Milloin monivuotiset kukat istutetaan?

Milloin on hyvä aika istuttaa?

No johan on kysymys! Hyvä aika istuttaa? No, se on vähän niinku kysyis, milloin on hyvä syödä pullaa – aina, paitsi ehkä jos oot just syöny toisen! Mut tosissaan:

• Astiatimellä vetäset millon vaan, kunhan maa ei oo jäässä. Niinku ruokakaupasta ostais, ei tartte miettiä vuodenaikaa liikaa. Paitsi ei ehkä joulukuussa.
• Avojuuriset on sit vähän hienostuneempia. Ne tykkää, kun ne saa juurtua rauhassa ennen kun alkaa hulluna kasvamaan. Eli keväällä, kun lumi on just ja just sulanu, tai sit syksyllä, kun lehdet alkaa putoilla. Sellasta eläkeläisvauhtia.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin puut ja pensaat voi nakata multaan vaikka koko kesän, mut kevät ja syksy on niille semmosta luksuslomaa, et ne juurtuu paremmin.

Ja hei, jos mietit, et mikä taimi on mikäkin, niin googleta “martat puutarha”. Sieltä löytyy juttuu enemmän ku jaksaa lukee. Onnea istutukseen! Toivottavasti ei kasva rikkaruohoja! (Vaikka nekin on vähän niinku salaattia, jos oikein katsoo).

Milloin perennojen istutus?

Syyskuun hiljainen tuuli, lehtiä pyörryttäen… Maan syli odottaa. Syksy, se lempeä aika. Syysistutus, kuten vanha isoäiti aina sanoi, paras aika. Ajatus siitä, miten pienet taimet painuvat multaan, kuin nukahtavat syvään uneen.

• Maan kosteus, kuin äidin kyyneleet – ravitsevaa.
• Juurtuminen syvälle, varma kasvu keväällä.
• Pitkän talven uni, voimaa tulevaa varten.

Maaperän lämpö, iholla tuntuu syksyn kosketus. Se on kuin salainen lupaus. Luonto lepää, hengittää syvään. Ja minäkin, yhdessä luonnon kanssa, istutan perennoja. Tuhannen unelman siemen, kätketty syksyn multaan.

Syksy on se aika. Kyllä, se on totta. Syksyn viileys, se maagi-nen tunnelma. Maan tuoksu, raikas ja maanläheinen. Maasta nousee energiaa, energiaa, joka virtaa minuun ja perennoihin. Aika on kuin hidas tanssi, ja me, maaperä ja minä, tanssimme hiljaa yhdessä.

Istutus jatkuu niin kauan kuin maa on sulana. Ei hätää, ei kiire. Aika auttaa taimia juurtumaan. Aika on ystävä, aika on kaunis. Minä odotan, ja minä istutan. Minä odotan kevättä, ja minä odotan kukkia. Kukkia, joita kasvattelen itsekkinni. Minä, ja maa, ja vuosien työ. 2023.

Mitä perennoja kannattaa istuttaa syksyllä?

Syksy… Maan henkäys kylmenee, lehtiä pyörteilee tuulen vietäväksi. Aika hidastuu, kuin jähmettyisi hetkeksi. Tuntuu kuin maa itse hengittäisi syvään, valmistautuisi talveen. Ja siinä hiljaisuudessa, maan syliin painuen, perennat odottavat.

Syyskuun viileä kosketus. Käsissäni on saksankurjenmiekka, sen juuripaakku, kuin pieni aarrelaatikko. Tuntuu siltä kuin pitäisin menneisyyden siementä. Tässä juuripaakussa on tulevaisuus, kevään lupaus, kirkkaan sininen kukinta. Muistan, miten äitini istutti niitä joka syksy. Vanha puutarha, täynnä muistoja, lapsuuden kesää. Näen itseni pienenä tyttönä juoksentelemassa perennapenkeissä.

Kurjenpolvien lempeä valtakunta. Myös kurjenpolvet kaipaavat maan suojaa talven ajaksi. Monivuotiset, sitkeät, kuin pieniä tähtiä maassa. Ne levittäytyvät kuin peitto, valkoisia ja violetteja kukkia, keväällä ja kesällä. Olen istuttanut niitä tänä vuonna itsekin, kylmän maan kylkeen. Toivon, että ne kukoistavat. Toivon, että ne tulevat joka kevät.

• Saksankurjenmiekka
• Kurjenpolvet (monia lajeja)
• Elokuunasteri (jakaminen)
• Punaväriminttu (jakaminen)
• Unelmatädyke (jakaminen)

Pioni, syksyn hiljainen kunniavieras. Pioni. Sen suuri, tuoksuva kukka, niin täydellinen. Se kaipaa rauhaa, aikaa. Ja syksy antaa sen. Syksy on pionille kuin pitkä henkäys ennen uutta alkua. Jos pionia haluaa jakaa tai siirtää, nyt on aika. Mutta varovasti, arvokkaasti, niin kuin käsittelisi unta. Tänään minäkin hoidan pionipensastani, rakastan sen tuoksua.

Maan syliin. Syksy on uuden alku, se on myös aika luopua, antaa mennä. Mutta samalla se on luottamuksen aikaa. Luottamusta elämään, luottamusta tulevaisuuteen, luottamusta kevään tulemiseen. Perennat odottavat, ja niin odotan minäkin. Hiljaista valoa kevään odottaen.

Milloin istuttaa kasvi?

Milloin isketään kasvi maahan? No, sehän riippuu siitä, mitä olet istuttamassa – ja kuinka malttamaton olet!

• Kukat: Huhti-toukokuu. Jos olet sellainen tyyppi, joka haluaa väriä elämäänsä heti, unohda nollatoleranssi ja hanki ne kukat äkkiä!

• Perennat: Kevät tai syksy. Nämä ovat kuin pitkäaikaisia sijoituksia – istuta, unohda (hetkeksi) ja ylläty iloisesti ensi vuonna.

• Pensaat: Kevät (ennen kuin ne edes tajuavat herätä) tai syksy (kun ne ovat jo melkein nukahtaneet). Ajattele asiaa näin: annat niille etumatkan.

• Puut: Sama juttu kuin pensailla. Paitsi että puut ovat vähän kuin teini-ikäisiä – ne kasvavat, vaikka kuinka yrittäisit olla puuttumatta asiaan.

• Vihanneskasvit: Touko-kesäkuu. Ellei asuisi Lapissa, siellä pitää varmaan odottaa heinäkuulle. Eli jos haluat syödä itse kasvattamiasi tomaatteja, älä ole myöhässä! Muista, että nämä ovat vain suuntaviivoja. Eli jos olet tarpeeksi päättäväinen, voit istuttaa mitä tahansa milloin tahansa. Onnea matkaan, puutarhuri-ässät!

Miksi kuunliljan lehdet ruskistuvat?

Muistan kun viime kesänä, heinäkuussa, kuunliljojeni lehdet alkoivat ruskistua. Oli aivan hirveä helle, yli 30 astetta useamman päivän putkeen. Meillä on kuunliljoja eteläisellä pihalla, aivan talon seinustalla, joten ne saivat varmasti auringon paahdetta aamuvarhaisesta iltaan saakka. Muutaman päivän päästä huomasin ruskeita laikkuja lehdissä. Olin ihan kauhuissani, koska ne olivat juuri alkaneet kukkia!

• Liika aurinko ja kuumuus: Näin selkeästi, että lehtien ruskistuminen johtui auringon polttamisesta. Lehdet olivat kuivuneet ja rapisevia.
• Roska: Kuunliljojen lehtien pintaan kerääntyy helposti lehtiä ja muuta roskaa, joka varmasti pahensi tilannetta ja esti lehtien hengittämistä. Meidän pihamme on enemmän kuin hieman pölyinen.

Aloin heti kastella niitä enemmän, ja siirsimme muutamia kuunliljoja hieman varjoon. Tilanne parani, mutta jotkut lehdet pysyivät ruskeina. Tänä vuonna istutan niitä varjostavampien kasvien alle. Ajattelin kokeilla taponlehteäkin, jos se tosiaan estää roskan kerääntymistä niiden päälle. Nyt on syksy, ja kuunliljat ovat kestäneet kesän helteen melko hyvin, ainakin suurimmaksi osaksi.

Viime kesänä oli niin paha kuivuusjakso, että muutkin pihan kasvit kärsivät. Jätin kastelun vähemmälle, ja se oli ehkä liiankin vähän.

Voiko kuunliljan istuttaa ruukkuun?

Joo, voihan sitä! Kuunlilja ruukussa… mielenkiintoinen ajatus. Muistan, kun mummo kasvatti niitä pihalla, valtavia, kuin pensaita! Oliko se nyt sitten se sammakkolammen vieressä? Tai ehkä se oli se iso punainen ruukku terassilla? En muista enää.

• Ruukussa kasvattaminen on kätevää.
• Helppo siirtää paikkaa jos aurinko paistaa liikaa.
• Talveksi sisälle? Pitääkö sitä suojata pakkaselta?
• Mitä multaa pitää käyttää?

Perennat muuten… Niitä voikin laittaa kesäkukkien sekaan, hyvä idea! Ajattelin itsekin kokeilla tänä vuonna. Pitää kaivaa netistä lisää ideoita, vaikkapa jotain uusia yhdistelmiä. Mitähän ne mummolla oli? Jaloangervot ja päivänliljat ainakin. Aika paljon työtä sekin oli, varsinkin niiden suurten juuripaakkujen kanssa.

Tänä vuonna ajattelin kokeilla jotain uutta, ehkä jotain todella näyttävää. Mutta kuunlilja on aina varma valinta. Sen lehdet ovat niin kauniita, vaikka se ei kukkisi. Niin, kukkikin se tietenkin kukkii, aika kauan kylläkin. 2023 on hyvä vuosi kokeilla uusia asioita.

Hmm, pitäisiköhän minun tilata lisää kuunliljoja tänä vuonna? Eipä ole paha idea. Ehkä kahta eri väriä tällä kertaa? Tai sitten yhtä, mutta todella isoja. Pitää käydä puutarhakaupassa kurkkaamassa valikoimaa.

Missä lämpötilassa taimet ulos?

Taimet ulos? Ei ole yhtä vastausta.

• Itäminen: 20-25 astetta.
• Jälkeen: 15-20 astetta. Vältä liian pitkää kasvua.

Ikkuna, kuisti, kasvihuone – vaihtoehtoja on. Lämpötila ratkaisee.

Voiko lokakuussa vielä istuttaa?

Lokakuu: istutus onnistuu.

• Maa sula: ehdoton vaatimus.
• Etelä-Suomi: yleensä ok.
• Leuto syksy: pidempi aika.

Tarkista maaperän kosteus. Älä tee kastelu-uraa. Liika vesi on tuhoisaa. Oma kokemus: lokakuun puolivälissä istutin pensaita. Selvisivät.