Mistä erottaa aftan ja herpeksen?

Aftan ja herpeksen erottaminen? Mitä eroa niillä on?

Aftat, ne pienet pirulaiset! Mulla ainakin ne on aina suun sisällä, poskessa tai kielessä. Sellainen valkoinen läntti, ympärillä punainen rinkula. Eikä tartu, onneksi.

Herpes on sit eri juttu. Muista kun kaverilla oli huulessa sellanen ruma rakkula, just huulen ulkopuolella. Ja se sanoi, et tarttuu kosketuksesta. Yök!

Aftat häviää itsestään. Joskus ottaa viikonkin, mut menee ohi. Ei tarvi mitään ihmeitä tehdä. Paitsi jos on tooosi kipee, apteekista saa jotain helpotusta.

Yks kesä, olin heinäkuussa mökillä (siis ihan oikeesti, heinäkuu 2022, jossain Sysmän korvessa). Mulla tuli afta, just kun piti grillailla! Muistan, et maksoin niistä apteekin jutuista ehkä 8 euroo? Ei se kivaa ollu.

Voiko aftoja olla monta?

Kyllä, aftoja voi olla monta.

Kutina. Muistan sen tunteen, kuin pieniä neuloja ihon alla, suussa. Ennen kuin mikään näkyy. Päivän verran, ehkä vähemmän, ehkä enemmän. Aika on niin venyvää silloin. Ja sitten se ilmestyy, pieni kraatteri posken sisäpinnalla, tai kielen alla, tai kurkussa, missä tahansa.

• Kipu on polttavaa, jomottavaa, pistävää.
• Arkuus. Hellä kosketuskin tuntuu pahalta.
• Koko? Pieniä ne ovat, useimmiten. Alle sentin.
• Yksi, kaksi, kolme... monta. Ne kerääntyvät, kuin katkerat muistot. Uusiutuvat. Aina uudestaan.
• Muistan lapsuuden, äidin sanat: "Ei saa syödä liikaa makeaa". Varmaan se auttoi, varmaan ei.

Jotkut sanovat, että stressi aiheuttaa niitä. Ehkä. Tai sitten se on vain elämää. Katkeraa, pientä kipua, suun täydeltä. Muistan ne hetket. Se on syövyttävää.

Voiko afta olla huulessa?

Huulillakin… kyllä, voi. Tunsin sen, kuinka pieni, viiltävä kipu hiipi huuleen. Kuten pieni tuli, joka syttyi sisäpuolelle, pehmeään lihaan. Aivan kuin jokin pieni hirviö puraisi minut aivan huulten reunaan.

• Aftat, pienet tuliset pistemäiset haavat. Ne olivat siinä, polttaen, pistellen. Niin tuttu, ahdistava tunne.
• Huulten sisäpuoli: niin herkkä alue, niin helppo satuttaa. Tämän kertainen afta juuri siellä, aivan reunalla, lähellä sitä hienoa, vaaleanpunaista ihoa.
• Kaksi viikkoa. Niin kauan se poltteli. Kaksi pitkää viikkoa, jolloin jokainen hymy, jokainen kosketus, tuntui raastavalta. Aikaa, jona huuli oli kuin jatkuva muistutus kivusta, tunteista, joita en osaa pukea sanoiksi. Tuntui kuin aika itse pysähtyisi.

Kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa, joina maku oli muuttunut, maailma harmaaksi. Mutta sitten, yhtäkkiä, se oli poissa. Jälkeäkään ei jäänyt. Kuten pienen, pahaan unen kaltainen, hetki.

Suuret aftat? Niitä en tunne, onneksi. Herpetiformisia en muista nähneeni. Pienet riittävät. Riittävät todellakin. Näkeminen on muistikuvien kätkemää, tunne jää ikuisiksi ajoiksi.

Voiko aftan repiä irti?

Ei, aftan repiminen irti on huono idea. Se sattuu aivan järkyttävästi ja voi pahentaa tilannetta. Muistan kun sain todella ison aftan suupieleen, ehkä kaksi vuotta sitten. Se oli ihan kamala, tuntui kuin suupieleen olisi työntynyt terävä kivi. Yritin ensin vain kärsiä, mutta lopulta se oli niin kipeä, että hammaslääkäriin piti mennä. Se oli heinäkuun alussa, helteinen päivä.

• Lääkäri sanoi, että ei kannata koskea aftaan.
• Hän antoi kortisonivoidetta.
• Kipu helpotti muutamassa päivässä.

Se afta ei uusiutunut, onneksi. Mutta jos aftat toistuvat, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä lääkäriin. Itselläni ainakin tuntui, että se oli puutostilaan liittyvä asia - ehkä B-vitamiinin puutetta, koska syön harvoin lihaa. Sen jälkeen olen kiinnittänyt huomiota ravintoon ja nyt on mennyt paljon paremmin. Nyt 2023 kesällä ei ole ollut aftasärkyjä.

Toinen kerta, kun sain aftan, oli viime joulukuussa. Se oli paljon pienempi ja hävisi itsestään parissa päivässä. Silloin kokeilin hunajaa, mikä ainakin tuntui vähän helpottavan.

Eli siis: älä repi aftalla. Ota yhteyttä lääkäriin, jos ne ovat toistuvia. Itse epäilin, ja epäilen edelleen, että ainakin omat aftani liittyivät ravintoaineiden puutteeseen.