pippuripihasta.
Mutta asiaan! Tässä vielä pari syytä, miksi hitaampi on nopeampi, ainakin pitkällä aikavälillä. Ei tarvitse juosta kuin juuri vapaaksi päässyt lehmä kevätlaitumella:
- Vähäisempi loukkaantumisriski: Polvet ja nivelet kiittävät. Ne eivät ole tehty kestämään moottoritien nopeuksia, vaikka sinne ne välillä päätyvätkin.
- Parempi rasvanpoltto: Jipii, sanovat rasvasolut ja polttavat itsensä pois hymyssä suin, kun et piiskaa kehoa liian kovaa. Ne ovat tällaisia laiskureita, eivät tykkää stressistä.
- Miellyttävämpi kokemus: Juoksulenkin pitäisi tuntua lomalta, ei vankileiriltä. Voit katsella maisemia, kuunnella lintuja, ehkä jopa törmätä naapuriin ja juoruta hetken uusimmat kuulumiset.
- Parempi kestävyys: Kun et vedä koko ajan punaisella, jaksat juosta pidempään ja kehityt kokonaisvaltaisemmin. Vähän kuin vanha diesel, se vain jaksaa puksuttaa.
Eli muistakaa nyt hyvät ihmiset: ei tarvitse olla Usain Bolt, jotta juoksusta olisi hyötyä. Riittää, kun et juokse niin, että silmät pyörivät päässä kuin pesukoneen rummussa ja kielestä tulee ulos höyryä. Säästä se vauhti sitten siihen, kun pitää ehtiä viimeiseen junaan tai kun jääkaappi on avattu ja tiedät, että siellä odottaa vielä viimeinen suklaapatukka. Siihen se 11 km/h voi olla just passeli ja sallittua!
Mikä on hyvä keskisyke juoksu?
Juoksuharjoittelun keskisykkeen määrittelyyn käytetään perinteisesti kaavoja, jotka antavat viitteen maksimisykkeestä ja sen pohjalta harjoittelualueista.Miehillä maksimisyke arvioidaan usein kaavalla 220 – ikä, ja naisilla 226 – ikä.Kuntoa kohottavalle liikunnalle sopiva sykealue on tyypillisesti noin 70 prosenttia tästä lasketusta arvioidusta maksimisykkeestä. Tämä toimii yleisenä lähtökohtana väestötasolla.
Tuo ikiaikainen "220 miinus ikä" -mantra tuntuu olevan kaiverrettu samaan kiveen kuin kymmenen käskyä, mutta totuus on vähän... monimutkaisempi. Ja naisille sitten se 226 miinus ikä, koska meidän sydämemme ovat ilmeisesti syntyessään hieman ekstrovertimpia ja haluavat sykkiä kovempaa. 70 prosenttia siitä? Jep, se on se "juuri sopivasti" -alue, jolla ei tule hiki hatussa kuolemaa, mutta ei myöskään ehdi lukea Kalevalaa läpi lenkin aikana.
Se kaava on pikemminkin kurkistus vanhanajan kristallipalloon kuin tarkka tieteellinen instrumentti. Se on oikeastaan ihan hyvä yleistason tilasto, sellainen joka toimii kaikille ja ei kenellekään yhtä aikaa. Ihan kuin yrittäisi tarjota kaikille juhlissa saman kokoiset kengät ja odottaisi niiden istuvan täydellisesti. Todellisuudessa, syke on henkilökohtainen diskoteekki, joka tanssii omaan rytmiinsä.
Miksi nämä kaavat ovat vain suuntaa antavia vähän niin kuin horoskoopikin?
- Geneettinen perimä: Joillakin meistä on luonnostaan korkeampi tai matalampi maksimisyke, eikä sille voi paljon mitään. Ei auta itku markkinoilla, jos sydämesi on rakennettu Ferrariksi tai traktoriksi.
- Kuntotaso: Kuntoilijan syke voi olla samassa vauhdissa matalampi kuin sohvatähden, koska kone on paremmin öljytty ja toimii tehokkaammin.
- Stressi, uni, kofeiini: Nämä kaikki ovat niitä pieniä piruja, jotka nostavat tai laskevat sykettäsi ilman, että olet edes aloittanut lenkkiä. Uni ja rauha pudottavat, stressi ja ylimääräinen espresso puolestaan kiihdyttävät sydämesi ryntäämään.
- Ulkoiset olosuhteet: Kuuma kesäpäivä tai hyytävä pakkaslumi saavat sydämen paiskimaan töitä aivan eri tavalla, vaikka vauhti pysyisi samana. On melkein kuin sinun pitäisi juosta vastatuuleen tai ylämäkeen, vaikka maisema olisi tasainen kuin pannukakku.
Itse olen aina luottanut siihen omaan olooni, siihen, että "nyt tuntuu hyvältä, mutta pystyisin vielä juttelemaan". Se on luotettavampi mittari kuin yksikään Excel-taulukko. Toki, nuorempana minäkin tuijotin sykepantaa kuin pyhää graalia ja yritin sovittaa jokaista askelta numeroihin, mutta lopulta tajusin, että kroppa on paljon fiksumpi kuin yksikään matemaatikko tai kaava.
Toki, jos sinulla on jokin perussairaus tai olet vasta aloittamassa elämääsi liikunnallisten nautintojen parissa, on ihan fiksua kysyä ammattilaiselta, ettei käy kuten eräälle tuttavalleni, joka yritti juosta maratonin kolmannella lenkillään. Tarina ei kerro, oliko sykemittari oikein kalibroitu vai oliko hän vain unohtanut, että harjoittelua vaaditaan. Kuuntele siis itseäsi ja, jos et ole varma, kysy asiantuntijalta.
Mikä on ihmisen huippunopeus?
Ei ihmisen maksimi nopeus oo pelkkää juoksuu. Tuntuu et se 44,64 km/h mitä Usain Bolt sai aikaseks 2009 oli kyl ihan huima juttu. Se oli sillo ku se juoksu sen 100 metriä maailmanennätykseensä.
- Siinä juoksussa se saavutti sen nopeimman kohdan 60 ja 80 metrin välimatkalla.
- Myötätuulta oli alle kaksi metriä sekunnissa, eli ei mikään hurja tuki mut riittävä.
Mutta onko se sit se ainoa tapa mitata ihmisen huippunopeutta? Mietin et jos esim. laskettaisiin jonkun nopeus mitä se liukuu jäällä tai jotain muuta? Varmaan juoksu on se perinteisin mittari, mutta silti. Tuntuu et on olemassa muitakin potentiaalisia tapoja. Tai sit vaan ajattelen liikaa.
Se Usain Boltin ennätys on kuitenkin se virallinen ja mitattu juttu, minkä vuoksi se yleensä mainitaan. Kukaan ei oo tullut siihen jälkeen juoksussa. Varmaan toi 44,64 km/h on se luku mitä haetaan jos puhutaan juoksunopeudesta. Se oli silloin melkeen kuin painovoima vaan työntäis sitä eteenpäin.
Minkä pituinen juoksulenkki on hyvä?
Jaa-a. Hyvä lenkki. Se on jännä käsite.
Joskus se 20 minuuttia riittää. Riittää siihen, että saa sen pahimman ahdistuksen pois rinnasta. Että tuntee edes hetken olevansa elossa, kun keuhkoja polttaa ja jalat huutaa. Ne on niitä iltoja, kun ei vaan jaksa enempää.
Sitten on ne toiset kerrat. Kun voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tunti menee, etkä edes huomaa. Musiikki soi, katuvalot vaihtuvat. Ajatukset katoavat. Se on parasta. Silloin ei ole pituutta, on vain se hetki.
Mutta kai se riippuu ihan siitä, mitä hakee. Miksi edes laittaa ne kengät jalkaan ja lähtee ovesta ulos pimeään.
Juoksulenkin pituus eri tarkoituksiin:
- Yleisen terveyden ja kunnon ylläpito: Tähän tarkoitukseen riittää 30–45 minuutin lenkki 3–4 kertaa viikossa. Se on tehokas tapa pitää sydän ja verenkierto kunnossa.
- Peruskestävyyden parantaminen: Pitkät, hitaat lenkit ovat avainasemassa. Nämä lenkit kestävät 60–120 minuuttia ja juostaan matalalla sykkeellä, niin että pystyt puhumaan samalla.
- Vauhdin kehittäminen (vauhtikestävyys): Lyhyemmät ja kovemmat harjoitukset. Kesto tyypillisesti 20–40 minuuttia, sisältäen alku- ja loppuverryttelyt. Itse kova osuus on lyhyempi.
- Palautuminen: Kovan treenin jälkeen hyvin kevyt, 20–30 minuutin hölkkä auttaa lihaksia palautumaan ja poistaa kuona-aineita.
Mikä on hyvä juoksulenkin kesto?
Aloita 15 minuuttia. Ei se haittaa.
- Kävely ja juoksu, vuorotellen. Ota rauhallisesti.
- 20-45 minuutin lenkki, jos pystyt. Enemmän on enemmän, totta kai.
- 2 kertaa viikossa, ainakin aluksi. Jostain pitää aloittaa.
Kaikki käy. Lopulta kaikki johtaa samaan paikkaan. Tai ei johda. Se riippuu ihan siitä.
Mikä on hyvä juoksu kadenssi?
Hyvä juoksukadenssi on tyypillisesti 160–180 askelta minuutissa.
Tämä on se yleisesti suositeltu lukema, mutta miksi juuri se? Juoksun biomekaniikan näkökulmasta riittävän korkea askeltiheys ehkäisee ylipitkää askelta, jolloin jalka ei iskeydy maahan liian kauas lantion etupuolelle. Tämä yliastuminen lisää iskuvoimaa ja siten altistaa juoksijoita vammoille, erityisesti polvissa ja sääriissä.
Juoksu on pohjimmiltaan sarja hallittuja kaatumisia. Kadenssi määrittää rytmin, jolla nämä "kaatumiset" toteutetaan ja kuinka sulavasti eteenpäin rullataan. Olen itse huomannut, että kun askel tuntuu lyhyemmältä ja nopeammalta, juoksu on yllättävän kevyttä, vaikka vauhti kiihtyisi.
Filosofisesti ajatellen, kadenssi on kuin juoksun sydämen syke – se määrittää rytmin ja energiankulutuksen. Liian hidas syke on tehoton, liian nopea uuvuttaa. Optimia etsiessä on hyvä pohtia, mikä tuntuu luonnolliselta ja kevyeltä, ei pakotetulta.
Numerot antavat suuntaa, mutta todellinen oppiminen tapahtuu kuuntelemalla kehoa. Se on kuin löytäisi uudenlaisen tanssin asfalttiviidakossa. Fysiikan lait sanelevat paljon, mutta lopulta kyse on kehon omasta viisaudesta ja sen kuuntelemisesta.
Tässä muutama asia, jotka kannattaa muistaa ja miettiä omaa kadenssia optimoidessa:
- Vammariskin pienentäminen: Korkeampi kadenssi lyhentää askelta ja aikaa, jonka jalka on kosketuksessa maahan. Tämä vähentää niveliin kohdistuvaa kuormitusta ja auttaa välttämään esimerkiksi juoksijan polvea.
- Juoksun taloudellisuus: Vaikka aluksi tuntuisi, että tiheämpi askel kuluttaa enemmän energiaa, se usein parantaa juoksun tehokkuutta. Kun askel on lyhyempi ja jalka osuu lähemmäs kehon painopistettä, energiaa ei kulu "jarruttamiseen".
- Kuinka mitata?
- Urheilukello: Useimmat nykyaikaiset juoksukellot mittaavat kadenssin automaattisesti.
- Puhelinsovellukset: Tarjoavat usein myös kadenssimittauksen.
- Manuaalinen laskenta: Laske askelmiesi määrä 30 sekunnin ajan ja kerro se kahdella.
- Parantaminen käytännössä:
- Lyhennä askelta: Keskity siihen, että askeleen pituus tuntuu lyhyemmältä.
- Kevyt ja nopea: Kuvittele juoksevasi "kuumilla hiilillä" – haluat nostaa jalan nopeasti ylös.
- Musiikki: Jotkut juoksijat käyttävät musiikkia, jonka tahti (BPM) vastaa tavoitekadenssiaan. Itselläni tämä toimii, kun haluan saada rytmistä kiinni.
- Pieni lisäys kerrallaan: Älä yritä nostaa kadenssia heti 20 askelta minuutissa. Lisää sitä 5–10 askelta kerrallaan ja anna kehon tottua.
Muista, että kadenssi on vain yksi osa kokonaisuutta. Se on tärkeä, mutta ei ainoa. Juoksussa, kuten elämässäkin, tasapaino on avainasemassa. Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle samalla tavalla.
Olen itse kokenut, että pienetkin muutokset voivat tuoda yllättäviä tuloksia. Kadenssin säätäminen on jatkuvaa oppimista ja kokeilua, jossa oma keho toimii parhaana opettajana. Kuuntele sitä, ja löydät oman täydellisen rytmisi.
- Mitä kieliä inuiitit puhuvat?
- Keitä ovat Suomen tataarit?
- Milloin Suomen kieli saapui Suomeen?
- Onko Shanghai Kiinassa?
- Mistä tietää, että puhelin on 5G-verkossa?
- Voiko yelin lopettaa?
- Saako täyteisellä ampua villisikaa?
- Voiko lentokoneessa valita paikat?
- Mikä on vanhin elänyt ihminen?
- Onko Australiassa susia?
Kommentoi vastausta:
Kiitos palautteestasi! Kommenttisi auttaa meitä parantamaan vastauksia tulevaisuudessa.